Posts Tagged ‘peaberry’

Aiemmin kirjoitin Kahvi Charlotassa käynnistä ja mainitsin sieltä ostamani papupussin, vähän lupailin kirjoitella siitä, joten nyt kissaa pöydälle.

DSC_3314

Oltiin viikko Barcelonassa kahvilassa käynnin jälkeen ja siksi laitoin teipin pussin venttiilin päälle, ja sijainniksi pakkanen. Reisssusta kun tultiin, olin siellä juonut muutaman hyvän cappuccinon, monta huonoa. Yhden americanon, joka muistutti miksi en niitä yleensä juo kotonakaan. Espressoja tulli taas juotua päivittäin, ja kaikissa voidaan sanoa olleen samaa makua, sellainen tyypillinen Etelä-Eurooppalainen tummanpuhuva, body aika tuhti (toki pari liruakin sain) ja hapokkuudet sekä makeudet ynnä muut makuelämykset voi unohtaa. Silti juotavia, jos ei ikinä olisi alkanut kahveja maistelemaan tarkemmin, nämä shotit olisivat luultavasti oikein miellyttäviä.

Niin siis tämä Kenialainen peaberry… Kahvilassa oli paahtopäivät seinällä, ja tämä oli tosi tuoreena siinä taulussa. Mutta enpä tarkastanut enempiä vaan ostin pois, ei olutkaan tammikuun paahto, vaan joulukuun 22. Noh, ei tämäkään vamha vielä ole jos vain makua irtoaa.

Laitoin veden kiehumaan ja pavut myllyyn, 17,5g jauhautui hieman filtteriä hienommaksi, ne kipattiin väärinpäin olevaa aeropressiin. Vesi keittimestä ulos 87,5C ja 245g åurujen päälle, sekoitus alussa ja 30s kohdilla. 50s kohdalla aeropress kääntäen kupin päälle ja pyöräytys, minuutin kohdalla pehmeä 30s painaminen.

Pussin kyljessä lukee seuraavasti:

Kenya Peaberry Muchangi Murithi
1700m, washed, SL28&34, Ruiru 11
Täyteläinen ja intensiivinen peaberry, marjaisa ja makea keskitummapaahto. Mausta löytyy herukkaa, appelsiinia ja kirsikkaa, jälkimaku miellyttävä pehmeä ja raikas.

Kahvi Charlottan itse paahtama Kenya Peaberryä viljellään Embussa Keniassa. Kahvia viljelee Muchangi Murithi. Kahvi tulee Suomeen suoraan ilman väliskäsiä.
Pyöreä Peaberry on harvinaisempi kahvipavum muoto, jossa kahvimarjan sisällä kasvaa yksi pyöreä papu kahden litteän sijasta.

Mulla on ollut aiemmin monta hyvää peaberryä joissa paahto ollut tasaista ja pavut hyvin paljon saman kokoisia, miellän tämän tasaisen paahdon värin ja papujen yhtenäisen koon takaavan laadukkaan kahvin.
Tämän pussin avatessa noteerasin ensin paahdon olevan kyllä hyvin tasaista, ei mielestäni keskitummaa, ehkä enempi vaalea+ (mikä city/city+ [jos haluaa näistä enemmän, niin linkki tästä]).
Pavut ovat samaa kokoluokkaa, vaikka ensin olin tutkivani isoa koko eroa mutta äsken kun katselin uudelleen niin ei sitä oikeastaan ole, hyvä on.

DSC_3554

Maku sitten, sehän tässä kiinnostaa, miten Victoria Nuottanen, omistaja, on onnistunut saamaan kahvista kaikki nämä maut iri. Victoriahan on alalla ollut jo kauan, mm. SCAE;n National Coordinaattorina puhastellut vuosia (ei toki enää).
Ensin mainitsen appelsiinin, se oli heti mielessä kun sipaisin lusikasta. Sitten piti alkaa jo maistelemaan ja miettimään… Jälkimaku tosiaan oli hyvin kuvattu, pehmeä ja raikas. Hieman viilentyessään oli herukkaisuutta havaittavissa, mutta mainittua kirsikkaa en ihan saanut. Vaikkakin siitä on aikaa kun kirsikkaa olen syönyt, niimpä jäin miettimään olisiko tässä kuitenkin kypsän torilla maistetun kesäisen kirsikan mehukkuutta, ehkäpä, vahva ehkäpä.

Espressona tämän tein 21g -> 48g, maku oli hyvin mehukas ja kirkas. Vaikka toimii espressonakin, niin mieluummin juon filtterinä.

Tykkäsinkö?
Sanotaan näin, että Espanjan viikon jälkeen join tämän pussin ennätysajassa, ihan janoon meni. En muille edes haluaisi jakaa, itse juon (join) tämän.

Ollut hyvää taukoa kirjoittelusta, vaan kuitenkaan ei kahveista. Näistä on tullut otettua muutama kuva samalla kun ns. korkkaa pussia, ja ottaa muistiinpanoja paperin palasille. MUTTA niiden päätyminen blogiin on jäänyt, ehkä laiskuutta, ehkä kiireitä… tai 50/50 molempia.

Nyt on pieni näppäimistö kärpänen naukannut ja kuvahelvetistä kaivelin muutamat kahvit esille, Square Mile Coffeelta pari mainitsemisen arvoista kahvia, ja Kaffalta kanssa pari toiseen postaukseen.

Santa Rosa 1900

Olin tekemässä tilausta SqM:ltä enkä ollut kuullut tästä aiemmin, mutta Costa Ricasta on muutama aika helmi löytynyt niin lähdin kuvauksen mukana ja Red Honey prosessoinnilla tähän kelkkaan.

Santa Rosa 1900 beans

Kuvaus oli aika osuva, sillä aeropressillä tästä hieman viilatessa sai kun saikin juuri täsmäävän. Silti kun lueskelin papereitani, oli se hakeminen alkuun aika huopaamista, alleviivattuna olivat Mansikka ja Suklaa.

Gichathaini PB

Tästä kirjoitin kerran jo aiemmin kun sain haaviini, mainitsin että menee listalle “kun löydän jostain hommaan lisää”. Nyt sit löytyi, toki papu on peaberryä joka hieman erikoisempaa. Kuvauksella “Chocolate / Orange / Strawberry” tämä oli jo otettava tilaukseen.

Gichathaini beans

Tämä näyttääkin jo edelliseen verrattuna vaaleammalta ja papu erilaiselta muutenkin.
Hyvin nopeasti meni pussillinen, niin aeropressillä että moccamasterilla, mielelläni nostan tästä esille Toffeen ja Pähkinän (Cashew), voisi sitä yrittää enemmänkin irroitella mutta nämä niin hyvin esillä et myisin omaa pussiani näillä kahdella.

Vähän nysäksi jäi tämä postaus, mutta kohta taas uutta pukkaa.

Viimeaikoina on tultu kokeiltua, eli ns. treenailtua tuon Aeropressin kanssa niin, että tuntuu aina vain vaikeammalta. Mikähän kumma siinäkin on, että oikeastaan aika basic-jutuista, voi tarpeeksi hifistämällä saada niin vaikeaa, teoriassa sen pitäisi helpottaa.

Nyt jyllää jo koko ajan kovempaa tuo ajatus kisoista, ja siitä minkälaisen reseptin tulen saamaan sinne aikaiseksi. Siitä se stressin poikanen, itse suoritus ei jännitä, eikä mikään mahdollinen esiintyminen (esittäytyminen tjsp).

Niin monta eri tekniikkaa, niin monia eri tuloksia kupissa.

Nyt oli viimeisimpänä Kaffan FAF, eli Fazenda Ambiental Fortaleza, Peaberry, kokeilussa.

Paahtimolla kokeilin tehdä tuosta kuppia, käyttäen AP:tä oikeinpäin, bloomin normaalisti ollessa 30s, niin sen lyhentämistä vielä 20s:iin. Hitaasti täyttäen, aloittaen yhden muuttujan muokkaamista, veden lämmön. Alkulämpötila oli 78°C, sitten 82°C ja lopuksi 92°C joka tuotti parhaan tuloksen.
vettä 220g, kahvia V60 karkeudella 15g, minuutin uutto ja 30s pressi, ei sekoitusta.

Mielenkiintoa herätti se, että kun asteita nostettiin liika hapokkuus aleni.
Kuitenkin jotain jäin kaipailemaan kupissa, sen lupailemaa makeutta, sitä oli aika hintsusti.

Kotona hieman kiristin karkeutta (Rao 4), ja käänsin AP:n nurinperin.

Vettä 230g, kahvia 16,5g ja lämpöä 86astetta.
Täytön puolessa välissä sekoitus, hidas täyteen kaato sen jälkeen muutenkin.
Minuutin kohdilla kääntö, ja kymmenen sekunnin venaus, sit 35s pressi.
Overall: Sain kupilta mielestäni mitä halusinkin. Pitää vielä maistattaa muilla, ja eritoten muiden myllyjen kautta.

Tätä Brassipavusta kuvaillaan seuraavasti:

“Tämä kahvi on hieno esimerkki siitä mitä Brasilialainen kahvi voi parhaimmillaan olla. Kahvi on peräisin ympäri maailmaa mainetta niittäneeltä Fazenda Ambiental Fortalezan tilalta, missä se on poimittu käsin pensaista ja sen jälkeen kuivattu auringossa. Peaberry on on poikkeuksellisesti kehittynyt papu: kahvimarjan sisään ei kehity kahta puolikuun muotoista papua, vaan yksi ovaalinmuotoinen papu.

Aurinkokuivatuksi kahviksi tämä onkin maultaan todella puhdas. Hienostunutta hapokkuutta täydentävät makean mangon ja ruusunmarjan aromit sekä miellyttävä suuntuntuma. Nautitaan Samban tahtiin.”

Vaikken nauttinutkaan Sambaten, niin erikoisen hyvän kupin sain. Ja tottakai silloin kun etsii löytämänsä (niin kuin nyt tuon reseptin), niin papupussin pohja jo vilkkuu ikävästi, ehkä puolitoista kuppia saan kasaan tuosta. Pääsiäinen on niin kärsimystä!

Ilmoitus:

Tiistaina 10.4, kun kenelläkään ei ole mitään tekemistä klo 16-19 välisenä aikana. Niin suunta kohti Mansku kuutosta, siinä kenkämarskin vieressä on Skanno. Skannossa on Skanno Cafe (by Helsingin kahvipaahtimo), ja siellä jaetaan juomia ilmaiseksi. Ketunhäntää tässä ei sen suuremmin ole kuin, että jos haluaa kahvin hinnalla (tai millä summalla tykkää) osallistua MM-kisamatkan matkakassaan, on se suotavaa.
Joten kaveri/puoliso mukaan ja kahville, itse olen paikalla, joten törmätäkkin saa.

Lähti kolme papua testiin!

Okei, eihän tämä testi ole tehty mitenkään tasapuolisissa ja optimaalissa olosuhteissa. Ne ovat vedetty Elektra Micro Casa a Leva:n vivusta tuplina kaikki, vieläpä samalla lämmityksellä.
Kuitenkin suht nopeaan, ettei boileri ehtinyt lämmetä liikaa, ja jokaiselle oli katsottu aiemmin myllystä (Mazzer Mini E B) oma (IMO) paras kohtansa. Sekä amatöörinä tässä valitsen oman makuni mukaan parasta.

Joten näillä mentiin:

Bolivia Finca Machacamarca de Berengula 2012

Kuva: Hasbean

Kuvaus HasBeanin sivuilla on seuraavanlainen;
“Sweet, dark chocolate, caramel, milk chocolate, white grape”

Pisteytys: 99/100

Crema (kuvaaja sekoili tässä kohdin)

Ethiopia Konga Peaberry Natural

Kuva: HasBean

Jälleen seuraavanlainen makuelämys kuvailtuna;
“Chewy sweets, strawberry, blackcurrent, funky, boozy, clean.”

Pisteytys: 93/100

Crema

Kenya Gatina

Kuva: CoffeeCollective. Ainoa minkä oikeastaan löysin Gatinan alueelta.

Kahvi on monivivahteinen, josta löydät miellyttävää hapokkuutta, makeutta sekä mustaherukkaa. Parhaimmillaan kahvi on hieman jäähtyneenä, jolloin sen aromikkuus pääsee oikeuksiinsa.
Varietals: SL 28, SL 34
Process: Washed, Hand Picked
Quality Standard: Kenya AA
Altitude: 1818m
Paahtoaste: 2/5
Hedelmäisyys: 4,5/5
Täyteläisyys: 3/5″

Crema

Sitten ennenkuin kahvipiireissä mut teilataan, niin kerrottakoon että muistin kyllä ottaa vettä välissä ja maistella ns. puhtaalta pöydältä ja esilämmittää kupin yms. Mutten ole kuin kahdesta näistä kokeillut muuta valmistustapaa espresson lisäksi, eli siis machacamarca on jäänyt vain tälle tasolle. Mutta aiempi 2011 on tuttua höttöä, se luettakoon taas plussaksi.

Tätä kun lähtee Matti Meikäläisenä purkamaan; niin ensimmäisenä lähti kupista suuhun Konga peaberry, tuo hauskan näköinen peaberry papu jaksaa aina yllättää maullaan. Mietinkin minkälaista olisi Konga muuna papuna… kuitenkin, tämä maistui suussa mustaherukkaiselta, mutta sitten mansikka pyörähti sieltä esille, aika jännästi se kävi ikäänkuin asteittan suussa. Hyvä, vaan ei paras.

Seuraavana vuorossa oli HasBeanin pussi (jossa muuten lukee keulassa “Direct Trade“, oikein) Bolivialaista Machacamarca de Berengula 2012. Tämän tilasin ihan tuon pisteytyksen vuoksi, siis aivan järjetön, eihän mikään voi olla pistettä vajaa täydellinen.
Muttamutta, vaikka ennenkin Bolivialaista Machacamarcaa olen juonut pusseja, ja tykännyt niistä, niin tämä säväytti.
Enkä osaa sanoa mikä/mitä sieltä kupista vei kielen rullalleen, olisiko se ollut ihan vain kokonaisuus(?). Kuitenkin tämä on omaan makuun, ja ajatuksena on tilata lisää, heti kun papupussien pohjat alkavat näkyä, sillä tätä voisin juopotella useammankin shotin putkessa. Pakko kohta kokeilla sitä muillakin valmistustavoilla, ristretto kiinnostaa sekä suodatinkahveista V60 ja Aeropress.

Viimeisimpänä otin vielä tuon kisakahvin mukaan kolmikkoon, vaikka ei olekkaan HasBeanin paahtoja, niin ajattelin Kaffan kuitenkin pärjäävän tässä, sen verran kova on Gatina ollut Aeropressillä ja Abidilla.
Eikä tuonut taaskaan tuskaa juoda tätä tuplaa alas, se oli kuin olisin puraissut palasen kiinteää mustaherukasta tehtyä pehmeää tankoa.
Vedänkin tämän Kongan kanssa samalle viivalle, sillä jonain päivänä toinen saattaa maistua paremmin kuin toinen, mutta tänään ehkä Kaffa otti pienen thumbwar voiton HasBeanista.

-Mitä pointtia tässä oli, muuta kuin tyydyttää omat kofeiinin tarpeeni?-

Ehkä joku joka katselee mitä papua ostelisi seuraavaksi, niin voi saada tästä jonkinlaista vinkkiä. Ettei mene markettipavuille, vaan panostaa hieman hyvän maun puolesta.
Kerran tätä eletään, ja jos omistat espressokoneen, niin ota munista (tai munasarjoista) kiinni ja kokeile!