Archive for the ‘kahvila’ Category

20170425_092838

Tänä vuonna tuli käytyä parina päivänä Helsinki Coffee Festivaleilla, perjantaina ja sunnuntaina.
Syynä oli, et mua kysyttiin puhumaan aeropressistä kansalle. Toki suostuin, sillä ainahan kahvista jaksaa puhua, vielä mukavampaa on jos joku kuuntelee.
Perjantai oli ammattilaispäivä joten paikalla ei ollut niin paljon porukkaa. Pidin oman esitykseni alhaalla päälavalla, vastailin haastattelijan kysymyksiin perusasioista ja sit loppupuolella tein samaan aikaan pari kuppia. Ensin kerroin vähän itsestäni ja suhteestani kahviin, miten aeropress toimii ja kenelle/mihin/koska/jne se sopii. Sitten näytin käytännössä miten homma tapahtuu, sit toisenkin kerran vielä ja siitä maistatutin yleisölle sen verran kun kupista riitti jakaa. Kahvina käytin Caffin Etiopian pestyä Shakissoa, siinä tulee kupissa mukavasti bergamotti, sitrus, marjaisuus esiin silti kupin ollessa kevyt ja kirkas.

Sunnuntaina olin kakkoskerroksessa lavalla, siellä yeisöä oli reippaammin, oikein mukava. Mutta käytössä ei ollut headsettiä vaan kapula mikit, johon puhuminen ja samalla vähän käsillä tekeminen osoittautui hankalaksi. Taakse ei kuulunut kait kovin hyvin, ja juttuakin olisi riittänyt enemmän kuin ehdin sepostaa. No, kuitenkin siitä tuli selvittyä ilman kaatuneita kuppeja tai vastaavaa, kaikki tarvittavat tavaratkin olivat mukana, ihme.

Hieman kierreltiin siinä molempina päivinä, perjantaina kun oli väljempää tuli ehkä enemmän katsottua. Päälavan edessä oli heti Johan & Nyströmin piste, pysähdyin kuin laakista kun silmiin pisti MavamSitä ihastelin ja otin hätäisen kuvan edestä kun en siinä just päässyt taakse. Tuo under counter espresso machine on aika lailla kahvinörtin kostea uni, puukahvoineen kaikkineen… Multa tultiin kysymään haluaisinko kenties jotain, no tottahan espresson halusin, ja seurasin kuinka kiltisti kone valutti shotin. Se muuten maistui to-del-la hyvältä, ja maistellessa mietin sitä fruity/sweet/medium acid espressoa, että johtuiko se hyvä maku ihan innostuksestani koneeseen, vai kuin. Mutta niin tuo The 5th Estate valittiin myöhemmin vielä vuoden epressoksi, ettei siinä ihmettelyille enää sijaa.

20170421_135454_001

Tästä tuli mieleen, että valittiinhan tuolla mös vuoden suodatinkahvikin, sen pokkasi Rost & Co Guatemala Finca Montejo. Maistoin perjantaina tätä ja myös Tansanialaista sesonkikahvia, en vain osannut silloin ostaa mukaan vielä. Sunnuntaina kun voittajakahvi oli jo selvillä niin eihän sieltä enää myytäväksi riittänyt. Onneksi Samuli siinä tuttuna veijarina pisti mulle mukaan yhden avatun pussin.
Paikan päällä kuppi oli parempi kuin kotona tein, maku oli omenaa ja persikkaa, hedelmäisen makeaa, hienostuneisesti kirkas kuppi. Kotona kun tein, kupista tuli hieman, miten sen sanoisin… Tuhdimpi, niin että maut eivät olleet enää niin kirkkaita ja puhtaita, vaan jykevämmin tulivat esiin (no olipas helposti selitetty).

20170425_104041

20170424_200329

Kotiin ostin J&N:n pisteeltä Burundin Heza Gitweä, tällä Joakim Dyhr tuli Brewers Cupissa pronssille. Tänä aamuna pressasin siitä kupillisen, kirsikkaa-vadelmaa, näin nopeasti tämä läpikäytynä, linkistä voi lukea tarkemmin kahvista.

20170425_104000

Muita palkintoja meni mm. Vuoden Kahvila: Kaffa Roastery, ja vuoden paahtimo: Lehmus Roastery Lappeenrannasta. Lehmus on itselleni ihan uusi kokemus, enkä tajunnut tuolla käydä maistamassa pisteellä heidän kahvejaan, pitää myöhemmin tilata testiin.

Voittajiakin ratkottiin, Brewers Cupissa Aleksi Kuusijärvi (Sävy, El Fant & GLC paahtimo) nappasi ykkös sijan. Suomen Baristaksi tuli toisen kerran putkeen Jarno Peräkylä (Caffi). Toivottaisin onnea, mutta sitä taisi olla jo riittävästi taidon lisäksi äijillä, joten toivotankin sen sijaan terveyttä, lisää menestystä ja kaikkea hyvää jatkoon!

Loppuun kuvia omasta puuhastelustani tuolla.

20170425_105427

20170425_105356

20170425_105227

DSC00112

DSC00118

DSC00122

20170425_105253

DSC00100

Aiemmin kirjoitin Kahvi Charlotassa käynnistä ja mainitsin sieltä ostamani papupussin, vähän lupailin kirjoitella siitä, joten nyt kissaa pöydälle.

DSC_3314

Oltiin viikko Barcelonassa kahvilassa käynnin jälkeen ja siksi laitoin teipin pussin venttiilin päälle, ja sijainniksi pakkanen. Reisssusta kun tultiin, olin siellä juonut muutaman hyvän cappuccinon, monta huonoa. Yhden americanon, joka muistutti miksi en niitä yleensä juo kotonakaan. Espressoja tulli taas juotua päivittäin, ja kaikissa voidaan sanoa olleen samaa makua, sellainen tyypillinen Etelä-Eurooppalainen tummanpuhuva, body aika tuhti (toki pari liruakin sain) ja hapokkuudet sekä makeudet ynnä muut makuelämykset voi unohtaa. Silti juotavia, jos ei ikinä olisi alkanut kahveja maistelemaan tarkemmin, nämä shotit olisivat luultavasti oikein miellyttäviä.

Niin siis tämä Kenialainen peaberry… Kahvilassa oli paahtopäivät seinällä, ja tämä oli tosi tuoreena siinä taulussa. Mutta enpä tarkastanut enempiä vaan ostin pois, ei olutkaan tammikuun paahto, vaan joulukuun 22. Noh, ei tämäkään vamha vielä ole jos vain makua irtoaa.

Laitoin veden kiehumaan ja pavut myllyyn, 17,5g jauhautui hieman filtteriä hienommaksi, ne kipattiin väärinpäin olevaa aeropressiin. Vesi keittimestä ulos 87,5C ja 245g åurujen päälle, sekoitus alussa ja 30s kohdilla. 50s kohdalla aeropress kääntäen kupin päälle ja pyöräytys, minuutin kohdalla pehmeä 30s painaminen.

Pussin kyljessä lukee seuraavasti:

Kenya Peaberry Muchangi Murithi
1700m, washed, SL28&34, Ruiru 11
Täyteläinen ja intensiivinen peaberry, marjaisa ja makea keskitummapaahto. Mausta löytyy herukkaa, appelsiinia ja kirsikkaa, jälkimaku miellyttävä pehmeä ja raikas.

Kahvi Charlottan itse paahtama Kenya Peaberryä viljellään Embussa Keniassa. Kahvia viljelee Muchangi Murithi. Kahvi tulee Suomeen suoraan ilman väliskäsiä.
Pyöreä Peaberry on harvinaisempi kahvipavum muoto, jossa kahvimarjan sisällä kasvaa yksi pyöreä papu kahden litteän sijasta.

Mulla on ollut aiemmin monta hyvää peaberryä joissa paahto ollut tasaista ja pavut hyvin paljon saman kokoisia, miellän tämän tasaisen paahdon värin ja papujen yhtenäisen koon takaavan laadukkaan kahvin.
Tämän pussin avatessa noteerasin ensin paahdon olevan kyllä hyvin tasaista, ei mielestäni keskitummaa, ehkä enempi vaalea+ (mikä city/city+ [jos haluaa näistä enemmän, niin linkki tästä]).
Pavut ovat samaa kokoluokkaa, vaikka ensin olin tutkivani isoa koko eroa mutta äsken kun katselin uudelleen niin ei sitä oikeastaan ole, hyvä on.

DSC_3554

Maku sitten, sehän tässä kiinnostaa, miten Victoria Nuottanen, omistaja, on onnistunut saamaan kahvista kaikki nämä maut iri. Victoriahan on alalla ollut jo kauan, mm. SCAE;n National Coordinaattorina puhastellut vuosia (ei toki enää).
Ensin mainitsen appelsiinin, se oli heti mielessä kun sipaisin lusikasta. Sitten piti alkaa jo maistelemaan ja miettimään… Jälkimaku tosiaan oli hyvin kuvattu, pehmeä ja raikas. Hieman viilentyessään oli herukkaisuutta havaittavissa, mutta mainittua kirsikkaa en ihan saanut. Vaikkakin siitä on aikaa kun kirsikkaa olen syönyt, niimpä jäin miettimään olisiko tässä kuitenkin kypsän torilla maistetun kesäisen kirsikan mehukkuutta, ehkäpä, vahva ehkäpä.

Espressona tämän tein 21g -> 48g, maku oli hyvin mehukas ja kirkas. Vaikka toimii espressonakin, niin mieluummin juon filtterinä.

Tykkäsinkö?
Sanotaan näin, että Espanjan viikon jälkeen join tämän pussin ennätysajassa, ihan janoon meni. En muille edes haluaisi jakaa, itse juon (join) tämän.

Välillä kahvila postaus, vaikka lyhyt sellainen.

DSC_3319

Runeberginkatu 5 eli siinä Kampin ostarilta “ylöspäin”, helppo huomata.
Monesti on näissä kahviloissa joissa voi odottaa parempaa kahvia ja erikoiskahveja ns. laadukkaina, on yksi iso puute, ja se on istumapaikkojen puute. Täällä sitä ei ollut, mistä nostelen pisteitä, lisäksi paikka oli kodikkuuden lisäksi myös jotenkin selkeä.
Tiskille mennessä poimin matkalla pussin papuja, mulle toki huikattiin jo et tarviinko apuja ja saa kysyttäessä. Olisin paahtopäivistä kysynyt, mutta siinä olikin taulu vieressä jossa ne olivat.
Mukaan valikoitui Kenya Peaberry Muchangi Murithi, Washed, SL28 & SL34 ja Ruiru 11, 1700m (vissiin sama kuin MASL). Tätä en ole vielä avannut, pistin pakkaseen, juodaan ensin vanhat alta pois. Paahto on Charlottan oma, joka oli se juttu miksi oikeastaan ostin pussin, kiva testata miten paahto futaa.

DSC_3310

DSC_3314

Tiskillä kysyin mitä papua oli espressona, ja yllätys oli ettei se papu sitten ollut omaa paahtoa vaan Johan & Nyströmin Verde:ä.
Eihän siinä vikaa ollut, vaan cappuccino oli oikein hyvä. Baristalla oli hyvät otteet Aurelia II:sen kanssa ja katsoinko myllyn Mazzerin Roburiksi (mazzer nyt kuitenkin), artti onnistui hienosti kuppiin, vaikka koko olikin normaaliin cappuccinoon isompi kuin olen tottunut.

DSC_3309

DSC_3313

DSC_3312

Tarjolla oli jos jonkinlaista syömistäkin, mutta tällä kertaa ei otettu mitään kylkeen.

DSC_3317

Aukioloajoista noteerasin arkisin kahvilan aukeavan jo klo 7, varmaan ihan kova jos hakee duunimatkalle kahvit yms.

Pientä miinusta hinnoista, mutta sijaintiin nähden ihan ymmärrettävissä.
En tiedä tuleeko tuolla päin paljoa liikuttua, mutta jos kuljeskellaan en näe mahdottomana ettenkö uudelleen kävisi kahvilla.

DSC_3316

Manhattan

Lokakuussa heitettiin Nykin reissu, 10vrk, saatiin siihen mahdutettua aika tavalla. Jos siitä aloittaisin enemmän menisi tämä mun aikomani kahvipostaus kokonaan varjoon. Sillä yksi paikka missä Manhattanilla halusin käydä, oli Cafe Grumpy. Toki monta muutakin oli, mutta kun tässä ei menty ihan kahviloiden ehdoilla ja tämä oli kohtuullisen lähellä hotellia, niin miksipä ei.

Hieman petyin kahvilaan, oli vaikea päästä pyörätuolilla sisään ja tilat (joista tietenkään ei ole kuvia) olivat hyvin suppeat. Kuitenkin kun aloin juttelemaan pavuista tarkemmin, sainkin sitten yhden paahtajan kanssa rupatella ihan asiaa, eikä pelkkää myyntipuhetta.
Selitin koska olen matkalla takaisin ja toki haluaisin tuoretta papua matkaani, sainkin sitten sieltä hyllyn takaa omat pussit.
Alennusta en saanut, mutta kasan pinssejä löytyi pussista, ihan hauska.

Grumpy

Nämä kolme kannoin kotiin: Deri Kochoha Etiopia, Nyarusiza Rwanda ja Las Mariposas Honduras.

Harmikseni en laittanut ylös farmeista mitään, joten nyt yritän kaivella netin onkaloista tietoa tähän edes jotain.

Dero Kochoha

HAGERE MARYAME, SIDAMA, ETHIOPIA
RASPBERRY, MANGO, LEMONGRASS, JASMINE

Multiple Small Producers / Deri Kochoha Washing Station

Heirloom Ethiopia grown at  1800-2000 masl.

Ethiopian coffee is often considered the crown jewel of specialty coffee. The Deri Kochoha washing station is no stranger to the spotlight, and we are very pleased to offer you this beloved classic from Sidama for our fourth consecutive season. Over 600 small holder farmers deliver cherry to the station for traditional washed processing. After weighing and sorting, a disc-pulper is used to remove the skin, and coffee soaks in fermentation tanks for 72 hours. Wooden paddles are used to break down the mucilage, and the coffee is passed through washing channels to a final soaking tank before sun-drying on raised beds.

Siitä! Mua lähinnä tässä houkutti tämä Etiopia, Washed, Sidaman alue (tunnetaan myös Sidamona, tämä on hyvin sekavaa), ja lopuksi tietenkin makukuvaukset.

Tästä kupin tein aeropressillä, en muista enää millä reseptillä, mutta aika varmasti normaalillani. Eli 245g 87C vettä, Inverted, 17,5g kahvia, hieman filtteriä hienompaa. Minuutti väärinpäin, alussa ja puolessa välissä sekoitus, sit perään 30s pressi.

Maistelin seuraavaa: pehmeä ja pyöreä, mangojugurtti, lemongrass. Vadelma tulee esiin kupin ollessa lämmin, sitten häviää.

Seuraavana Nyarusiza Ruandasta.
Nyarusiza

Nyamagabe, Rwanda.  Epiphanie Muhirwa / Bufcafe, Producer.
Washed.
Bing Cherry, Vanilla, Butterscotch, Lemon Verbena.
“The Nyarusiza and Remera areas have great altitude for coffee ranging from 1700 to 2000 meters. Like much of Rwanda, this coffee is grown from older Bourbon types that were not replaced with newer hybrids largely due to neglect from the coffee buyers and a lack of funding for a government initiative. After the horrors of the genocide, coffee was seen as a way to aid the rural population, and the great potential for quality was discovered, featuring older types of the traditional Bourbon varietal. The coffee is wet processed using a single fermentation and then a secondary water bath, and dried immediately on raised beds. This is called “African style beds“, and it promotes even, rapid drying (more-so than patio drying in many cases) because the air flows around the wet parchment coffee from above and below. It’s ideal for this climate, and allows the coffee to be culled while it dries to remove defects.”

Ruandasta on tullut paljon hyvää kahvia, ja tässä juteltiin pitkään paahtajan kanssa mauista, ja vähän ajan pähkäiltyäni päätin tätä koittaa.

DSC_3008

Jälleen sama aeropress käsittely ja kuppiin lusikkaa, ryystämään ja raapustamaan paperille.
Kirsikka, kevyt puraisu karpaloa, jännä luumumainen ja samalla sitrusmainen. Jakaa varmasti mielipiteitä hyvästä ja huonosta.
En oikein tullut päätökseen, pidänkö tästä vai en, join kuitenkin pois.

Seuraavaksi Hondurasista Las Mariposas.

Las Mariposas

El Cielito, Santa Bárbara, Honduras.
Apricot, Rum Raisin, Orange Zest (appelsiinin kuori), Jasmine.
Jesus Guzman, Producer.
Pacas grown at 1730 masl, micro lot.
Washed.

Tämä oli haastava, siinä mielessä että muutamaan otteeseen piti kuppi tehdä, että osasin nimittäin ymmärtää mitä maistoin. Halusin toki maistaa kaikki nuo mitä oli kuvailtu, mutta ihan ei lähtenyt. Lopulta kirjoitin Orange zest ja Rommi rusina lapulle, selvennykseksi lisäys: Selkeät, kirkkaus, hieman edgeä.

Muistelen lukeneeni tämän vielä olleen Grumpyn sivuilla, että farmin pitäjän nimesi kahvin valkoisten Las Mariposas perhosten mukaan. En voinut olla tätä miettimättä juomisen aikana.

Loppuun pari kuvaa New Yorkista, kun näitä tuli nyt selailtua. Käytiin katsomassa NHL:ää ja NBA:ta, hotellikin sopivasti ihan Madison Square Gardenin kupeessa… Tästä joskus lisää jos joku sitä haluaa.

night scene

Brooklyn bridge

Rangers beer

Ngunguru Ndumberi

Aiemmin Kaffalla pörräillessä tuli juttua että nämä olisivat tekemässä tuloaan. Sit kerran käytiin S:n kanssa siellä ja huomasin nämä hyllyssä, pitihän niitä ostaa kotiin. Ihan törkeän mageat pakettitarrat ja kun oli kahdesta mielenkiintoisesta valittava, otin molemmat.

Ndumberi back

Takaapäin ja sit lainattu Kaffan sivuilta:
“Puhtaan marjainen ja kirkas. Kypsien vadelmien hapokkuus yhdistyy vaahteransiirapin makeuteen. Karhunvatukkahillon, kypsien luumujen ja rusinoiden vivahteita.
Variety: SL 28 & Sl 34, Region: Kiambu, Processing: Wached, Altitude: 1700-1900m.”

NDumberi beans

Ndumberi AP

Mä tämän jälkeen kirjoittelin ihan omiani, piti ihan laittaa sivuun ja seuraavana päivänä maistella uudelleen. Alkoi maut selkeentyä, erotti jo Juhla Mokasta. Kirjoitin: Hapokkuus karpalomaista, karhunvadelmaa, tikkunekkumaisuutta.
Ikään kuin maku kuvailisi kahvipaketin väriä!

Ngunguru back

Jälleen perästä kuva ja lainaus myös sivuilta:
“Puhdas kirkas ja erittäin mehukas. Raikas hapokkuus ja samettinen suutuntuma. Vivahteissa vadelmaa, tummaa siirappia sekä ripaus vaniljaa.
Variety: SL28 & SL34, Region: Nyeri, Processing: Washed, Altitude: 1750-1950m.”

Ngunguru beans

Ngunguru APJa joko mut aivopesee nämä pakettien värit jo, tai sitten ne ovat niin osuvia, nimittäin kirjoittelin makukokemuksistani “kirkas, mehukas, APPELSIINI, makea, pehmeä ja samalla kivasti hapokas”.

Mutta nämä ja edellisen postauksen kahvit ovat olleita ja menneitä, elokuun viemää sanoisinko.

Nyt on muuten oltu ilman espressomyllyä jo pari kuukautta, uuden piti alkuvuoden ilmoitusten mukaan tulla kesällä, sitten uutisoitiin loppusyksyä tulemiseksi. Vähän sama juttu on huhtikuussa tilatun auton kanssa, eipä ole vielä paljoa näkynyt.

Saa nähdä ehtiikö tässä käydä vähän reissussa ennen kuin autoa ja myllyä näkyy. 

Stage
Kotimaan kisojen jälkeen alkoi tiedusteleminen MM-kilpailuista, tiedossa toki oli että missä ne pidetään, paljon olikin sitten pimennossa.

Kisat olivat siis Dublinissa samaan aikaan World Of Coffeen aikana, jolloin käytiin myös Vuoden Baristan ja Brewers Cupin MM:t.
Kilpailukahvi paahdettiin siten, että se lähti 52 maan Aeropress kisojen voittajille 30.päivä, itse kilpailut olivat 23.6, jäi siis hyvin aikaa tahkoa kuppiin reseptiä, ainoana mutkana tässä oli 250g pussin rajallinen koko. Lopulta 48 maata pääsi kisoihin saakka, ainakin jotain tietoa tuli parista tuomarista, oli ollut ongelmia viisumien kanssa (en kuullut mistä olivat tulossa ja ketkä tuomareista ja mitkä maat jäivät ulos).
Kahviksi osoittautui Workshop Coffeen paahtama Cafe Importsin Kolumbialainen Río Negro, Iquira Huila.
Process: Washed
Variety: Yellow Bourbon
Altitude: 1900-1990m

IMG_20160606_212928

Jo ensimmäisellä kupillisellani ihastuin tähän kahviin, todella moniulotteinen, täynnä marjoja (ehkä jopa hedelmiä) /makeutta/hapokkuutta. Ja se käyttäytyi aika herkästi muutoksille!

World Aeropress Championship piti yhteyttä sähköpostitse, ja vastailivatkin hyvin nopeasti kun sieltä päin jotain kyseli.
Selvitin että pääsenhän pyörätuolilla ongelmitta paikalle ynnä muuta, kaikki järjestettiin niin ettei jäänyt ongelmaksi.

Sain treenata Kaffalla tuota reseptiä, sillä tarvitsin heiltä pariakin asiaa. EK43 mylly joka olisi Dublinissakin, ja sitten muiden mielipiteitä, lusikoita kaikille ja slurppaamaan perään omat mielipiteet. Aika lailla olin itsekkin menossa samoilla valinnoilla kuin muutkin, mutta kun jokin kupeista jakoi joukkoa oli se hyvä unohtaa. Kun olin päättänyt millä karkeudella liikun ja millä suhteella, oli lämpötilan ja uuttoajan kanssa vielä tappelua, ja tietenkin kahvi alkoi loppua jo. Lopuksi jäljelle jäi neljä vaihtoehtoa:

Inverted, 245g vettä, 17,5g kahvia, EK43 “6.5” karkeus, sekoitus alussa ja 30s kohdalla, kääntö 55s ja pyöräytys ja 1min kohdalla 30s pressi.
1. 87C, 1min + 30s
2. 87C, 1min 10s + 30s
3. 82C, 1min + 30s
4. 82C, 1min 10s + 30s

Nyt jos ajattelee, ettei noissa nyt ole isoa makueroa, niin voinen todeta 1. ja 4. erojen olevan huikeat.
Kuitenkin siinä jäi nuo 3. ja 4. lopullisiksi, ajattelin että mennään tunteella eli kolmosella, se oli alusta alkaen ollut oma suosikkini.

Yhteen reppuun mahtui mukavasti kaikki kamat mukaan, sekä suomalaista hanavettä 3,5litraa. Pitäähän sitä jollain erottua, eikä ollut mitään tietoa minkä tasoista vettä olisi vastassa.

Perheemme istui lennolla HEL-DUB 19.6 iltapäivästä, jäi siis pari päivää katsoa kaupunkia ja käydä katsastamassa tuo WigWam, jossa kilpailut järjestettäisiin.
WigWam on käsittääkseni entinen disko, nykyään Vice Coffeen hallinnassa. Kuitenkin lava ja diskopallo katossa kertoivat vanhaa tarinaa, aivan täydellinen paikka. Katsottiin että pystyn pääsemään lavalle jonne oli pari isoa rappusta, siellä myös harjoittelisin sillä muuten harjoituspaikka oli kellarissa.

WigWam sign

stand

Kilpailuissa olikin sitten lopulta 48 maata osallisena, round 1 käsitti 12 kierrosta (Heattia), Suomi ja nimeni luki viimeisellä kierroksella Italian, Singaporen ja Unkarin kanssa.
Harjoitus rundilla harmittelin pientä nuhaani, sillä kuppini ei maistunut kovin hyvälle. Kilpailujen pitkäaikainen järjestäjä Tim Varney käveli sopivasti ohi ja ehdotin maistamista, heitin vielä ilmoille “että eikö maistukkin hieman aliuuttuneelle”, hän oli ehdottoman samaa mieltä. No niin, sit äkkiä joitain korjausliikkeitä. Päätin kiristää EK:n kuudesta ja puolesta tasan kuuteen. Sillä tuli mielestäni todella hyvän makuinen, uskalsi jo lopettaa treenin josta aikakin oli loppumassa.

Homma lähti käyntiin Ben Kaminskyn ja Katie Carguilon juontamana, ensimmäisen heatin jälkeen tuomarit jäivät maistelemaan ja toinen heatti sisään. Välillä en enää pysynyt mukana että kuka voitti, katselin tekniikoita ja kuuntelin koska pyydettiin minkäkin heatin osallisia valmistautumaan. Yleensä en jännitä, mutta tämä odottaminen oli jännää, teki mieli vain äkkiä päästä hoitamaan homma ja kuulemaan miten käy.

Omalla vuorolla sitten pääsin lavalle kolmen muun kanssa, otin laitapaikan. 7min aika käynnistyi kun osa kamoista oli vielä vähän vaiheessa, mutta ei siitä paniikkia. Yksi mitä en ollut huomionut, oli aiemman kierroksen kilpailijan jättämä Bonavita gooseneck electric:n lämpötilan asetus. Tuskailin kun en saanut tarpeeksi lämmintä vedestäni, onneksi Varney huomasi tämän vierestä ja tuli naputtelemaan veden lämpimäksi. Toinen mikä tuli puskista, oli muiden heiluttama yhteinen pöytä. Kun omassa aeropressissä oli purut lähellä pintaa, heilahti pöytä sen verran että purua oli jo hieman kierteillä, samalla kun sekoitin ja aika juoksi koitin putsata purut pois, sillä jos ne jäisivät ei korkki menisi enää kiinni eikä pressaamista voisi tehdä saati kääntöä. Vähän väkisin sain gapin kuitenkin jengoilleen ja pressi meni kuin menikin kunnialla pohjaan. Kun kaadoin serveristä tuomaroitavaan kuppiin pitkällä kaadolla, tuli Kaminsky mikrofonin kanssa kysymään mitä tällä haen, kerroin koettavani vielä hieman viilentäväni kahvia sillä keinoin. Vastailin myös siinä muiden vielä pressatessa muihinkin kysymyksiin. Kerroin olevani ihan kotiharrastaja, ja kun haasteista kysyttiin niin kerroin myllystä joka oli itselle tuntematon ja kerroin harjoitelleeni sillä Kaffalla Suomessa. Kahvista kerroin sen olevan haastava, ja joutuneeni sen kanssa pois omasta normaali reseptistä, hienommalle karkeudelle muun muassa.

Oman suorituksen jälkeen oli aika hyvä fiilis, vaikka tuomarit nostivatkin Italian Matteon kupin voittajaksi.
Otin kaiken stressaamisen ja jännäämisen päälle Guinnessin, kun nyt kerran sen luvatussa maassa ollaan.

Jäimme seuraamaan kisat loppuun, samalla jutellen muiden kilpailijoiden ja yleisön kanssa. Erikseen voisi mainita Venäjän kilpailijan olevan tosi mukava tyyppi, sekä erityisesti Brasilian Hugon (joka taisi olla ottanut muutaman ilmaisen oluen janoonsa).

Niin tuolla oli jaossa ilmaista olutta, Metalman APA:a ja vehnäolutta. Ei huonoja, vaikkei nyt omalle “must have” listalle pääsisikään.

Hieman tilastoja:
olutta meni 2043kpl
312 kuppia tuomarit maistoivat
11 tuomaria
48 maata

Name tag

DSC05707

training

training2

Round 1

Heat 1

Judges

DSC05741

DSC05745

Haet 10
Tässä ponnaripäinen turkkilainen tuli omaan Heattiinsa myöhässä, sai tehdä kupin viiteen minuuttiin. Ei muuten kiire, mutta hän käytti käsimyllyä, siinä oli muuten nopeaa pyöritystä.

DSC05769

DSC05797

DSC05808

DSC05811
Heat 12

interview

Round 2

Round 2 heat 4

crowd2

Last round

Final round

Final

top 3

Loppujen lopuksi, iso kiitos Kaffalle jo SM-kilpailujen järjestämisestä, Dubliniin lähettämisestä, harjoittelun auttamisessa.
Olin hyvin tyytyväinen suoritukseeni, vaikkei tuo kantanutkaan pidemmälle. Perhe oli hyvin mukana kilpailussa, S:n apu oli korvaamatonta ja L jaksoi koko illan todella hyvin mukana (kannustikin kovasti).

Dublin kaupunkina oli käymisen/tutustumisen arvoinen, julkinen toimi hyvin, eläintarha oli hieno ja Guinnessin panimo oli mahtava.
Kotiuduimme 26.6 eli olimme sunnuntaista sunnuntaihin, ja vain kahtena päivänä saimme vettä niskaan (vaikkei koko päivää satanutkaan).

Stage selfie

Guinness gravity bar

On the edge

Tänään 13.päivä oli viimeinen kotisairaanhoidon käynti ja antibioottitipan pudotus, samalla pääsin eroon kanyylistä kädessä. Huojentavaa kun ei ole koko ajan jotain pirun mokkulaa käsivarressa jota saa varoa, on tullut muutamaan otteeseen törmättyä sillä johonkin kulmaan.

Kun antibiootista on aikaa ennen uuden tiputtamista on makuaisti vielä kunnossa, ehdin siinä välissä ottaa uuden paketin kahvia maistiin.
Good Life Coffee:lta Etiopiasta, Guji/Sidamon alueelta, Layo Tiragan pesuasemalta, etiopialaisista perinnelajikkeista koostuva kahvi. Makukuvaus tälle on seuraava: Floral, bergamot, juicy.

GLC Etiopia

pavut

Sen aeropressasin, tän jälkeen vielä moccamasterin kautta kuppiin uudelleen.
On kiva lisä näihin erittäin hapokkaisiin, marjaisiin tai muuten hyökkääviin makuihin joita viime aikoina on tullut juotua. Tässä on pehmeä persikkainen maku, joka mehukkuudellaan pitää lempeän maun kupissa koko ajan. Itse en bergamottia havainnut mitenkään valloittavana, onko syy antibiooteissa vai omassa valmistuksessa, ota siitä sitten selvä.

kaato

Sunnuntaina oli aurinkoa ilmassa ja niin mekin lähdettiin pörräilemään ulos. Mentiin jälleen Munkan rantsuun, josta nyt maaston salliessa päästiin etenemään siltojen kautta aina Gallen-Kallelan museolle asti. Välissä jäätiin kyllä aika pitkäksi aikaa kallioille kuvailemaan, pätkä tietenkin kiipeleimään ja juoksentelemaan ympäriinsä.

Taisin saada tuolla jonkun raittiinilmanmyrkytyksen, kunto oli ainakin loppu kun kotiin pääsi.

kiipijä

S ja L

S laidalla

me and my babe

kahvikupit

S kahvilla

(otetaan ensin tekstit ja loppuun kuvat)
Kuten aiemmassa postauksessa tuli mainittua (Piina ilman kahvia) kuume vähän vaivaili ja häiritsi kahvin ryyppäämistä, no se eteni aina siihen että sunnuntaista torstaihin olin Haartmanin sairaalassa selvittämässä tätä.
Torstaina ehdimme S:n kanssa hakea Kaffalta Aeropressin kisakahvit, siitä kotiin päästyä heti hakkaamaan hyvää kuppia. Ei lähtenyt vakioreseptillä kovin vakuuttavaa ilmestystä, tasapainoa koitin hakea, olin kuitenkin jonkin verran väsähtänyt joten testit sai jäädä muutamaan kupilliseen, hieman sain kuitenkin suuntaa.

Perjantaina sitten jäin ihan varta vasten kotiin kun muu perhe lähti kauppaan jne.
Kymmenisen kuppia jaksoin maistella, sitten oli jo pakko tauottaa, ei enää luottanut omaan makuun siinä määrin että olisi kannattanut jatkaa.
Illemmalla sitten päätin millä reseptillä menen kisoihin, sen pari kertaa tehneenä vielä päätin kokeilla laskea uuttolämpötilaa viisi astetta, sen alleviivasin, sillä mennään.

Kaffalla oli hyvät järjestelyt, sain kamat fiksusti lähelle ja putsaukset oli lähellä (tässä S avusti ammattimaisesti).

Kävin vähän maistelemassa muiden kahveja treenihuoneessa, oli ihan törkeän hyviä, sellaisia joita olisin toivonut itsekin saavani aikaiseksi. Joten turha stressi ikään kuin putosi harteilta, ei niin väliä jos ei pärjää. Itse en halunnut käydä treenaamassa, koska kamat oli hyvin kompaktissa kasassa, niitä viitsinyt siinä alkaa purkamaan ja kasaamaan.

Ensimmäisellä kierroksella kun nimet vedettiin hatusta, sain vastaan tutun, Jani Huuskon jonka kuppia olin juuri maistanut, hyvin tasapainoinen ja miellyttävän hapokas. Kuitenkin jostain syystä tuomarit pitivät omasta kupistani enemmän ja se tarkoitti sitten jatkopaikkaa, hieman itseluottamus siinä röyhisti rintaa ja heilutti häntää.

Seuraavalla rundilla oli vastassa Filip (ollaan ennenkin oltu ap-kisoissa head to head). Tällä kertaa kuitenkin kun kupit oli laskettu tuomareiden armoille, kätteli Filip siinä ja onnitteli jo voitosta. Oli kuulema mennyt 5min ajasta 2 min myllyn kanssa tapellessa ja kuppi oli tullut vähän hätäisesti. Vaikka tässä tilanteessa voisi kuvitella olevansa tyytyväinen, niin ei sitä osaa olla, reilulla pelillä se pitäisi saada voittaa. Itsellä oli kaikki omat kamat just tän takia mukana, testattuna ja hätävarakamat vielä backuppina.

Sit olikin jo semifinaali. Vastujana Janne, jolla oli tosi oma tyyli valmistaa kuppia, mietin väkisinkin kauan hän on tätä varten treenannut. Käsimyllyllä (Lido?) jauhaen, jos oikein näin niin vielä vedenkeittimeen just tietty määrä jonka jälkeen AP oli puntarilla johon pienellä kupilla bloom vedet purujen päälle. Kovin pitkälle viety tämä, verrattuna omaani, herätti pientä jännistystä.
Kuitenkin tuomarien sormet veivät oman kuppini puoleen, helpotus, enää finaali josta hopea ei ole tosiaankaan häpeä.

Finaalissa sitten vastassa Joakim, jonka reseptiä enkä valmistustapaa ollut enempiä seurannut, keskityin niin omaani.
Nyt tuntui jo preppausajalla pientä jännitystä, mainitsinkin asiasta S:lle siihen viereen. Tämä on itselleni outoa, sillä todella harvoin jännitän yhtään minkäänlaista tilannetta/tapahtumaa/esiintymistä, mutta tässä oli jotain. Itse suoritus meni paineen alla paremmin kuin hyvin, kaikki osui sekunnilleen niin kuin pitikin. Tästä en parempaa saisi aikaiseksi.

Tuomariäänet osoittivat kaikki omaa kuppiani, joten se tarkoitti ykkössijaa ja matkaa Irlantiin Dubliniin kesäkuun lopulla käytäviin MM-kisoihin.

Tässä toistui sama kaava  kuin 2012 ensimmäisen voittoni kanssa, mentiin tietenkin voittamaan, mutta usko siihen tosiaan horjui.

 

JOS jotain kiinnostaa millä reseptillä tuon kisakahvin* valmistin, niin alla siitä.

*Kolumbia Tolima Gaitania (Caturra, Washed, 1850 MASL).

RESEPTI

Jauhatuskarkeus hieman omaa Aeropress jauhatusta hienommaksi, joka on filtteriä hienompaa ja siitä vielä pykälä hienommaksi.

Papua 18.5g

Vettä 245g, 82ºC

Aeropress inverted (ei esilämmitystä), filtteri huuhdeltuna gappiin

Vedet kerralla sisään, sekoitus rauhallisesti 10s ajan

Gappi kiinni 45s kohdalla kun suurin pyörre on pysähtynyt tuubissa

55s kohdalla kääntö kannun päälle ja aeropressille kunnon pyörytys pari kertaa, saaden kierteen aikaiseksi ja kaikki purut mukaan

1min kohdalla pressi 35s kannuun

Kannusta jako tuomaroitavaan kuppiin.

Sormet ja varpaat ristiin, peukut kohti taivasta ja pieni isä meidän.

 

Miltä kuppi sitten maistui?
No, tämä on vaikea, mutta raikkaat marjat ja niiden yhteinen hapokkuus tulee ensin mieleen. Sitten voisi nostaa esille aavistuksen makeutta (hunajaista?), sitruksen ja kun oikein koitti vääntää sai jälkimakuun pyöreyttä.

Im ready to rock

first round

my competition setup

waiting water to cool down

watching time

adding 245g water

final round strir

final press

Official winner

Battlefield

Prices

Päivä alkoi Laakson sairaalan vatsaröntgenin ja ultran kautta, ihan normaali tsekkaus jossa ei ainakaan ultrassa löytynyt mitään.
Tän jälkeen oli L:n fysioterapia käynti kalliossa, mutta siinä jäi sopivasti aikaa noukkia kahvia Good Life Coffeesta.
Paikan pitäjä Pipisen Lauri on Stadin kahvi scenestä entuudestaan tuttu, ja oli tänään tiskin takana. Tykkään tosi paljon tästä kahvilasta, mutta jostain syystä tuolla tulee aika harvoin käytyä, olisiko sitten sijainti sellainen josta ei meidän perhe useasti painele ohi.
Kaksi pakettia ostin, molemmat Guatemalasta, toinen filtteriä toinen espressoa.

Käväistiin haukkaamassa evästä Tennispalatsin Pizza Hutin lounaalla, tuli huomattua että oli monilla muillakin tulleet jouluherkut jo tökkimään, sillä kaikki pöydät olivat täynnä.

Täältä sit ennen kotiin paluuta hyökättiin sillan yli Uunisaareen. Paikka on mitä upein, silloin kun valoa riittää. Nyt sitä ehti olla n. puoli tuntia sinne saavuttuamme, sitten tuli tämä tuttu pimeys ja sai tosiaan katsoa eteensä poistuessa. Mutta saatiin auringonlaskukuvia napsittua, oli makean näköistä kun valossa kylpevä ristelijäkin paineli siellä merellä, kuvaa siitä saanut onnistumaan.

Kotona sit kahviksi, aeropress esiin, vedenkeitin porisemaan ja Rocket tulille.

El Recuerdo
Description:Balanced, Fruity, Sweet
Region:Huehuetenango
Farm:Finca El Recuerdo
Varietals:Bourbon
Process:Washed

Paketin etiketissä oli tarkempi makukuvaus, josta löysin tuon hallitsevan maunkin, mietin meinaan pitkään mikä tuttu maku se oikein on. Red stone fruit, josta päätin maistaneeni vahvasti kirsikan, muuten kuppi oli clean ja hedelmäisen hapokas.
Pidin tästä, mutta omassa luokittelussani en tätä aamukahvina joisi, mieluummin just päiväkahvina, sen verran pirteä ilmestys.

Join tuosta espressosta shotin GLC:n baarissa, joten kotona tähtäsin samaan makuun, jonka sit sainkin myllyä turhia säätämättä. Fruity, sweet sekä hapokkuus hyvin balanssissa (hampaissa pysyy hyvin kiilteet).

La Soledad
Description:Sweet, Fruits, Balanced
Region:Yepocapa, Acetenango
Farm:Finca La Torre
Varietals:Bourbon, Caturra, Pache
Process:Washed

Kokeilun halusta laitoin tästä cappuccinonkin, maitona Valion Eila Kahvimaitoa.
Espresso leikkasi maitoa mukavasti tuoden hedelmäisyyttä mukaan, joka tälläisestä tykkää niin tämä on ehdoton. Itse toki miellän (ainakin tällä hetkellä) cappuccinoissa enemmän espressoja joissa on jonkinlaista paksua makua suklaan tyylistä, “old fashioned” jep jep, olen vähän jäärä.

Loppuun kuvia päivältä.

DSC_0711-01

DSC_0705-01

DSC_0721-01

DSC_0723-02

DSC_0723-01

DSC_0724-01

IMG_20151110_200325-01

Vaihteeksi norjalainen KaffeBox yllätti kuun alussa, sieltä ku kerran joka kk tulee sattumanvaraiselta paahtimolta 250g papua.
Tällä kertaa arpa osui ruotsalaispaahtimo Love Coffee:lle, tiedot siitä olivat jääneet hyvin vähäiselle. Siihen että paahtimon nimi on ollut jossain yhteydessä, logo on tuttu yms. Joten kun posti kolahti, niin paketin avatessa oli ULLATUUS.

lovecoffee

Kaksi pussia, 125g molemmissa. Molemmat aika takuu varmoista kahvimaista, Costa Ricasta ja Etiopiasta. Mutta, on sieltä tullutta papua osattu pilallekkin paahtaa.

Maut oli kuvailtu kivasti ruotsiksi, ja sehän ei ole tuo vahvin kieleni, vähän sai tarkistaa joitain kohtia. Eihän tässä ole kieltä onneksi luettu kuin toosi paljon, päähän jäi toosi vähän.

Etiopia, Sasaba

Ursprung: Etiopien, Sidamo, Oromia Region, Guji
Producent: Sasaba washing station
Exportör: Trabocca
Altitud: 1800 möh
Jordmån: Lerjord
Fruktart: Mixed heirloom
Process: Tvättat (48 – 72 h fermentering)
Torkning: Upphöjda bäddar (7 – 8 dagar)
Odling: Organisk

IMG_20151110_200410-01

Blueberries, strawberries, lemon, sweet… aika kovalla lyödään etiketillä pöytään.

Tästä tein kupin aeropressillä, sillä vakiintuneella reseptillä. Jäi kovin laihaksi, mietin että milläs sitä korjaamaan. Laitoin gramman lisää kahvia ja pari astetta kuumempi vesi, sillä se alkoi maistumaan. Toki en ensimmäisellä nostanut kuin annosta, mutta se nyt ei ole olennaista.
Maku ei niin vetänyt penkkiä alta kuin olin toivonut, mutta mustikka ja lemon tulivat kivasti kielelle. Ei paha ollenkaan, ja luulen että vielä hieman hakemalla siitä olisi saattanut saadakin enempi irti, mutta oli jo kiire avaamaan toista pussia.

Costa Rica, La Guaria

Region: Santa Cruz de León Cortez
Producent: Familia Navarro Ceciliano
Altitud: 1700-1750 möh
Jordmån: Lerjord
Varietet: Caturra – Catuai
Process: Tvättat
Torkning: Torkbäddar
Odling: Traditionell

IMG_20151110_200456-01

Näissä oli taas huuli pyöreänä, ja niin aeropressillä sai uuttoa jälleen hakea (outo juttu).
Mitä haluaisin nostaa esiin, on karpalo, sen maku ja hapokkuus olivat hallitsevia, sekä kun luin tuon veriappelsiinin niin aloin tuntea senkin vahvana.

Sinänsä kun näitä nyt ovat nämä kaksi, niin kovasti puollan herkuttelu hetkeni Sasaban puolelle.

Toivon vielä jatkossakin saavani paketissa tältä paahtimolta lisää maistiaisia.