Aiemmin kirjoitin Kahvi Charlotassa käynnistä ja mainitsin sieltä ostamani papupussin, vähän lupailin kirjoitella siitä, joten nyt kissaa pöydälle.

DSC_3314

Oltiin viikko Barcelonassa kahvilassa käynnin jälkeen ja siksi laitoin teipin pussin venttiilin päälle, ja sijainniksi pakkanen. Reisssusta kun tultiin, olin siellä juonut muutaman hyvän cappuccinon, monta huonoa. Yhden americanon, joka muistutti miksi en niitä yleensä juo kotonakaan. Espressoja tulli taas juotua päivittäin, ja kaikissa voidaan sanoa olleen samaa makua, sellainen tyypillinen Etelä-Eurooppalainen tummanpuhuva, body aika tuhti (toki pari liruakin sain) ja hapokkuudet sekä makeudet ynnä muut makuelämykset voi unohtaa. Silti juotavia, jos ei ikinä olisi alkanut kahveja maistelemaan tarkemmin, nämä shotit olisivat luultavasti oikein miellyttäviä.

Niin siis tämä Kenialainen peaberry… Kahvilassa oli paahtopäivät seinällä, ja tämä oli tosi tuoreena siinä taulussa. Mutta enpä tarkastanut enempiä vaan ostin pois, ei olutkaan tammikuun paahto, vaan joulukuun 22. Noh, ei tämäkään vamha vielä ole jos vain makua irtoaa.

Laitoin veden kiehumaan ja pavut myllyyn, 17,5g jauhautui hieman filtteriä hienommaksi, ne kipattiin väärinpäin olevaa aeropressiin. Vesi keittimestä ulos 87,5C ja 245g åurujen päälle, sekoitus alussa ja 30s kohdilla. 50s kohdalla aeropress kääntäen kupin päälle ja pyöräytys, minuutin kohdalla pehmeä 30s painaminen.

Pussin kyljessä lukee seuraavasti:

Kenya Peaberry Muchangi Murithi
1700m, washed, SL28&34, Ruiru 11
Täyteläinen ja intensiivinen peaberry, marjaisa ja makea keskitummapaahto. Mausta löytyy herukkaa, appelsiinia ja kirsikkaa, jälkimaku miellyttävä pehmeä ja raikas.

Kahvi Charlottan itse paahtama Kenya Peaberryä viljellään Embussa Keniassa. Kahvia viljelee Muchangi Murithi. Kahvi tulee Suomeen suoraan ilman väliskäsiä.
Pyöreä Peaberry on harvinaisempi kahvipavum muoto, jossa kahvimarjan sisällä kasvaa yksi pyöreä papu kahden litteän sijasta.

Mulla on ollut aiemmin monta hyvää peaberryä joissa paahto ollut tasaista ja pavut hyvin paljon saman kokoisia, miellän tämän tasaisen paahdon värin ja papujen yhtenäisen koon takaavan laadukkaan kahvin.
Tämän pussin avatessa noteerasin ensin paahdon olevan kyllä hyvin tasaista, ei mielestäni keskitummaa, ehkä enempi vaalea+ (mikä city/city+ [jos haluaa näistä enemmän, niin linkki tästä]).
Pavut ovat samaa kokoluokkaa, vaikka ensin olin tutkivani isoa koko eroa mutta äsken kun katselin uudelleen niin ei sitä oikeastaan ole, hyvä on.

DSC_3554

Maku sitten, sehän tässä kiinnostaa, miten Victoria Nuottanen, omistaja, on onnistunut saamaan kahvista kaikki nämä maut iri. Victoriahan on alalla ollut jo kauan, mm. SCAE;n National Coordinaattorina puhastellut vuosia (ei toki enää).
Ensin mainitsen appelsiinin, se oli heti mielessä kun sipaisin lusikasta. Sitten piti alkaa jo maistelemaan ja miettimään… Jälkimaku tosiaan oli hyvin kuvattu, pehmeä ja raikas. Hieman viilentyessään oli herukkaisuutta havaittavissa, mutta mainittua kirsikkaa en ihan saanut. Vaikkakin siitä on aikaa kun kirsikkaa olen syönyt, niimpä jäin miettimään olisiko tässä kuitenkin kypsän torilla maistetun kesäisen kirsikan mehukkuutta, ehkäpä, vahva ehkäpä.

Espressona tämän tein 21g -> 48g, maku oli hyvin mehukas ja kirkas. Vaikka toimii espressonakin, niin mieluummin juon filtterinä.

Tykkäsinkö?
Sanotaan näin, että Espanjan viikon jälkeen join tämän pussin ennätysajassa, ihan janoon meni. En muille edes haluaisi jakaa, itse juon (join) tämän.

Välillä kahvila postaus, vaikka lyhyt sellainen.

DSC_3319

Runeberginkatu 5 eli siinä Kampin ostarilta “ylöspäin”, helppo huomata.
Monesti on näissä kahviloissa joissa voi odottaa parempaa kahvia ja erikoiskahveja ns. laadukkaina, on yksi iso puute, ja se on istumapaikkojen puute. Täällä sitä ei ollut, mistä nostelen pisteitä, lisäksi paikka oli kodikkuuden lisäksi myös jotenkin selkeä.
Tiskille mennessä poimin matkalla pussin papuja, mulle toki huikattiin jo et tarviinko apuja ja saa kysyttäessä. Olisin paahtopäivistä kysynyt, mutta siinä olikin taulu vieressä jossa ne olivat.
Mukaan valikoitui Kenya Peaberry Muchangi Murithi, Washed, SL28 & SL34 ja Ruiru 11, 1700m (vissiin sama kuin MASL). Tätä en ole vielä avannut, pistin pakkaseen, juodaan ensin vanhat alta pois. Paahto on Charlottan oma, joka oli se juttu miksi oikeastaan ostin pussin, kiva testata miten paahto futaa.

DSC_3310

DSC_3314

Tiskillä kysyin mitä papua oli espressona, ja yllätys oli ettei se papu sitten ollut omaa paahtoa vaan Johan & Nyströmin Verde:ä.
Eihän siinä vikaa ollut, vaan cappuccino oli oikein hyvä. Baristalla oli hyvät otteet Aurelia II:sen kanssa ja katsoinko myllyn Mazzerin Roburiksi (mazzer nyt kuitenkin), artti onnistui hienosti kuppiin, vaikka koko olikin normaaliin cappuccinoon isompi kuin olen tottunut.

DSC_3309

DSC_3313

DSC_3312

Tarjolla oli jos jonkinlaista syömistäkin, mutta tällä kertaa ei otettu mitään kylkeen.

DSC_3317

Aukioloajoista noteerasin arkisin kahvilan aukeavan jo klo 7, varmaan ihan kova jos hakee duunimatkalle kahvit yms.

Pientä miinusta hinnoista, mutta sijaintiin nähden ihan ymmärrettävissä.
En tiedä tuleeko tuolla päin paljoa liikuttua, mutta jos kuljeskellaan en näe mahdottomana ettenkö uudelleen kävisi kahvilla.

DSC_3316

The Barn on paahtimo Berliinissä, joka taas sijaitsee Saksassa, joka taas… Kuitenkin, sieltä on monet kerrat tilattu papua ja tännekkin niistä rustailtu. Nyt olin joku aika takaperin surffaamassa nettiä miettien mitä papua tilaisin, eikä oikein mikään innostanut, taikka sitten hinnat hyppivät silmille.

Tuli vastaan Barnin sivuilla tämä Box of samples:
A gift box with 6 sample bags (30gr each) of our current coffee range. Enough coffee to brew two cups of each coffee. The perfect gift for someone who would like to try different origins and varieties. Also includes 1x BARN Tote Bag or Rucksack.

Kotiin asti se ei tullut vaan toki nouto postista, ja tilasin tuolla Tote Bagilla (tyylikäs musta kangaskassi Barnin logolla).

DSC08671_1

DSC08674

Sieltä tuli 3kpl espresso ja 3kpl filter paahtoista papua, jokaiselle oma kortti jossa tietoa tarkemmin. Itse asiassa kortit tuli tuplana, ja toisessa nipussa oli pari kahvia joita ei ollut laatikossa. Ja koska ylimääräiset heitin pois, voi arvata että myöhemmin kaivoin niitä esiin, kun olin heittänyt vääriä menemään.

DSC08749
Nano Challa
Etiopia, Gera
Washed, mixed varietes
Peach, Vanilla, Jasmin

Vuonna 2015 yksi myydyimpiä kahveja Barnilla ja ovat iloisia aloittaessaan tämän vuoden jälleen tällä. Kahvi on erittäin puhdas, makea ja tasapainoinen. Päärynän ja vaniljan nyanssit ovat ympyröityinä jasmiinilla ja laventelilla.
NGO Technoserven tuella Nano Challa on parantanut kahviensa laatua viime vuosina merkittävästi.

Tämä siis kortista poimittuna.

Itse kirjoitin pieneen vihkooni: Vanilla bomb, pehmeä, silkkinen.

DSC08751

Kagumoini AA, Kenia, Nyeri
Kamacharia FCS
Washed, SL28 & Ruiru 11
Blackberry, Vanilla, Jammy

Nyerin aluelta on jo aikoja tullut hyviä kahveja, joten ei ihme että Barn on löytänyt tämän hyllyynsä. Kuvaukset on sen verran imeliä etten jaksa tähän niitä suomentaa edes.

Vihkossani on sutattu: Vanilja, tumma viinirypäle, viinirypälemäinen hapokkuus jonka perässä tulee lopuksi kuitenkin makeutta.

DSC08753

Los Pirineos Pacamara
Usulutan, El Salvador
Gilberto Baraona
Washed, Pacamara
Tropical fruit, Black grape, Intense

El Salvadorissa Los Pirineos tarjoaa upean mikro-ilmaston kasvatukseen… Pesuasema sijaitsee kahden vuoren välissä, joka antaa täydellisen auringon ja tuulen kahvin prosessointiin.

Minä maistoin: Sweet, Karhunvadelma.
(en tosiaan enempää ollut kirjoittanut, muistaakseni pidin kuitenkin)

DSC08745

DSC08748

Hunkute
Sidamo, Etiopia
Washed, Mixed varietes
Nectarine, Bergamot, Lemon

Kortissa on Sidamon alueesta juttua, sekä että marjat poimitaan käsin jne jne. Aika yllätyksetöntä, hämmästyin.

Sen verran vähän papua, että hyvä vetää kerrasta hyvä shotti. 21,7g -> 35g kupissa, maistoin ensin vähän, sitten loput kun oli hyvin jäähtynyt.
Päärynää, makeutta, bergamottia.

DSC08750

Cauca, Colombia
Asmucafe, Asiocarmelo, Jambalo
Wshed, Mixed varietes
Almond, Mango, Smooth

…Erä koostuu kolmelta “yhdistykseltä” alueella, heidän parhaimmista kahvimarjoistaan.
Sitten kortissa käsitellään juuri tuon alueen kahvien ohjelmasta, hmm vaikea tulkata, kun siellä on yhdistyksiä joita harjoitetaan kasvattamaan pensaita vimosen päälle. Ni sit tämän Caucan alueen kaikkien kahvierien on saavutettava yli 86 pistettä. Ja miten nuo pisteet jaetaan, onkin ihan uuden postauksen pituinen juttunen, mut 86 ei ole ihan hirveän paljon.

Niin ja asiaan takaisin. Tämä pääsi oikein juoksemaan kuppiin, ajattelin et viemäriin menee, 19g -> 52g. Mutta näin Lungona tämä maistuikin oikein mukavasti, jälkeenpäin mietin olisko siitä tiukaksi espressoksi sit ollutkaan. Ja oliko papu kovin tuoretta?

Maut olivat hyvin kirkkaat; toffeeta, yellow fruits, juicy and sweet.
Tosi selkeät siis :)

DSC08756

Kangunu AA
Embu, Kenia
Kagaari Society
Washed, SL28 & SL34
Apricot, Blackberry, Juicy

Paluumuuttajakahvi Barnilla.
Kortissa on jotain tietoa Kenian kahviympyröistä, mutta kun ne ovat nykyään yhtä sekaisin kuin Haminan kartta, eikä Etiopia kauas tässä yhdistys hässäkässä jää.

TAAS pitkänä. Välissä olin vedellyt kuitenkin hyvän mittaisia shotteja nakukahvalla toisesta pavusta, joten tämä oli vissiin jo ikääntynyt.
VAAN ei maku sillä vielä ollut lähtenyt, tästä sain vihkoon:
Mustaherukkaa, sitrusmaista hapokkuutta, “tumman sinisen puhutteleva”.

Ei ehkä kovin selkeää, mutta olen huono kuvailemaan näitä espressoja.

LRG_DSC08746

Näin tällä kertaa, koht otan uuden pavun esittelyyn sillä nämä ovat juotu jo. Jotenkin kuvittelin näiden kestävän kauemmin, mut meni ihan maistellessa.

DSC08409

Tämän mylly casen annoin odotuttaa itseään pari kuukautta, sillä halusin kerätä mahdollisimman paljon kokemusta myllystä ensin.
Ihan oikein se menikin kun hieman totutteli, alussa muutama asia tökki ja hieman pisti mietityttämään oliko ostos ihan nappi.
Mutta kyllä noihin keksi sitten aika nopeasti ratkaisut ja isoimmat ongelmat lähtivät karisemaan… no mikä sai sitten alussa ärsyttämään? Niistä lopussa, ensin perus silmäys myllyyn.

Kopioin nopeasti suoraan Bella Baristan sivuilta iskurepliikit myllyn ostajalle, ja siksi juuri tuolta, sillä sieltä tilasin omanikin (kuten myös espressokoneenkin):

• Grinder designed “on-demand” (not converted from a doser grinder)
• Fast (about 5-6 sec for a double shot)
• accuracy (dosing consistency)
• Silent: due to noise reduction solutions
• Good for espresso coffee
• Good for brewed coffee
• Space saver (small size)
• Hi-resolution color display
• Advanced software control (several functions available)
• New design cabinet
• New colours available (Metallic Emerald and Metallic Grey Diamond)
• Good for professional coffee-shops (like a second grinder for single origins, etc)
• Good for home users (willing to buy a sophisticated grinder)

ja mitä elektros.it laittoi speksejä:

Technical features:
– Flat mills Ø 60 mm in hardened steel of particular conception
– EXTREMELY SILENT induction engine, direct-drive motor
– Power consumption 450 W
– Motor power 245 W
– Motor speed 1350 rpm
– Hopper capacity 600 grams
– Basket ground coffee capacity 155 grams
– Grinding productivity for espresso cpoffee around 1.9 ± 3.1 gr/sec
– Grinding productivity for brew coffee approximately 2.5 ± 3.7gr/sec
– Electronic control of timed or manual dosage
– Die-cast aluminium body painted WHITE

Height 440 mm
Width 181 mm
Depth 227 mm
Weight 8.5 kgs

Hinta myllyllä on toimituskulujen kanssa käsittääkseni, ilman tämän hetkisiä kaikkia toimittajia, luokkaa 600-650e.

DSC08416

Myllyn korkeus oli kanssa aika iso tekijä valintaa tehdessä, tässä sopi työtasolle oikein hyvin ja hopperin malli vielä kosiskelee lisää.

Nämä kun ynnää, niin aika hyvin saa käsityksen et on flatit 60mm hardened steel terät, pieni kokoinen ja mikä tärkeintä kotikäyttäjille niin HILJAINEN.
Ja vaikka olen myllyjä kuunnellut monenlaisia, niin yllätyin siitä miten hiljainen tämä on käytössä, aiemmin kotona ollut Krupsin gvx / Rancilio Rocky / Mahlkönig Vario Home / Mazzer Mini e mod B. Ja viimeksi esperssoksi käytin Mazzeria ja Variota suodattimelle, siksi siis haussa yhtä myllyä molemmille, tilan säästämiseksi ja muutenkin myllyn päivityskuumeen vuoksi.
Haussa molemmille tuli vastaan Baratza Sette, kova ääninen, ei kovin kallis, hyvät terät ja muotoilu. Mutta olin tilaamassa sitä viime kesän lopulla kun sen piti ilmestyä, ei tullut, marraskuussa sitä ei vielä näkynyt ja silloin lähti jo tähän Atomiin tilaus.
Mitä nyt lukenut Settestä käyttäjäkokemukia, niin aika kova hajonta, olisko ollut mieleinen sitten ja saako halvalla hyvää.

Miten sitten käytännössä tämä on toiminut?
Otan terien kiinnitys kohdan ja säätöpyörän numero näyttää yhdeksää, siitä pyöräytän kolmoselle niin olen espresson yläpäässä jolla teen shottini, säätö on portaaton. Jos tulee hulahtaen shotti läpi ja kierrän kakkoselle, se saattaa mennä ristretoksi, siis säädön ja annostelun kanssa kanssa saa olla ehkä enemmän annosteluun nojaten.
Ennen en arvostanut ollenkaan tuota valoa, joka osoittaa myllyssä kahvan koriin, mutta nyt kun mylly on hieman pimeässä kulmassa, se on oikein loistava.

DSC08414

Yksi kokonainen pyöräytys ja kohdalle neljä on oma aeropressille käyttämäni karkeus, ja sitten kaksi täyttä pyöräytystä on suodatijauhatukselle.

Partikkelijakauma eli kuinka paljon isoa ja pientä tulee sekaisin, jos hajonta on isoa se on huonompi juttu. Tässä en viitsi hehkuttaa isommin, yritän kuvalla saada tämän esitettyä. Suodatin on mielestäni kuitenkin parempi kuin aiemmin Variolla ja espresso sama kuin Mazzer minillä (jossa oli tosin super jollyn terät).

Mylly on tarkoitettu jauhamaan todella karkeasta todella hienolle, siinä mukana tulee sitten portafiltteriä varten “haarukka” jonka laittaminen kiinni on yksinkertaista, ja sitten läpinäkyvä keräysastia jos jostain syystä haluaa tai tarvitsee jauhaa siihen.

DSC08415

Näitä käytin kun kerran mukana olivat, haarukka on aika turha sillä siinä ei kahva pysy, muutenkin sen kiinni ollessa jos haluaa painaa itse jauhatusta kahvaa työntämällä se vain on sen esteenä. Haarukalle löysinkin vähän ajan päästä paljon paremman paikan laatikon pohjalta, nyt jauhaessa voi hetkeksi keon kasaantumisen keskeyttää ja “taputtaa” sen tasalle nopeasti ja sitten jatkaa loppuun.

Keräysastia ei ns. lukkiudu paikoilleen vaan on liukkaalla pinnalla, toki pysyy ku sitä ei mene tökkimään, siihen jää eteen parin millin rako. Jauhaessa suodatinkarkeutta mylly vetää papua todella staattiseksi, eli putkesta ulos tullessa höttöä tulee paljon, tietenkin siitä parin millin reistä myllyn etuseinään ja paneeliin saakka. Valkoisessa tämä vielä oikein korostuu, sen kanssa ihmettelin jonkin aikaa, ja pyyhin pullasudilla pavun roskaa pois myllystä pähkäillen.
Sit se yksinkertaisin ratkaisu oli taas fiksuin. Eli kun jauhoin suodatinkeittimelle, otin siitä suppilon tuohon ulostuloputken alle, ja suoraan jauhamaminen siihen, ei kerännyt staattista ympäriinsä. Ja kun jauhan Aeropressille, otan sen siihen alle, käytän sen mukana tulevaa “suulaketta” apuna, ap mahtuu koko mitassaan alle ollessaan 45 asteen kulmassa.
Sitten, olisi pitänyt aiemmin tajuta käyttää erillistä keräysastiaa jos tämä yksi ei toimi. Onhan mulla näitä kerran laatikossa, ja taas yksi päänvaiva vähemmän.

2017-01-10_09-41-52

Ensimmäisillä kerroilla kun vaihdoin karkealta espressolle, oli mylly tukehtua, ja kerran avasinkin mielenkiinnosta tämän ja katsoin onko se tosiaan niin tukossa. Avaaminen on kuusiokololla päältä kolme ruuvia, sen jälkeen etupaneeli kahdella ruuvilla, ja putki on siinä. Putken edessä on fiksusti irroittettava ja kiinnitettävä kuminen läppä, sen kun irroittaa on neliskanttinen putki hyvin näkyvillä, eikä se tukossa ollut vaikka seinämillä olikin purua. Ei tarvinnut edes imuroida, riitti kun pullasudilla kerran pyykäisi.
Nyt kun käyttöä on lisääntynyt, niin isommin karkeutta vaihtaessa ajan papua muutaman gramman läpi, et tulee joko se hieno espresso tai karkea suodatin läpi ensin. Vaikka karkeutta vaihtaessa toki pyöritän teriä, ei se saa tyhjennettyä putkea, koska pidän hopperia tyhjänä, eli toisin sanoen single dosean kaiken kahvini. Hopperin saa kyllä kiinni et voi siirtää sen pois, mutta kurkkuun mahtuu silti n.30g papua, saahan sitä sieltä ongittua mittalusikalla joka ei houkuttele pidemmällä tähtäimellä.
Siitä muuten vähän miinusta, et tämä mylly toimii todella hyvin kun hopperissa on papua reilummin, single dosella pavut hyppivät ja alas ajaminen menee nopeiten välillä pysäytellen, siltikin tämä on nopea mylly.

DSC08537

DSC08542

Pari kuvaa näyttöpaneelista. Tässä siis näyttää jauhamisajan kun ajaa joko napista kauhalla, tai painamalla sormella brew nappia. Sitten on sinkku ja tupla napit, näille saa laitettua toki sekuntimäärän puolen sekunnin tarkkuudella. Sit näppäin yhdistelmällä voi lukita sekunnit, ettei joku sotke niitä vahingossa. Myös laskuri on näille sinkulle ja tuplalle, itselle ei kovin tarpeellinen, mutta jos joku haluaa seurata omaa kulutustaan näin, se voi olla ihan näppärä.

DSC08412

DSC08411

DSC08410

Ja sit kuva myllystä takaa sekä yrityksiä kuvata jauhatuskarkeuden laatua. Karkein on suodatinkarkeutta, sit oma Aeropress (vastaa EK43 4,5) ja espresso.

DSC08543

DSC08666

DSC08665

DSC08668

Tässä tämä, paljon oli mielessä kun aloitin kirjoittamaa ja ihan varmasti kaikki ei ole tässä. Joten jos tulee jotain kysymyksiä tai ehdotuksia niin kommenttia tai s-postia vain peliin.

Manhattan

Lokakuussa heitettiin Nykin reissu, 10vrk, saatiin siihen mahdutettua aika tavalla. Jos siitä aloittaisin enemmän menisi tämä mun aikomani kahvipostaus kokonaan varjoon. Sillä yksi paikka missä Manhattanilla halusin käydä, oli Cafe Grumpy. Toki monta muutakin oli, mutta kun tässä ei menty ihan kahviloiden ehdoilla ja tämä oli kohtuullisen lähellä hotellia, niin miksipä ei.

Hieman petyin kahvilaan, oli vaikea päästä pyörätuolilla sisään ja tilat (joista tietenkään ei ole kuvia) olivat hyvin suppeat. Kuitenkin kun aloin juttelemaan pavuista tarkemmin, sainkin sitten yhden paahtajan kanssa rupatella ihan asiaa, eikä pelkkää myyntipuhetta.
Selitin koska olen matkalla takaisin ja toki haluaisin tuoretta papua matkaani, sainkin sitten sieltä hyllyn takaa omat pussit.
Alennusta en saanut, mutta kasan pinssejä löytyi pussista, ihan hauska.

Grumpy

Nämä kolme kannoin kotiin: Deri Kochoha Etiopia, Nyarusiza Rwanda ja Las Mariposas Honduras.

Harmikseni en laittanut ylös farmeista mitään, joten nyt yritän kaivella netin onkaloista tietoa tähän edes jotain.

Dero Kochoha

HAGERE MARYAME, SIDAMA, ETHIOPIA
RASPBERRY, MANGO, LEMONGRASS, JASMINE

Multiple Small Producers / Deri Kochoha Washing Station

Heirloom Ethiopia grown at  1800-2000 masl.

Ethiopian coffee is often considered the crown jewel of specialty coffee. The Deri Kochoha washing station is no stranger to the spotlight, and we are very pleased to offer you this beloved classic from Sidama for our fourth consecutive season. Over 600 small holder farmers deliver cherry to the station for traditional washed processing. After weighing and sorting, a disc-pulper is used to remove the skin, and coffee soaks in fermentation tanks for 72 hours. Wooden paddles are used to break down the mucilage, and the coffee is passed through washing channels to a final soaking tank before sun-drying on raised beds.

Siitä! Mua lähinnä tässä houkutti tämä Etiopia, Washed, Sidaman alue (tunnetaan myös Sidamona, tämä on hyvin sekavaa), ja lopuksi tietenkin makukuvaukset.

Tästä kupin tein aeropressillä, en muista enää millä reseptillä, mutta aika varmasti normaalillani. Eli 245g 87C vettä, Inverted, 17,5g kahvia, hieman filtteriä hienompaa. Minuutti väärinpäin, alussa ja puolessa välissä sekoitus, sit perään 30s pressi.

Maistelin seuraavaa: pehmeä ja pyöreä, mangojugurtti, lemongrass. Vadelma tulee esiin kupin ollessa lämmin, sitten häviää.

Seuraavana Nyarusiza Ruandasta.
Nyarusiza

Nyamagabe, Rwanda.  Epiphanie Muhirwa / Bufcafe, Producer.
Washed.
Bing Cherry, Vanilla, Butterscotch, Lemon Verbena.
“The Nyarusiza and Remera areas have great altitude for coffee ranging from 1700 to 2000 meters. Like much of Rwanda, this coffee is grown from older Bourbon types that were not replaced with newer hybrids largely due to neglect from the coffee buyers and a lack of funding for a government initiative. After the horrors of the genocide, coffee was seen as a way to aid the rural population, and the great potential for quality was discovered, featuring older types of the traditional Bourbon varietal. The coffee is wet processed using a single fermentation and then a secondary water bath, and dried immediately on raised beds. This is called “African style beds“, and it promotes even, rapid drying (more-so than patio drying in many cases) because the air flows around the wet parchment coffee from above and below. It’s ideal for this climate, and allows the coffee to be culled while it dries to remove defects.”

Ruandasta on tullut paljon hyvää kahvia, ja tässä juteltiin pitkään paahtajan kanssa mauista, ja vähän ajan pähkäiltyäni päätin tätä koittaa.

DSC_3008

Jälleen sama aeropress käsittely ja kuppiin lusikkaa, ryystämään ja raapustamaan paperille.
Kirsikka, kevyt puraisu karpaloa, jännä luumumainen ja samalla sitrusmainen. Jakaa varmasti mielipiteitä hyvästä ja huonosta.
En oikein tullut päätökseen, pidänkö tästä vai en, join kuitenkin pois.

Seuraavaksi Hondurasista Las Mariposas.

Las Mariposas

El Cielito, Santa Bárbara, Honduras.
Apricot, Rum Raisin, Orange Zest (appelsiinin kuori), Jasmine.
Jesus Guzman, Producer.
Pacas grown at 1730 masl, micro lot.
Washed.

Tämä oli haastava, siinä mielessä että muutamaan otteeseen piti kuppi tehdä, että osasin nimittäin ymmärtää mitä maistoin. Halusin toki maistaa kaikki nuo mitä oli kuvailtu, mutta ihan ei lähtenyt. Lopulta kirjoitin Orange zest ja Rommi rusina lapulle, selvennykseksi lisäys: Selkeät, kirkkaus, hieman edgeä.

Muistelen lukeneeni tämän vielä olleen Grumpyn sivuilla, että farmin pitäjän nimesi kahvin valkoisten Las Mariposas perhosten mukaan. En voinut olla tätä miettimättä juomisen aikana.

Loppuun pari kuvaa New Yorkista, kun näitä tuli nyt selailtua. Käytiin katsomassa NHL:ää ja NBA:ta, hotellikin sopivasti ihan Madison Square Gardenin kupeessa… Tästä joskus lisää jos joku sitä haluaa.

night scene

Brooklyn bridge

Rangers beer

Ngunguru Ndumberi

Aiemmin Kaffalla pörräillessä tuli juttua että nämä olisivat tekemässä tuloaan. Sit kerran käytiin S:n kanssa siellä ja huomasin nämä hyllyssä, pitihän niitä ostaa kotiin. Ihan törkeän mageat pakettitarrat ja kun oli kahdesta mielenkiintoisesta valittava, otin molemmat.

Ndumberi back

Takaapäin ja sit lainattu Kaffan sivuilta:
“Puhtaan marjainen ja kirkas. Kypsien vadelmien hapokkuus yhdistyy vaahteransiirapin makeuteen. Karhunvatukkahillon, kypsien luumujen ja rusinoiden vivahteita.
Variety: SL 28 & Sl 34, Region: Kiambu, Processing: Wached, Altitude: 1700-1900m.”

NDumberi beans

Ndumberi AP

Mä tämän jälkeen kirjoittelin ihan omiani, piti ihan laittaa sivuun ja seuraavana päivänä maistella uudelleen. Alkoi maut selkeentyä, erotti jo Juhla Mokasta. Kirjoitin: Hapokkuus karpalomaista, karhunvadelmaa, tikkunekkumaisuutta.
Ikään kuin maku kuvailisi kahvipaketin väriä!

Ngunguru back

Jälleen perästä kuva ja lainaus myös sivuilta:
“Puhdas kirkas ja erittäin mehukas. Raikas hapokkuus ja samettinen suutuntuma. Vivahteissa vadelmaa, tummaa siirappia sekä ripaus vaniljaa.
Variety: SL28 & SL34, Region: Nyeri, Processing: Washed, Altitude: 1750-1950m.”

Ngunguru beans

Ngunguru APJa joko mut aivopesee nämä pakettien värit jo, tai sitten ne ovat niin osuvia, nimittäin kirjoittelin makukokemuksistani “kirkas, mehukas, APPELSIINI, makea, pehmeä ja samalla kivasti hapokas”.

Mutta nämä ja edellisen postauksen kahvit ovat olleita ja menneitä, elokuun viemää sanoisinko.

Nyt on muuten oltu ilman espressomyllyä jo pari kuukautta, uuden piti alkuvuoden ilmoitusten mukaan tulla kesällä, sitten uutisoitiin loppusyksyä tulemiseksi. Vähän sama juttu on huhtikuussa tilatun auton kanssa, eipä ole vielä paljoa näkynyt.

Saa nähdä ehtiikö tässä käydä vähän reissussa ennen kuin autoa ja myllyä näkyy. 

Ollut hyvää taukoa kirjoittelusta, vaan kuitenkaan ei kahveista. Näistä on tullut otettua muutama kuva samalla kun ns. korkkaa pussia, ja ottaa muistiinpanoja paperin palasille. MUTTA niiden päätyminen blogiin on jäänyt, ehkä laiskuutta, ehkä kiireitä… tai 50/50 molempia.

Nyt on pieni näppäimistö kärpänen naukannut ja kuvahelvetistä kaivelin muutamat kahvit esille, Square Mile Coffeelta pari mainitsemisen arvoista kahvia, ja Kaffalta kanssa pari toiseen postaukseen.

Santa Rosa 1900

Olin tekemässä tilausta SqM:ltä enkä ollut kuullut tästä aiemmin, mutta Costa Ricasta on muutama aika helmi löytynyt niin lähdin kuvauksen mukana ja Red Honey prosessoinnilla tähän kelkkaan.

Santa Rosa 1900 beans

Kuvaus oli aika osuva, sillä aeropressillä tästä hieman viilatessa sai kun saikin juuri täsmäävän. Silti kun lueskelin papereitani, oli se hakeminen alkuun aika huopaamista, alleviivattuna olivat Mansikka ja Suklaa.

Gichathaini PB

Tästä kirjoitin kerran jo aiemmin kun sain haaviini, mainitsin että menee listalle “kun löydän jostain hommaan lisää”. Nyt sit löytyi, toki papu on peaberryä joka hieman erikoisempaa. Kuvauksella “Chocolate / Orange / Strawberry” tämä oli jo otettava tilaukseen.

Gichathaini beans

Tämä näyttääkin jo edelliseen verrattuna vaaleammalta ja papu erilaiselta muutenkin.
Hyvin nopeasti meni pussillinen, niin aeropressillä että moccamasterilla, mielelläni nostan tästä esille Toffeen ja Pähkinän (Cashew), voisi sitä yrittää enemmänkin irroitella mutta nämä niin hyvin esillä et myisin omaa pussiani näillä kahdella.

Vähän nysäksi jäi tämä postaus, mutta kohta taas uutta pukkaa.

Otsikon mukaisesti kaksi kahvia nyt perattavana. Kaffeboxilta tuli kuukauden lähetys, jossa 125g noita molempia, paahtimona jo parilla kerralla tutuksi tullut Jacu.

Sen pidemmittä jaaritteluitta suoraan hampaat kiinni hopeisiin pusseihin ja aeropress esiin, sillä on kun olen tottunut nämä maistelut nyt suorittamaan niin jatkamme samalla kaavalla.

Kenya Ndocha
Origin: Kiambu, Central Ruiru
Producer: Ndocha Estate
Cultivar: SL 328
Process: Washed
Altitude: 1575 MASL
Taste profile: Vanilla aroma, rhubarb and apricot flavor with rich jam like mouth feel

DSC_2279

DSC_2280

Tätä sitten kun ensimmäisen kerran ryystin cupping lusikasta, olin vähän ällistynyt, rikkaat maut (sillä tavalla että tulivat voimakkaasti esille) jysähtivät esiin. Mutta miten kuvailisin kaikki maut? Pariin kertaan tein kupin, sillä ensimmäillä kerralla mielestäni keksin jonkun tosi hyvän ja kuvailevan “jutun”, mutta sitten en kirjoittanut sitä ylös ja se unohtui. Toisella kerralla kirjoitin ylös: Hillomainen, karpalo.
Aika vähiin jäi, mutta karpalokin käsittää niin paljon, ja toden totta tuo on hillotyyppinen, sellainen jämäkän oloinen.
En nyt mitään pisteitä jakele tälle, mutta vaikka hyvää olikin, niin en tiedä haluaisinko enempää maistella/juoda kuin tämän 125g.

Costa Rica Las Lajas
Origin: Sabanilla De Alajuela
Producer: Finca San Luis By Oscar Chachon
Cultivar: Caturar, Catuai
Process: Natural
Altitude: 1450 MASL
Taste profile: Orange blossoms aroma, floral black tea and sweet cookie flavor, silky and crispy body

DSC_2277

DSC_2278

Siinä mielenkiintoinen makukuvaus, vähän lähdin varovaisin mielin tähän. Enkä kyllä alkuun osannut mausta oikein sanoa pidänkö tästä vai en, kun psyykkasin itseäni ennen maistamista ajattelemaan tämän olevan pahaa, se maistui aika märiltä sukilta, ja kun toisin päin mietin niin sain pehmeän ja silti terävän makuisen kahvin maistettua. Raaputin kynällä paperin palaselle seuraavaa: Black tea with honey. Se oli miten sanoiksi pukisin tämän kahvin lyhyesti ja ytimekkäästi, ehkä tuo keksimäisyys olisi vielä hyvä lisäys.
Kaiken kaikkiaan, aika tylsä kuitenkin, ei jatkoon.

Otsikon mukaisesti kaksi kahvia Nord paahtimosta Norjasta, Kaffebox.no:n tilaajana tulivat postilaatikosta.
Molemmat ovat toki jo juotuina, eivät viikoakaan vanhentuneet sen verran hyvin maistuivat. Mutta onneksi on jotain muistiinpanoja ja parit kuvat jääneet jäljelle, niistä nyt tarkoitus parsia kasaan pieni postaus.

Ensin tämä paahtimo.
Todella huonosti sain netistä kaivettua tietoa, ja kenialainen Gichathaini oli jo poistunut verkkokaupastakin.
Kaffeboxin paketin mukana tuli lappunen jossa pientä infoa:
“We in Nord care about good and fresh ingredients in everything we do, Nord consist of a handful of coffee shops, a coffee roastery, a bakery and a restaurant with coctailbar.

In our coffee roastery at tveita in Oslo, Norway we roast green coffee from some of the world’s best producers. Buying the raw coffee as direct as possible, means that the money you pay for our coffee to a greater extent goes to those who cultivate it.

We find that we get the best out of the beans light, careful roasting. With strict quality routines of cupping every batch and our pure love for coffee, we always strive to bring out the best flavours in each and every coffee we introduce.” Instagram @nordoslo web nordolso.no.

Ensin tämä Kenia Gichathaini.
Origin: Nyeri, Central Kenya
Producer: Co-Op
Cultivar: SL-23 and SL-34
Process: Washed
Altitude: 1600 MASL
Taste profile: Aroma of rosehip and blackberries, flavors of red currants and jasmine, lingering, floral aftertaste

Itse jälleen aeropressin kautta tätä lusikkaan ja muistiinpanoista löytyy seuraavaa: Viinirypäle (vihreä), raikas, punaherukka. Hapokkuuden kautta pirtsakka.

Tykkäsin, oli ns. mielenkiintoinen. En ehtinyt kyllästyä, varsinkaan kun tätä oli vain 125g. Jos jostain bongaan samaa kenialaista, pistän tilaukseen.

Nord Keanya Gichathaini

DSC_2210

Sitten jälkimmäinen, eli Kolumbia Edgar Nuñez.
Origin: Huila, Colombia
Producer: Edgar Nuñez
Cultivar: Tabi
Process: Washed
Altitude: 1800-200 MASL
Taste profile: Dark berries, vanilla and clementine, spicy scent of almond and aftertaste of ripe blackberries.

Ennen kuin otan omia muistiinpanoja, niin vähän vielä tästä mr. Nuñezista.
Alunperin syntynyt ja kasvanut Palestiinassa. Vuonna 2010 hän sai omistukseensa oman farmin Buenos Airesista, oikean lajikkeen pitkän testailun ja etsimisen jälkeen hän alkoi viljellä Tabia. Farmi sijaitsee kahden kansallispuiston välissä (National park biological corridor ja Cueva de los guácharos national park).
Mr.Nuñez asuu farmilla vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Siellä he viljelevät sipulia, kaalia, papuja, tomaatteja ja korianteria. Hänellä on myös pieni erä maniokkia, banaania, persikkaa, maissia ja hedelmiä kuten sitruunoita ja karhunvatukkaa.

Hatun nosto meikkoselle siitä että sai vielä mahtumaan kaiken tämän lisäksi kahvia, eikä ollenkaan huonoa sellaista.
Muistiinpanoissa olen ollut taasen englannin kielisellä tuulella, sillä paperilla lukee: Hints of vanilla, blueberry muffin, fresh & clean.

Tämä oli hieman vaikea tulkittava, hyvän makuinen, mutta vaikea keksiä makuja mitä erottelee. Siinä se 125g oikestaan menikin, maistellessa, pahus.

DSC_2215

Tabi beans

DSC_2221

Hyvät olivat tämän kuukauden Kaffeboxin kahvit, vaikka paahtimo olikin täysin tuntematon, niin hyvä maku siitä kuitenkin jäi. Ensi visiitillä Osloon niin kannattanee poiketa Nordin kahvipaikoissa ja ostaa kotiinkin vähän kahvia.

Stage
Kotimaan kisojen jälkeen alkoi tiedusteleminen MM-kilpailuista, tiedossa toki oli että missä ne pidetään, paljon olikin sitten pimennossa.

Kisat olivat siis Dublinissa samaan aikaan World Of Coffeen aikana, jolloin käytiin myös Vuoden Baristan ja Brewers Cupin MM:t.
Kilpailukahvi paahdettiin siten, että se lähti 52 maan Aeropress kisojen voittajille 30.päivä, itse kilpailut olivat 23.6, jäi siis hyvin aikaa tahkoa kuppiin reseptiä, ainoana mutkana tässä oli 250g pussin rajallinen koko. Lopulta 48 maata pääsi kisoihin saakka, ainakin jotain tietoa tuli parista tuomarista, oli ollut ongelmia viisumien kanssa (en kuullut mistä olivat tulossa ja ketkä tuomareista ja mitkä maat jäivät ulos).
Kahviksi osoittautui Workshop Coffeen paahtama Cafe Importsin Kolumbialainen Río Negro, Iquira Huila.
Process: Washed
Variety: Yellow Bourbon
Altitude: 1900-1990m

IMG_20160606_212928

Jo ensimmäisellä kupillisellani ihastuin tähän kahviin, todella moniulotteinen, täynnä marjoja (ehkä jopa hedelmiä) /makeutta/hapokkuutta. Ja se käyttäytyi aika herkästi muutoksille!

World Aeropress Championship piti yhteyttä sähköpostitse, ja vastailivatkin hyvin nopeasti kun sieltä päin jotain kyseli.
Selvitin että pääsenhän pyörätuolilla ongelmitta paikalle ynnä muuta, kaikki järjestettiin niin ettei jäänyt ongelmaksi.

Sain treenata Kaffalla tuota reseptiä, sillä tarvitsin heiltä pariakin asiaa. EK43 mylly joka olisi Dublinissakin, ja sitten muiden mielipiteitä, lusikoita kaikille ja slurppaamaan perään omat mielipiteet. Aika lailla olin itsekkin menossa samoilla valinnoilla kuin muutkin, mutta kun jokin kupeista jakoi joukkoa oli se hyvä unohtaa. Kun olin päättänyt millä karkeudella liikun ja millä suhteella, oli lämpötilan ja uuttoajan kanssa vielä tappelua, ja tietenkin kahvi alkoi loppua jo. Lopuksi jäljelle jäi neljä vaihtoehtoa:

Inverted, 245g vettä, 17,5g kahvia, EK43 “6.5” karkeus, sekoitus alussa ja 30s kohdalla, kääntö 55s ja pyöräytys ja 1min kohdalla 30s pressi.
1. 87C, 1min + 30s
2. 87C, 1min 10s + 30s
3. 82C, 1min + 30s
4. 82C, 1min 10s + 30s

Nyt jos ajattelee, ettei noissa nyt ole isoa makueroa, niin voinen todeta 1. ja 4. erojen olevan huikeat.
Kuitenkin siinä jäi nuo 3. ja 4. lopullisiksi, ajattelin että mennään tunteella eli kolmosella, se oli alusta alkaen ollut oma suosikkini.

Yhteen reppuun mahtui mukavasti kaikki kamat mukaan, sekä suomalaista hanavettä 3,5litraa. Pitäähän sitä jollain erottua, eikä ollut mitään tietoa minkä tasoista vettä olisi vastassa.

Perheemme istui lennolla HEL-DUB 19.6 iltapäivästä, jäi siis pari päivää katsoa kaupunkia ja käydä katsastamassa tuo WigWam, jossa kilpailut järjestettäisiin.
WigWam on käsittääkseni entinen disko, nykyään Vice Coffeen hallinnassa. Kuitenkin lava ja diskopallo katossa kertoivat vanhaa tarinaa, aivan täydellinen paikka. Katsottiin että pystyn pääsemään lavalle jonne oli pari isoa rappusta, siellä myös harjoittelisin sillä muuten harjoituspaikka oli kellarissa.

WigWam sign

stand

Kilpailuissa olikin sitten lopulta 48 maata osallisena, round 1 käsitti 12 kierrosta (Heattia), Suomi ja nimeni luki viimeisellä kierroksella Italian, Singaporen ja Unkarin kanssa.
Harjoitus rundilla harmittelin pientä nuhaani, sillä kuppini ei maistunut kovin hyvälle. Kilpailujen pitkäaikainen järjestäjä Tim Varney käveli sopivasti ohi ja ehdotin maistamista, heitin vielä ilmoille “että eikö maistukkin hieman aliuuttuneelle”, hän oli ehdottoman samaa mieltä. No niin, sit äkkiä joitain korjausliikkeitä. Päätin kiristää EK:n kuudesta ja puolesta tasan kuuteen. Sillä tuli mielestäni todella hyvän makuinen, uskalsi jo lopettaa treenin josta aikakin oli loppumassa.

Homma lähti käyntiin Ben Kaminskyn ja Katie Carguilon juontamana, ensimmäisen heatin jälkeen tuomarit jäivät maistelemaan ja toinen heatti sisään. Välillä en enää pysynyt mukana että kuka voitti, katselin tekniikoita ja kuuntelin koska pyydettiin minkäkin heatin osallisia valmistautumaan. Yleensä en jännitä, mutta tämä odottaminen oli jännää, teki mieli vain äkkiä päästä hoitamaan homma ja kuulemaan miten käy.

Omalla vuorolla sitten pääsin lavalle kolmen muun kanssa, otin laitapaikan. 7min aika käynnistyi kun osa kamoista oli vielä vähän vaiheessa, mutta ei siitä paniikkia. Yksi mitä en ollut huomionut, oli aiemman kierroksen kilpailijan jättämä Bonavita gooseneck electric:n lämpötilan asetus. Tuskailin kun en saanut tarpeeksi lämmintä vedestäni, onneksi Varney huomasi tämän vierestä ja tuli naputtelemaan veden lämpimäksi. Toinen mikä tuli puskista, oli muiden heiluttama yhteinen pöytä. Kun omassa aeropressissä oli purut lähellä pintaa, heilahti pöytä sen verran että purua oli jo hieman kierteillä, samalla kun sekoitin ja aika juoksi koitin putsata purut pois, sillä jos ne jäisivät ei korkki menisi enää kiinni eikä pressaamista voisi tehdä saati kääntöä. Vähän väkisin sain gapin kuitenkin jengoilleen ja pressi meni kuin menikin kunnialla pohjaan. Kun kaadoin serveristä tuomaroitavaan kuppiin pitkällä kaadolla, tuli Kaminsky mikrofonin kanssa kysymään mitä tällä haen, kerroin koettavani vielä hieman viilentäväni kahvia sillä keinoin. Vastailin myös siinä muiden vielä pressatessa muihinkin kysymyksiin. Kerroin olevani ihan kotiharrastaja, ja kun haasteista kysyttiin niin kerroin myllystä joka oli itselle tuntematon ja kerroin harjoitelleeni sillä Kaffalla Suomessa. Kahvista kerroin sen olevan haastava, ja joutuneeni sen kanssa pois omasta normaali reseptistä, hienommalle karkeudelle muun muassa.

Oman suorituksen jälkeen oli aika hyvä fiilis, vaikka tuomarit nostivatkin Italian Matteon kupin voittajaksi.
Otin kaiken stressaamisen ja jännäämisen päälle Guinnessin, kun nyt kerran sen luvatussa maassa ollaan.

Jäimme seuraamaan kisat loppuun, samalla jutellen muiden kilpailijoiden ja yleisön kanssa. Erikseen voisi mainita Venäjän kilpailijan olevan tosi mukava tyyppi, sekä erityisesti Brasilian Hugon (joka taisi olla ottanut muutaman ilmaisen oluen janoonsa).

Niin tuolla oli jaossa ilmaista olutta, Metalman APA:a ja vehnäolutta. Ei huonoja, vaikkei nyt omalle “must have” listalle pääsisikään.

Hieman tilastoja:
olutta meni 2043kpl
312 kuppia tuomarit maistoivat
11 tuomaria
48 maata

Name tag

DSC05707

training

training2

Round 1

Heat 1

Judges

DSC05741

DSC05745

Haet 10
Tässä ponnaripäinen turkkilainen tuli omaan Heattiinsa myöhässä, sai tehdä kupin viiteen minuuttiin. Ei muuten kiire, mutta hän käytti käsimyllyä, siinä oli muuten nopeaa pyöritystä.

DSC05769

DSC05797

DSC05808

DSC05811
Heat 12

interview

Round 2

Round 2 heat 4

crowd2

Last round

Final round

Final

top 3

Loppujen lopuksi, iso kiitos Kaffalle jo SM-kilpailujen järjestämisestä, Dubliniin lähettämisestä, harjoittelun auttamisessa.
Olin hyvin tyytyväinen suoritukseeni, vaikkei tuo kantanutkaan pidemmälle. Perhe oli hyvin mukana kilpailussa, S:n apu oli korvaamatonta ja L jaksoi koko illan todella hyvin mukana (kannustikin kovasti).

Dublin kaupunkina oli käymisen/tutustumisen arvoinen, julkinen toimi hyvin, eläintarha oli hieno ja Guinnessin panimo oli mahtava.
Kotiuduimme 26.6 eli olimme sunnuntaista sunnuntaihin, ja vain kahtena päivänä saimme vettä niskaan (vaikkei koko päivää satanutkaan).

Stage selfie

Guinness gravity bar