Handjob

Ihmiskoe: vasen räpylä v. 2.0

Kipsissä
Ensimmäinen näkeminen
Kotiutuminen
Kompurointia
Ensimmäinen viikko
Ahdistusta
Tikkien poiston aikaa
23 vrk
Katsastus
36 vrk
Kolmas lasta
Pikkurilli
Lasta pois

Huomis aamuksi on tilattu taksi, jolla sitten Töölööseen.
Fiilis on odottava, ei jännittävä, omituinen.

Kun mulle kerrottiin mitä kaikkea tullaan tekemään ja samalla hanskaa kokeiltiin, voimia mittailtiin. Niin tottahan siinä samassa unohdin ne lääketieteen termit “FBL/FEB/CBL/CSI…”.

Odottavin tunnelmin jätän tämän sivun avonaiseksi, ja lisään tänne silloin tällöin edistymistä.

Ja jos nämä ovat viimeiset kirjoitukseni, niin ne rahat on piilotettu *******n taakse ;)
image

__________________________________

Kipsissä

18.3 ti 3:15
Ihmiskoe: vasen räpylä v. 2.0

Tilannekatsaus: Ensimmäinen päivä takana, on yö, olen ryhmähuoneessa eikä nukuta.

Just vastakkaisen punkan sekava äijä päästi miehekkään pierun, laitan kuulokkeet korville takaisin ja Spotify:stä Stig – Viheltelen.

Aamulla ehdin hyvin mestoille, buukkasin itseni tänne sisään ja sain kledjut. Odotin pinkkejä/ruskeita sairaalan seksikkäitä, mut sainkin über hienon lämpöpuvun. Ikäänkuin one piece, mutta vielä hienompi, on vetskareita vähän siellä täällä, mm. hihat aukeaa niin et salissa saatiin käsi paljaaksi ongelmitta.

Ennen leikkausta käytiin leikkaavien lekurien kanssa suunnitelmia, vieläkään en sisäistänyt muuta kuin peukalon ja etusormen. Sekä et toinen lääkäri totesi mulle jäävän suht paljon arpia, mitäköhän se sillä, onhan niitä nyt ennestäänkin.
Salissa Anestesia meinasi et mentäisiin koko käden puudutuksella. Ajatus n määrän minuutteja/tunteja hereillä kuunnellen kun käden jänteitä yms. operoidaan ei kovin houkutellut, joten pummasin nukutuksen.

Heräsin sit, samoin tein mulle pumpataan kipulääkettä, ja myöhemmin lisää suun kautta. Olin pönttö vähän sekaisin puoli päivää.
Käteen oli ilmestynyt komea kipsi.
image

Olen nyt sit virallisesti “käsi”.

Kun päivä on mennyt torkkuillen, ei uni oikein tule. Tähän varustautuneena mukana on tab jossa Netflix, muutama jakso Supernatural:ia takana. Äsken lopetin ja meinasin yrittää nukkumista mut se fartti… Joo, jos tähän vaikka kirjoitan vähän ja jatkan sitten.

Ainiin, koko päivän kyselin kahvikupin perään, ilta käsiltä sit sainkin sen :) join sen suurella nautinnolla.
image

Sain huoneen ukkeleista kavereita, kun hoitajalta kyselin lääkekonjakkia, koko porukalle. Ja täällähän siitä irtos pisteet, oven viereisellä paikalla oleva 80v tuli puoleksi tunniksi juttelemaan niitä näitä, sen verran oli yhteistä et tämä oli Kotkasta (jättänyt käden klapikoneeseen).

Hienoa täällä on myös mun ikkunapaikka, sillä tänään porotti aurinko osan päivää mukavasti.

Huomenna taas selviää lisää.
Tai siis aamulla.

______________________________

<a id="first-time-h Ensimmäinen näkeminen
Yö meni vähin unin, ja herätys oli aikaisin.
Aamupala + kahvi tuli nautittua auringonpaisteessa. Heti sen loputtua oli lääkärikierros, sovittiin kipsin irroittamisesta, lastan tekemisestä ja harjoituksista. Tehokasta!
image

Sit nopeat aamutoimet ja irroituspuuhiin, vähän jännitti mitä alta paljastuu.
Hieman enemmän oli operoitu kun osasin odottaa.
image

image

Itse harjoitukset oli peukalon ja etusormen liikuttelua. Jos joku ajattelee helpoksi, voin kertoa et oli täysi työ jo parin millin heilutukselle.

Harjoittelua vaan, mut kauaa ei putkeen pysty, eikä kuulema saakkaan.

Nyt näyttää et kun lasta on huomenna valmis, ni pääsis kotiin. Onkin jo vähän kotiväkeä ikävä :/
_______________________________

Kotiutuminen

20.3 ~19:00
Ihmiskoe: vasen räpylä v. 2.0

Fiilis: vähän väsynyt, kädessä jotain kevyitä mut kivuliaita elohiiriä.

Sairaalassa oli eilen lähtöpäivänä kaikenlaista. Vähän meinas mennä vaikeaksi, mut kuitenkin pääsin lopulta lähtemään.

Yhden asian mainitsen muiden joukosta. Leikkauskertomus, halusin lukaista sen pitkittyneen lähdön vuoksi. Kävin osaston kanslian ovelle koputtaen kiltisti pyytämään sitä, hoitsu oli sitä mieltä et ne lähetetään haluttaessa potilaalle kotiin et ei sitä niin vaan saa. WTF?
Satun olemaan tietoinen oikeudestani kaikkiin minua itseäni koskeviin papereihin, ja ennenkin olen tuon paperin saanut ilman ongelmia.
Sain tämän kerrottua, ja vastaus oli “joo kun mä ehdin”, ilmoitin odottavani. Niimpä aikuismaisesti pistin pyörätuolini parkkiin oven karmille ja aloin mököttää, 5min ja paperi oli kädessä. HA!
Menin kahvilaan kahville lukemaan latinaa.
image

Huomaa kuvassa uusi lastani.

Leikkauskertomuksesta toiste enempi.

Kotiin tullessa meinasin pari kertaa nukahtaa taksiin, outoa. Kuitenkin aina säpsähdettyäni olin pirteä kuin peipponen.

Ilta meni alkuun faijan kanssa kun S&L kävivät uimassa, sit Ellun viihteen kanssa puhelimessa vierähti hetki.
Muutaman sormiharjoittelun jaksoin tehdä, mut kuten FT sairaalassa sanoi, ei liikaa (uupuu aika nopee).

Tänään aamulla kävin suihkussa, helpommin sanottu kun tehty. Jakkarasta siirtyminen suihkuistuimelle lähenteli jtn X-treme lajia. Kuitenkin kastuin ja pääsin oikein poiskin, kello olikin sitten jo puolipäivä.

Tänään vielä tappelua Ellun maksukanavien kanssa, alkaa tosiaan jo tympimään koko v*tun viihde.

S on käymässä kaupassa ja apteekissa just, ja mitä hienointa, ni myös postista hakemassa uutta vahvaria (saa taas manuskan iltaluettavaksi).
Apteekki on kans asiaa, sillä tällä hetkellä kädessä on joku pirun elohiiri, ja se nykii sormia, juilii silleen et pistää vähän irvistelemään.

Vaikka liikkuminen ja tekeminen on aika taaperon tasolla, ni silti ajattelin ottaa haasteen ja kaveerata espressokoneen kanssa. Faija nosti sen ja myllyn eilen tasolle, myöhemmäksi jää vielä tuo vesiliitäntä.
image

Nyt pikku päikkärit, jos käsi (ja poika) antaa.
_____________________________

Kompurointia

Ihmiskoe: vasen räpylä v. 2.0.1
Status: vähän väsynyt

Aamu alkoi A:lla, kuten välillä käy, voi Ankeus.
Käsi oli ihan jees, mut sympaattinen hermosto otti jostain kipeetä, hikeä pukkas solkenaan. Eli jotain oli, ja sen poistumista aikani odoteltuani, otin puhelimen kiltisti terveeseen käteen ja rimpautin taksin Marian tk-päivystykseen.
image

image

Siellä sit otettiin kusikoetta ja viilattiin käteen uudet haavasidokset yms.
Helpottiko? Voi kyllä, sain mukaani vielä antibioottikuurin.
Ite veikkaisin eilisiltana ja päivällä vähän tapahtuneita tökkäyksiä käteen niin, että tikki päästi punaista väriä.
image

image

Mut ei se pieni mitään, äsken istuin vessassa ja just vasurilla kurkotin jotain (en muista mitä), kun huomasin olevani matkalla lattiakaakeleille.
Lasta kesti muuten aika hyvin tämän laskeutumisen, mut tarvis alkaa ottaa tämä toipilasaika ihan tosissaan.

________________________________

Ensimmäinen viikko

Viikko sit eilen oli leikkaus ja sit parin yön jälkeen oli kotiutuminen.

Nopea tilannekatsaus:
-Käsi on alkanut ottaa liikettä, alussa reilummin, nyt tuntunut tahti jotenkin hiipuvan.
-Elämä kotona, siirtymisineen jne. toimii. Ulkoilut jääneet väliin.
-Fysioterapia alkanut rullaamaan kotikäynnein.
-Lasta on toivoton, ei tällä kelaaminen juuri luonnistu, vaan “seiniä pitkin” saa kulkea. Huomenna olis uuden lastan tekemistä Töölössä, kun ei tällä voi kuukautta tökkiä menemään.
-Kivut aika odotetusti, alkuun enemmän kun oli turvotusta. Nyt aika ajoin, toki käden jonnekin lyödessä saa kirota koko sanavaraston.
-Välillä käpälä ahdistaa ollessa lastassa, sit pois ottaessa ahdistaa sen heikkous. Sit taas lopun ajasta siihen ei jaksa kiinnittää huomiota, vaan se kulkee mukana.

Tää nyt oli tällainen lyhyt viikon supistus, enemmän varmaan olisi, mutta ei kaikkea voi/jaksa kirjoittaa ylös.

Hienosti on kotiväki ottanut tän. Ilman Sannaa, ei kotona olemisesta tulisikaan mitään <3

image

________________________________

Ahdistusta

Ihmiskoe: vasen räpylä 2.1.1

Eilen tuli ulkoilutettua räpylää ja samalla testattua tätä uuden karheaa “kelausnahka lärpäkettä”.
Käytiin vanhalla kämpällä S:n kanssa, loppusiivouksen merkeissä, vaikken se minä mitään siivonnut.

No iltaan asti oltiin reissussa, ja kelattua tuli. Ja tosi vähän, syynä tuo lärpäke. Piti toimia hyvin, ja ihan hyvältä sisätiloissa vaikuttikin. Kylmä oli todellisuus. Nopeus oli jäätävää, olisin niin jäänyt kenelle tahansa vanhukselle skabassa.

Tänään olin jonkin aikaa itsekseni, ja totta se kahvin teko houkutti.
Espressokone tulille, hieman vanhentuneita papuja (Kaffa 30/70 espresso) myllyyn. Nopeasti selvisi että itse tekeminen onnistuu kyllä, siis espresson, mutta maidon vaahdotus olisi ongelma. Kun siinä juuri tarvittaisi kahta kättä.

Viritelmä sormet-lasta-kannu ja toinen käsi venttiilille, siitä treenaamaan.
Otti se litran maitoa, vaikka vaahdotus onnistui niin maku oli pahaa. Syynä vissiin päivän jo vanha maito ja vanha papu (blondaantui tosi nopeasti valuttaessa), ei oikein maistunut, mut sit taas syynä voi olla toki mukava määrä lääkkeitäkin pohjalla.
image

Artti jäi haaveeksi, ihan ymmärrettävää, on tässä kuitenkin aikaa vielä sitäkin treenata.
image

Nyt on alkanut ensimmäisen kerran alkanut ahdistaa tää lasta, oli kyllä odotettavissa, mut en olis arvannut sen tuntuvan tältä. Halu ottaa se pois, ja sit huomata miten ilman sitä ei oikein pärjää.

Tälläistä tällä kertaa.

_________________________________

Tikkien poiston aikaa

Ihmiskoe: vasen räpylä v. 2.2

Aamu alkoi vauhdilla, sillä kun soitin tikkien poistoaikaa tk:sta, niin siellä olis ollut ruuhkaa pitkälle mut vajaa 30min ni peruutusaika.
Toki pienimies avusti kiireen muodostamista parhaansa mukaan, ja niin olinkin muutaman minuutin myöhässä. Kuitenkin hoitaja odotti, ja otti sisään.
“Sulla oli jotain sidoksia poistettavana?”, “joo nää” ja käsi esiin. Siinä oli pieni hiljainen hetki hoitajalla, 47kpl lankaa se leikkas, osa vielä juntturassa.

Nyt on pari vrk kättä peukalon kohdalta kivistellyt, johtuiko noista, se selviää myöhemmin. On taas boostattu olotilaa nappuloilla, ei tarvi ainakaan miettiä missä asennossa olis minuutin jälkeen parempi.

Lojuin jonkin aikaa suihkussa tk:n jälkeen, ja sit lastan viritystä, käsien rasvausta ja kappas, veto onkin taas loppu hetkeksi.

Mut aika hyvän näköiset arvet jäi, silleen hyvät, ettei tulehtumisia yms.

image

image

image

__________________________________

23 vrk

Ihmiskoe: vasen räpylä v. 2.2
23vrk leikkauksesta.
Status: lievät kivut päivällä, öisin rouskuu napit.

Tälläinen väliaikatiedote, itsellenikin muistin kaivelemiseksi.

Päivät menee jo omalla painollaan, ei juuri uutta tule eteen. Mutkat kätösen kanssa ovat alkaneet tulla tutuiksi, pientä rasitusta uskaltaa jo antaa harkitusti.

Fysioterapia pyörii viikoittain kotona, ja auttaa pitämään niin lihaskuntoa yllä, kuin lievittämään pahempia jumituspaikkoja. Akupunktio onkin ollut nyt pop, ja viime kerrat olenkin nukahtanut ne selässä/hartioissa sänkyyn, sit S poistanut ne tietyn ajan jälkeen.

Frendeistä on ollut muuton kanssa apua, sekä nyt auton jarrurempan hoitamisessa.
Autoon saan itseni, ja ulos avustettuna, ajaminen nyt on haave vain.

Itse käpälä on saanut liikettä ihan kivasti, sormet heiluu, ranne liikkuu eikä juuri turvota.
Mut! Ranne ei kuitenkaan liiku ylös/alas niin kuin se pienen auttelun jälkeen pääsee taipumaan, tässä on joka kerta lastan pois ottamisen jälkeen sama junnaus.
Sormet sama, varsinkin peukalo, ja sen eka (vai vika, se päässä oleva) nivel.
Hetki ilman lastaa on vähän niin ja näin, muutaman kerran tehnyt vähän kipeetä, kun osuma tulee jostain. Mut hidas kelaus onnistuu, vaikka olo onkin kuin just syntyneellä varsalla ensi askeleilla.

Öisin riisun vähän väliä lastaa irti, kivut tulee “jostain”, varsinkin jos on sängyssä niin aikaisin ettei ole ihan jo sammumispisteessä. Monesti onkin mennyt nyt aamun tunneille, ennen kuin unimasa on käynyt kolkkaamassa.
Lääkkeet auttaa kyllä, mut ei viittis niin kovasti napsia. Listalla panadol/burana/sirda/rivatrileja… Ja ulkopuolelta tarvittaessa tramalit ja pamit, joten kun toleranssi kasvaa, vähenee myös vaikutukset.

Mut eipä tässä ihmeempiä, mitään mullistavaa ei ole tapahtunut, varsinkaan takapakkia ei ole tullut, ennemmin toisin päin.
image

Jatketaan…

_________________________________

Katsastus
(viime yön kirjoittelua)

Ihmiskoe: vasen räpylä v. 2.2.1

Status: haavat umpeutuvat, jänteisiin alkaa muodostua mukavasti liikettä, voimat vielä puuttuvat ja kivut pysyvät.

Eletään kuukautta leikkauksesta, eilen oli jälkitarkastus. Lääkäreiden mukaan kaikki vaikuttaa hyvältä, ja paraneminen on mallillaan, kuntoutus jatkuu.

Toimintaterapeutti linjalla tein palikkatestin, jossa nostettiin sormilla snadeja kuutioita vasemmalta oikealle (kirjaimellisesti palikkatesti siis), aikaa minuutti.
Ennen leikkausta muistelen vasurilla siirtäneeni ~24kpl, eilen meni 49kpl ja sit käsi “levossa” 44kpl. Joten jotain edistystä on tapahtunut, mutta vertailun vuoksi voi mainita että oikealla siirtyy yli 60kpl minuutissa, eikä siinäkään kädessä ole hienomotoriikka kunnossa. Eli… Parempi kuin ennen, muttei vielä saa mustaa vyötä.

Lastaan tuli uudet pehmikkeet, vaikka olinkin salaa haaveillut kokonaan uudesta kouranpidikkeestä. Tätä tarvitsee vielä pitää 4vko, sinänsä kuulostaa pitkältä ajalta mut realiteetit katsoen, on ihan ok et se on olemassa, käsi kuitenkin väsyy vielä suht nopeasti ja lasta on silloin tervetullut.
image

Reseptien kirjoittelun lisäksi käytiin lääkäreiden kanssa keskustelua, päätettiin ottaa syksylle tapaaminen koskien oikean käden peukaloa.
Silloin katsottaisiin vasurin parantuminen ja suunniteltaisiin leikkaus oikeaan.

Eli, ens ens vuoden alussa/ tän vuoden lopulla seuraa Ihmiskoe: oikea räpylä!

Nyt jatkan uneton Helsingissä teemallani, puen ja riisun lastaa edes takas, mikään ei tunnu hyvältä. Nappeja rouskutellen, pitäen kämmenen päältä jomotuksen poissa, samalla katsoen netflixistä Supernatural jaksoja.

Stay tuned…

__________________________________

36 vrk

36vrk leikkauksesta.
Status: kädessä tuntoherkkyys yliherkkänä
Oireet: arpien kohdalta, peukalon puolelta jotkin alueet kivuliaita

Tänään oli soitto toimintaterapeutille kun tämä ei soittanut eilen kuten oli sovittuna. Nyt oli jo asiaakin, lastan peukalonvahvike oli irti, sekä yks remmeistä päässyt “purkautumaan”. Joten käpälä oli huonossa asennossa, plus et pari päivää peukku oli särkenyt, asennon vaihto siis paikallaan.

Kun en saanut kiinni omaa TT:tä, niin päämajasta ilmoittivat et tule tänne niin laitetaan kuntoon.

Oikein tehokasta toimintaa, lastasta tuli vahva ja siihen saatiin kerrankin toimiva kelaushanska aikaiseksi (aiempi oli sellainen turha lärpäke).
image

Ylihuomenna vielä vaihdetaan peukun asentoa, toivoen sillä saatavan kipuja pienemmiksi. Käydään arpia vähän läpi, et kirraako joku joka olis yhteydessä ekan peukun niveleen.
image

Lopuks pakko avautuminen…
S työnsi mua nopee Töölön käytäviä pitkin, kun oli hiukan kiire ja oma kelaus ilman hanskaa on niin tuskaisen onnetonta. NIIN hississä oli mummi, kysyi kerrosta, ilmoitettiin. Sit se aloitti “minä se sinnittelen näillä kepeilläni… Ei ole kukaan seitsenkymppistä avustamassa ja työntämässä tuolissa…”

Ei me mitään sanottu, enkä oikein keksinyt siinä just mitään tyylikästä kommenttiakaan, kadottiin siitä vain paikalta.
Myöhemmin mietin, et se tosiaan tais luulla, et mä istun tuolissa työnnettävänä sen takia et mulla on käsi lastassa.

Kättä on nyt käytetty hyvin ulkona, niin luontopolulla kuin leikkipuistoilemassa, eilen kaivarin jätskit yms.
Ei kaadu seinät ei, paitsi välillä öisin.

___________________________________

Kolmas lasta

Ihmiskoe: vasen räpylä v. 2.2.2

Peukalon pikkuset juilimiset piti viime yön hereillä, joten kun tänään oli aika Töölössä hyvin paikallaan.

Toimintaterapiaan vaan, siellä katsottiin et jos peukun asennon vaihdolla sais pisteliään niveleen kohdistuvan tunteen pois. Rakennettiin siis nyt jo kolmas lasta, sain taas leikkiä värivalinnoilla.
image

image

Käytiin myös arvet läpi ja olihan osa niistä kireällä, joten opetettiin niiden “hierontaa”.
Kaupan päälle kämmenen yliherkille kohdille sain jo aiemmin nuo karkaisutikut, tikut joiden päissä on jtn pehmeästä karkeampaan tavaraa. Niillä sit kymppi minsaa pyyhkii herkkää kohtaa, ensin pehmeällä ja siitä siirtyen karkeampaan, opettaa sitä “karaistumaan” (aika jännä tuo fiilis)
image

Kuvassa tuo peukalon nivelessä punoittava kohta.
image

Karkaisutikut ja ohjeet.
image

Myös tälläisen elastisen hanskan sain kotiin, hetkiin kun en pidä lastaa (niin kuin nyt), tää vetää hieman asentoa venytykselle.

Jollei ala parantumista tapahtua, on se nopee yhteys lekuriin, jos vaikka on jotain hullumpaa jänteessä/nivelessä/muualla.

_________________________________

Pikkurilli

Ihmiskoe: vasen räpylä 2.3

Vaihteeksi kävin lastaa modauttamassa.
Nyt on peukalon asento paremmin ja otettiin etusormea irti muista, laittamalla se omaan remmiinsä. Eli, tämä olis ikään kuin neljäs lasta?

Uutta toki tässä nyt ilmennyt, eihän mulla muuten olis itkettävää kirjoitettavaa.
Huomasin ihan lasista ottaessa (ei olut vaan hammasmuki) et otteen eteen tuuppaa tuo pikkurilli, siinä se koukussa olla oleskelee.

Ei mee suoraksi vaikka kuinka hammasta purisi ja sitä tuijottaisi, käskien toimia, turhaan.

Siihen on nyt kans lasta, hämärän näköinen ja veemäinen pitää.
Sen kanssa rilli suoristuu kun suoristan muita sormia, se ikään kuin seuraa nimetöntä, vaikkei ihan suoraksi menekkään.
Tällainen tällä erää…
image

image

Niin ja on toki tuo arpijuttu, enää tosin peukun kohdalla kipeenä. Mut triplaten sen mitä ollut, ei auta kun hieroa ja ajatella mukavia.
image

____________________________________

Lasta pois

20.päivä toukokuuta oli nyt siis lupa olla kokonaan ilman lastaa!
Vapaus on iso juttu, samalla myös se pieni ns. pelastusrengas on myös poissa.
Kelaaminen puoltaa, eli huomaan selkeästi “kahvaavani” oikealla (tyyliin murtsikkahiihdon luistelutyylin nousut). Aiheuttaa virheasentoa tuolissa, pitää saada vaan nopeasti tyyli tasaan sitä kautta voimaa käteen ja sit toki sormiinkin.
image

Kädet on ihan eri kokoiset, haukkari ja ojentaja sekä siitä alaspäin. Mut nyt tarvis ehjä eniten sitä kärsivällisyyttä, intoa treenata.
Yks millä olen sormiotetta voimistanut, on terapiavaha, hurja “Super Soft”. Siinä hämmästyy, kun kymmenen ote kerran jälkeen rupeaa pakka hajoamaan. Joko ote muuttuu tai asento vaihtuu, ihan vaan lässähtää. Vähän aikaa lepoa ja taas peukalo löytää etusormen olkapäätä tai kyynärpäätä liiemmin nostamatta.
image

image

Pikkurilli on edelleen riesa ja nyt sain syynkin sen ojentumattomuudelle. Kun leikkauksessa ohjattiin rillin ojentajasta jotenkin peukkuun, kuten alussa harjoituksina olikin rillin nosto ja peukun lasku, niin just se sai aikaan tuon.
Pähkinänkuoressa: opin laskemaan peukun ilman rillin apua, niin itse rillin treenaus jäi. Nyt sit sitä vuorostaan, on arpikudos jänteen päällä vielä kinnaamassa.

Kotiin on vielä kuitenkin rillille lasta, jota iltaisin ja öisin pidän. Ihan yhden yönkin jälkeen huomaa sen auttavan.
Niin ja peukulle muulle ajalle venytys vanhalla elastisella kiristyksellä.
image

image

image

image

Comments
  1. NiinaMaria says:

    Juu. Tuo olisi minunkin pitänyt tehdä tuon leikkauskertomuksen kanssa. Tässä sitä vielä odotellaan. Ja leikkaus oli joulukuussa. Mutta tsemppiä paranemiseen.

    • Jussi78 says:

      Kiitos :)
      Oli hoitajalla jtn tärkeää kesken, kun kuuntelin niin oli laittamassa s-postia ja sen kanssa ongelmia.
      Toivottavasti saat omasi kanssa kohta, onhan ne aina mielenkiintoisia.

  2. Anonymous says:

    Huhhuh. Toivotaan, että lopputulos on sitä mitä leikkauksella lähdettiin hakemaan; lisää voimaa.Ja sanna on enkeli ja L auttaa parhaansa mukaan.

Kommenttia

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s