Kuksa and Apache with turkish coffee

Posted: 11/09/2011 in Elämää, kahvi, Musiikkia, Valokuvaus
Tags: , , , ,

Np: Nightwish – Dark Chest Of Wonders & Duck Sauce – Barbra Streisand
Nd: Turkkilainen kahvi [Ibrik]

ibrik ja muumimuki

Heräilin omiani taas ennen kelloa, ja päätin pitkästä aikaa keitellä Ibrikillä turkkilaiset kahvit.
Tuli tuo pikkukattila vastaan eilen illalla, kun tehtiin tilaa S:n yrteille sisätiloihin. Yksi yrttiruukuissa olevista on chiliä, pussi tietää kertoa nimeksi “apache“, siitä miten tuosta kuvan vaiheesta aiotaan edetä, onkin selvityksen alla. Eli toisin sanoen, annetaan kasvaa, sitten syödään. Miten? Sen kun tietäisi.

Siinä ne nyt roikkuvat, apachet

Kuppina Kuksa.
Kuksahan valmistetaan koivunpahkasta, pahkahan siis on puussa sellainen siihen kuulumaton möhkäle, epämuodostuma. Kuulostaa arveluttavalta, että tälläiseen edes koskisi, mutta kuitenkin niistä tehdään paljonkin koruja, kuksia ja jopa huonekaluja. Helou Google!
Kuksa koverretaan pahkasta, ja koverruksen jälkeen wikipediaan päästetyt lappalaiset kertovat sen käyttöönoton vihkimisen tapahtuvan kahvilla, tai konjakilla. Tätä kutsutaan myös sanalla “huljutus“, pohjalle tilkka jompaa kumpaa elämän eliksiiriä, kierretään vastapäivään niinkin vimmatusti, että hipoo reunoja, yli ei läikytetä, sitten kuppi juodaan tyhjäksi. Toimenpide toistetaan seuraavaksi myötäpäivään, ja viimeiseksi kuppiin kaadetaan haluttu määrä juotavaa.
Puhdistus (jälleen wikin mukaan) tapahtuu kostealla pyyhkeellä tai vedellä, mutta neverever fairyllä tai vastaavalla. Tosi erämiehet eivät pese kuksiaan, ja jos pesevät, niin vaatimattoman nöyrästi ainoastaan tunturipurossa. Siis jos tässä ei ole kuppien kuppi, niin missä?

Idean tästä sain Linkerin kuvista, viime postauksessakin käytin miehen kuvia loppukuvana, mutta kun satoa oli riittävästi niin poimin myös kuksan kuvan sieltä. Ai kuka mitä hä? Täältä on Linkerquun blogiin.

myös tuo nahkaremmi kuuluu asiaan, joskus siinä on myös itsetehty lusikkakin kiinni

Comments
  1. Tuosta kuvan kuksasta(ni): Ostin sen kauan sitten Kilpisjärven matkallani, muistaakseni Muoniosta. Tämä “yksilö” on tehty tunturikoivun juurakosta, ja loimukuvio on erityisen kaunis. Kaksireikäisen “korvan” yläpinta on poron häpyluuta, ja nyöri jolla kuksan voi kiinnittää vaikkapa reppuun tai rinkkaan roikkumaan, poronnahasta.
    “Aateloin” kuksan ennen käyttöä ensin konjakilla, sitten viskillä, ja lopuksi kahvilla. Annoin kunkin olla kuksassa vuorokauden. Koskaan en ole tätä kuksaa pessyt, koskaan se ei ole nähnyt maitoa, eikä sokeria. Lyhyt huuhtelu vedellä käytön jälkeen riittää hyvin, eikä kupin pohja ole epämääräisen näköinen.
    En ole erämiehiä enkä vaeltajia, mutta parissa työpaikassa olen tätä käyttänyt kahvikuppinani, kun en ole viitsinyt maitoa kuljettaa mukanani.
    Esineenä kaunis, ja käytössäkin hyvä.

    terveisin: “Linkerquu”

Kommenttia

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s