Archive for the ‘kulttuuri’ Category

Manhattan

Lokakuussa heitettiin Nykin reissu, 10vrk, saatiin siihen mahdutettua aika tavalla. Jos siitä aloittaisin enemmän menisi tämä mun aikomani kahvipostaus kokonaan varjoon. Sillä yksi paikka missä Manhattanilla halusin käydä, oli Cafe Grumpy. Toki monta muutakin oli, mutta kun tässä ei menty ihan kahviloiden ehdoilla ja tämä oli kohtuullisen lähellä hotellia, niin miksipä ei.

Hieman petyin kahvilaan, oli vaikea päästä pyörätuolilla sisään ja tilat (joista tietenkään ei ole kuvia) olivat hyvin suppeat. Kuitenkin kun aloin juttelemaan pavuista tarkemmin, sainkin sitten yhden paahtajan kanssa rupatella ihan asiaa, eikä pelkkää myyntipuhetta.
Selitin koska olen matkalla takaisin ja toki haluaisin tuoretta papua matkaani, sainkin sitten sieltä hyllyn takaa omat pussit.
Alennusta en saanut, mutta kasan pinssejä löytyi pussista, ihan hauska.

Grumpy

Nämä kolme kannoin kotiin: Deri Kochoha Etiopia, Nyarusiza Rwanda ja Las Mariposas Honduras.

Harmikseni en laittanut ylös farmeista mitään, joten nyt yritän kaivella netin onkaloista tietoa tähän edes jotain.

Dero Kochoha

HAGERE MARYAME, SIDAMA, ETHIOPIA
RASPBERRY, MANGO, LEMONGRASS, JASMINE

Multiple Small Producers / Deri Kochoha Washing Station

Heirloom Ethiopia grown at  1800-2000 masl.

Ethiopian coffee is often considered the crown jewel of specialty coffee. The Deri Kochoha washing station is no stranger to the spotlight, and we are very pleased to offer you this beloved classic from Sidama for our fourth consecutive season. Over 600 small holder farmers deliver cherry to the station for traditional washed processing. After weighing and sorting, a disc-pulper is used to remove the skin, and coffee soaks in fermentation tanks for 72 hours. Wooden paddles are used to break down the mucilage, and the coffee is passed through washing channels to a final soaking tank before sun-drying on raised beds.

Siitä! Mua lähinnä tässä houkutti tämä Etiopia, Washed, Sidaman alue (tunnetaan myös Sidamona, tämä on hyvin sekavaa), ja lopuksi tietenkin makukuvaukset.

Tästä kupin tein aeropressillä, en muista enää millä reseptillä, mutta aika varmasti normaalillani. Eli 245g 87C vettä, Inverted, 17,5g kahvia, hieman filtteriä hienompaa. Minuutti väärinpäin, alussa ja puolessa välissä sekoitus, sit perään 30s pressi.

Maistelin seuraavaa: pehmeä ja pyöreä, mangojugurtti, lemongrass. Vadelma tulee esiin kupin ollessa lämmin, sitten häviää.

Seuraavana Nyarusiza Ruandasta.
Nyarusiza

Nyamagabe, Rwanda.  Epiphanie Muhirwa / Bufcafe, Producer.
Washed.
Bing Cherry, Vanilla, Butterscotch, Lemon Verbena.
“The Nyarusiza and Remera areas have great altitude for coffee ranging from 1700 to 2000 meters. Like much of Rwanda, this coffee is grown from older Bourbon types that were not replaced with newer hybrids largely due to neglect from the coffee buyers and a lack of funding for a government initiative. After the horrors of the genocide, coffee was seen as a way to aid the rural population, and the great potential for quality was discovered, featuring older types of the traditional Bourbon varietal. The coffee is wet processed using a single fermentation and then a secondary water bath, and dried immediately on raised beds. This is called “African style beds“, and it promotes even, rapid drying (more-so than patio drying in many cases) because the air flows around the wet parchment coffee from above and below. It’s ideal for this climate, and allows the coffee to be culled while it dries to remove defects.”

Ruandasta on tullut paljon hyvää kahvia, ja tässä juteltiin pitkään paahtajan kanssa mauista, ja vähän ajan pähkäiltyäni päätin tätä koittaa.

DSC_3008

Jälleen sama aeropress käsittely ja kuppiin lusikkaa, ryystämään ja raapustamaan paperille.
Kirsikka, kevyt puraisu karpaloa, jännä luumumainen ja samalla sitrusmainen. Jakaa varmasti mielipiteitä hyvästä ja huonosta.
En oikein tullut päätökseen, pidänkö tästä vai en, join kuitenkin pois.

Seuraavaksi Hondurasista Las Mariposas.

Las Mariposas

El Cielito, Santa Bárbara, Honduras.
Apricot, Rum Raisin, Orange Zest (appelsiinin kuori), Jasmine.
Jesus Guzman, Producer.
Pacas grown at 1730 masl, micro lot.
Washed.

Tämä oli haastava, siinä mielessä että muutamaan otteeseen piti kuppi tehdä, että osasin nimittäin ymmärtää mitä maistoin. Halusin toki maistaa kaikki nuo mitä oli kuvailtu, mutta ihan ei lähtenyt. Lopulta kirjoitin Orange zest ja Rommi rusina lapulle, selvennykseksi lisäys: Selkeät, kirkkaus, hieman edgeä.

Muistelen lukeneeni tämän vielä olleen Grumpyn sivuilla, että farmin pitäjän nimesi kahvin valkoisten Las Mariposas perhosten mukaan. En voinut olla tätä miettimättä juomisen aikana.

Loppuun pari kuvaa New Yorkista, kun näitä tuli nyt selailtua. Käytiin katsomassa NHL:ää ja NBA:ta, hotellikin sopivasti ihan Madison Square Gardenin kupeessa… Tästä joskus lisää jos joku sitä haluaa.

night scene

Brooklyn bridge

Rangers beer

Stage
Kotimaan kisojen jälkeen alkoi tiedusteleminen MM-kilpailuista, tiedossa toki oli että missä ne pidetään, paljon olikin sitten pimennossa.

Kisat olivat siis Dublinissa samaan aikaan World Of Coffeen aikana, jolloin käytiin myös Vuoden Baristan ja Brewers Cupin MM:t.
Kilpailukahvi paahdettiin siten, että se lähti 52 maan Aeropress kisojen voittajille 30.päivä, itse kilpailut olivat 23.6, jäi siis hyvin aikaa tahkoa kuppiin reseptiä, ainoana mutkana tässä oli 250g pussin rajallinen koko. Lopulta 48 maata pääsi kisoihin saakka, ainakin jotain tietoa tuli parista tuomarista, oli ollut ongelmia viisumien kanssa (en kuullut mistä olivat tulossa ja ketkä tuomareista ja mitkä maat jäivät ulos).
Kahviksi osoittautui Workshop Coffeen paahtama Cafe Importsin Kolumbialainen Río Negro, Iquira Huila.
Process: Washed
Variety: Yellow Bourbon
Altitude: 1900-1990m

IMG_20160606_212928

Jo ensimmäisellä kupillisellani ihastuin tähän kahviin, todella moniulotteinen, täynnä marjoja (ehkä jopa hedelmiä) /makeutta/hapokkuutta. Ja se käyttäytyi aika herkästi muutoksille!

World Aeropress Championship piti yhteyttä sähköpostitse, ja vastailivatkin hyvin nopeasti kun sieltä päin jotain kyseli.
Selvitin että pääsenhän pyörätuolilla ongelmitta paikalle ynnä muuta, kaikki järjestettiin niin ettei jäänyt ongelmaksi.

Sain treenata Kaffalla tuota reseptiä, sillä tarvitsin heiltä pariakin asiaa. EK43 mylly joka olisi Dublinissakin, ja sitten muiden mielipiteitä, lusikoita kaikille ja slurppaamaan perään omat mielipiteet. Aika lailla olin itsekkin menossa samoilla valinnoilla kuin muutkin, mutta kun jokin kupeista jakoi joukkoa oli se hyvä unohtaa. Kun olin päättänyt millä karkeudella liikun ja millä suhteella, oli lämpötilan ja uuttoajan kanssa vielä tappelua, ja tietenkin kahvi alkoi loppua jo. Lopuksi jäljelle jäi neljä vaihtoehtoa:

Inverted, 245g vettä, 17,5g kahvia, EK43 “6.5” karkeus, sekoitus alussa ja 30s kohdalla, kääntö 55s ja pyöräytys ja 1min kohdalla 30s pressi.
1. 87C, 1min + 30s
2. 87C, 1min 10s + 30s
3. 82C, 1min + 30s
4. 82C, 1min 10s + 30s

Nyt jos ajattelee, ettei noissa nyt ole isoa makueroa, niin voinen todeta 1. ja 4. erojen olevan huikeat.
Kuitenkin siinä jäi nuo 3. ja 4. lopullisiksi, ajattelin että mennään tunteella eli kolmosella, se oli alusta alkaen ollut oma suosikkini.

Yhteen reppuun mahtui mukavasti kaikki kamat mukaan, sekä suomalaista hanavettä 3,5litraa. Pitäähän sitä jollain erottua, eikä ollut mitään tietoa minkä tasoista vettä olisi vastassa.

Perheemme istui lennolla HEL-DUB 19.6 iltapäivästä, jäi siis pari päivää katsoa kaupunkia ja käydä katsastamassa tuo WigWam, jossa kilpailut järjestettäisiin.
WigWam on käsittääkseni entinen disko, nykyään Vice Coffeen hallinnassa. Kuitenkin lava ja diskopallo katossa kertoivat vanhaa tarinaa, aivan täydellinen paikka. Katsottiin että pystyn pääsemään lavalle jonne oli pari isoa rappusta, siellä myös harjoittelisin sillä muuten harjoituspaikka oli kellarissa.

WigWam sign

stand

Kilpailuissa olikin sitten lopulta 48 maata osallisena, round 1 käsitti 12 kierrosta (Heattia), Suomi ja nimeni luki viimeisellä kierroksella Italian, Singaporen ja Unkarin kanssa.
Harjoitus rundilla harmittelin pientä nuhaani, sillä kuppini ei maistunut kovin hyvälle. Kilpailujen pitkäaikainen järjestäjä Tim Varney käveli sopivasti ohi ja ehdotin maistamista, heitin vielä ilmoille “että eikö maistukkin hieman aliuuttuneelle”, hän oli ehdottoman samaa mieltä. No niin, sit äkkiä joitain korjausliikkeitä. Päätin kiristää EK:n kuudesta ja puolesta tasan kuuteen. Sillä tuli mielestäni todella hyvän makuinen, uskalsi jo lopettaa treenin josta aikakin oli loppumassa.

Homma lähti käyntiin Ben Kaminskyn ja Katie Carguilon juontamana, ensimmäisen heatin jälkeen tuomarit jäivät maistelemaan ja toinen heatti sisään. Välillä en enää pysynyt mukana että kuka voitti, katselin tekniikoita ja kuuntelin koska pyydettiin minkäkin heatin osallisia valmistautumaan. Yleensä en jännitä, mutta tämä odottaminen oli jännää, teki mieli vain äkkiä päästä hoitamaan homma ja kuulemaan miten käy.

Omalla vuorolla sitten pääsin lavalle kolmen muun kanssa, otin laitapaikan. 7min aika käynnistyi kun osa kamoista oli vielä vähän vaiheessa, mutta ei siitä paniikkia. Yksi mitä en ollut huomionut, oli aiemman kierroksen kilpailijan jättämä Bonavita gooseneck electric:n lämpötilan asetus. Tuskailin kun en saanut tarpeeksi lämmintä vedestäni, onneksi Varney huomasi tämän vierestä ja tuli naputtelemaan veden lämpimäksi. Toinen mikä tuli puskista, oli muiden heiluttama yhteinen pöytä. Kun omassa aeropressissä oli purut lähellä pintaa, heilahti pöytä sen verran että purua oli jo hieman kierteillä, samalla kun sekoitin ja aika juoksi koitin putsata purut pois, sillä jos ne jäisivät ei korkki menisi enää kiinni eikä pressaamista voisi tehdä saati kääntöä. Vähän väkisin sain gapin kuitenkin jengoilleen ja pressi meni kuin menikin kunnialla pohjaan. Kun kaadoin serveristä tuomaroitavaan kuppiin pitkällä kaadolla, tuli Kaminsky mikrofonin kanssa kysymään mitä tällä haen, kerroin koettavani vielä hieman viilentäväni kahvia sillä keinoin. Vastailin myös siinä muiden vielä pressatessa muihinkin kysymyksiin. Kerroin olevani ihan kotiharrastaja, ja kun haasteista kysyttiin niin kerroin myllystä joka oli itselle tuntematon ja kerroin harjoitelleeni sillä Kaffalla Suomessa. Kahvista kerroin sen olevan haastava, ja joutuneeni sen kanssa pois omasta normaali reseptistä, hienommalle karkeudelle muun muassa.

Oman suorituksen jälkeen oli aika hyvä fiilis, vaikka tuomarit nostivatkin Italian Matteon kupin voittajaksi.
Otin kaiken stressaamisen ja jännäämisen päälle Guinnessin, kun nyt kerran sen luvatussa maassa ollaan.

Jäimme seuraamaan kisat loppuun, samalla jutellen muiden kilpailijoiden ja yleisön kanssa. Erikseen voisi mainita Venäjän kilpailijan olevan tosi mukava tyyppi, sekä erityisesti Brasilian Hugon (joka taisi olla ottanut muutaman ilmaisen oluen janoonsa).

Niin tuolla oli jaossa ilmaista olutta, Metalman APA:a ja vehnäolutta. Ei huonoja, vaikkei nyt omalle “must have” listalle pääsisikään.

Hieman tilastoja:
olutta meni 2043kpl
312 kuppia tuomarit maistoivat
11 tuomaria
48 maata

Name tag

DSC05707

training

training2

Round 1

Heat 1

Judges

DSC05741

DSC05745

Haet 10
Tässä ponnaripäinen turkkilainen tuli omaan Heattiinsa myöhässä, sai tehdä kupin viiteen minuuttiin. Ei muuten kiire, mutta hän käytti käsimyllyä, siinä oli muuten nopeaa pyöritystä.

DSC05769

DSC05797

DSC05808

DSC05811
Heat 12

interview

Round 2

Round 2 heat 4

crowd2

Last round

Final round

Final

top 3

Loppujen lopuksi, iso kiitos Kaffalle jo SM-kilpailujen järjestämisestä, Dubliniin lähettämisestä, harjoittelun auttamisessa.
Olin hyvin tyytyväinen suoritukseeni, vaikkei tuo kantanutkaan pidemmälle. Perhe oli hyvin mukana kilpailussa, S:n apu oli korvaamatonta ja L jaksoi koko illan todella hyvin mukana (kannustikin kovasti).

Dublin kaupunkina oli käymisen/tutustumisen arvoinen, julkinen toimi hyvin, eläintarha oli hieno ja Guinnessin panimo oli mahtava.
Kotiuduimme 26.6 eli olimme sunnuntaista sunnuntaihin, ja vain kahtena päivänä saimme vettä niskaan (vaikkei koko päivää satanutkaan).

Stage selfie

Guinness gravity bar

Incoming

Posted: 21/02/2016 in Elämää, kahvi, kulttuuri, Matkailu
Tags: , ,

Tässä on ollut blogipaastoa nyt yli kuukauden.
DSC_1148//embedr.flickr.com/assets/client-code.js
Takana reissua ja siitä selviytymistä. Kolme viikkoa Malesiaa, seitsemän lentokonetta, ja kuinkas muuten kun jalka paketissa. Koska viikkoa ennen lähtöä käytiin pulkkamäessä, sieltä murtumat pohje- ja sääriluuhun, 8 viikkoa pitkällä kipsillä. Ja oli pieni taistelu päästä lennolle mukaan näin tuoreen vamman kanssa, mut onneks töölön tapiksen ja ilmailulääkäri olivat myötämielisiä ja kirjoittivat paperit (vielä lähtöaamuna soi puhelin, jossa viimeinen päätös tehtiin).

Näistä alla mainituista kahveista siis tulossa lähemmin postauksia, siitä tuo otsikko.
Ennen lähtöä Kaffeboxilta tuli paketti, Koppin Monte Copey (Costa Rica) ja Biftu Gudina (Etiopia), ne menivät pakkaseen odottamaan kotiinpaluuta.
Oli muuten to-del-la iso ilo avata nämä, sillä kolmeen viikkoon en juonut yhtään hyvää kuppia kahvia, yhtään. Saati mitään espressoja, kerran kokeilin, ja tuhkan maun iskettyä siihen palaneeseen renkaaseen mikä jo suussa oli, päätin jättää ne paikallisille.
Tosin osasin odottaa tätä, sieltä päin ei juuri hyviä papuja ole ilmestynyt oman kahviharrastukseni aikana.

Sit kun nuo Koppit oli aika nopeaan juotu, tuli tämän helmikuun Kaffeboxin lähetys, norjalaisen Per Nordby:n Incahusia Perusta.
Siis Kaffebox on norjalainen kahvinvälityspalvelu, näitä on Suomessakin nykyään toiminnassa muutamia, kuuluisin ehkä Slurp.
Mutta maksan pari euroa enempi juuri noiden paahtimoiden vuoksi, sieltä tulee aika hyvin harvinaista herkkua, paikoista joista ei muuten onnistu tilaamaan ilman törkeitä postareita.

Toissa päivänä vielä kolme pakettia Turunkahvipaahtimolta, himotti kovasti lämmitellä konetta ja kaivaa aeropress esille, vaan ei millään ehtinyt ni meni testailut eiliselle.
Sieltä tulla tupsahti: Irmas Pereira (Brasilia), Ernedys Rodriguez (Kolumbia), Espresso Mahembe (Ruanda)

Ja jos luulis että näistä kahveista ei riittäisi raporttia, niin vielä on ässää tulossa postissa.
Isoa ässää pöytään, nimittäin Kalle Freeseltä (linkki avautuu Kauppalehden juttuun Kallesta, kannattaa lukaista) Sudden Coffeesta pari putkiloa pikakahvia… Pikakahvia? Voi kyllä.

Mutta nyt kotona ja jostain yritys etsiä aikaa rustailla näitä postauksia.
Toki kun wordpressin tila on finaalissa ja kuvat pitää kierrättää flickrin kautta, se hidastaa jonnin verran.
IMG_20160131_174542//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Gabriella

Se oli 20.6 kun ajettiin auto laivaan. Oltiin ajoissa paikalla ja pyörätuolin vuoksi meille oli autopaikka siinä hissien kohdalla, et oli enemmän tilaa avata ovea.
auton paikka laivassa
Laivamatka meni ihan normaalisti, käytiin buffassa syömässä, siellä repäisin ja otin lasin punkkua lihan kanssa.
Aamulla sit lähdettiin ajamaan laivalta kohti Kolmårdenia, paitsi että… Siinä laivasta poistuessa oli puhallusratsia, hidasti hieman kun puhalsin punaiselle. Siis oikeasti, koitin selittää et ei kyl nyt ole mittarit kalibroitu, mut sir on hyvä ja lähdetään poliisi asemalle! Ei hitto, onneksi siellä oli yksi suomenkielentaitoinen seassa, juteltiin tovi. Sanoi etten vaikuta humalaiselta, enkä edes tuoksahda. Kuulema ei olla kymmeneen vuoteen annettu puhaltaa uudestaan siinä, mut tän kerran nyt poikkeus. Ja PAM vihreää näytti, oli muuten ruotsalaiset ihmeissään.
Olisko ollut syynä viallinen mittari, vai autossa juomani Mad Croc energiajuoma? Mut se siitä, en ollut kuin puoli tuntia rattijuoppo.

Navigaattori ohjasti etelään 170km Tukholmasta E4:sta pitkälti, sit liittymästä ulos ja puistoon.
Paikka oli vähän erilainen kuin n.25vuotta sitten, ei ajettu enää autolla sitä läpi, vaan nyt jalkauduttiin ja sisältä löytyi niin delfinaariota kuin huvipuistoakin, perheen pienimmille Bamse maailma.
Yllätyttiin kuinka iso tämä Djurpark oikein olikaan, aikaa käytettiin viisi/kuusi tuntia.

(nyt 12 kuvaa, sit jatkuu…)
Kolmården
nallet
sarvikuonot
norsu
ahmat
esso
vaijerien armoilla
L ja S korissa
maestro korissa
vuoristorata
delfiinit
Bamsemaa
Sit nagilaattoriin seuraavaksi pysäkiksi Jönköping, siellä yö ennen ajomatkaa Tanskaan.
Ei iltamyöhään löydetty muita ruokapaikkoja kävelymatkan sisältä kuin mäkki, ja se ajoi asiansa ihan hyvin. Aamu tuli kuitenkin nopeasti ja Scandikin aamupalalla itsemme täyteen ahdettuina hypättiin jälleen autoon.
aamiaisella
Jönköpingissä
Suunta kohti Tanskan maata, mut mietittiin että kun ei olla kukaan meistä Malmössä ihmeemmin käynyt, niin käydään ihmeessä kahvittelemassa ja katsomassa paikkoja.

Perillä Malmössä vähän ajeltiin prallia et löydettiin keskustasta parkkis, sit se löytyikin kivasti ihan tuntumasta.
Käytiin loppujen lopuksi vain kahvilla ja pullilla, kierreltiin vähän keskustassa ja palattiin autolle, suunnitelmana mennä Roskildeen syömään matkalla.
Autolla olikin ylläripylläri, sakot stana!
Siis ei siinä ollut mitään kieltomerkkejä eikä mitään ihmeellistä, kaksi ruutua. Tien toisella puolella jokin virastotalo, jotain siinä luki ruotsiksi, ei auennut mikä talo oli kyseessä (ei kyllä kiinnostanutkaan), mutta 600kruunua pyydettiin.

kahvilla
Malmön maisemaa
Malmössä
Äkkiä pois Ruotsista Juutinrauman siltaa pitkin, tunnin kruisaaminen Roskildeen jossa nopeahko syöminen. Sit Garminiin laitettiin jo määränpää, lähellä Legolandia oleva kylä Vejen jossa hotellimme olisi.
2h15min ja oltaisiin perillä, se menikin vauhdikkaammin, koska Tanskassa oli 130km/h nopeusrajoituksia. Vähän jännitti alkuun miten pösö jakselisi vetää meitä pitkään tuota vauhtia, mutta se olikin ihan hyvin tiessä, pientä ravistamista ehkä mut ei mitään isompaa.

Kello oli jo aika paljon kun päästiin hotellille, oli muuten aika erilainen kuin mitä esittely sivuilla. Kivasti laitosmainen, iso koko seinän ikkuna suoraan parkkipaikalle, sitä siis ei pystyisi pitämään auki. Bonarina huonon nettiyhteyden päälle oli pahviseinät, kuului kun naapurihuoneessa kuorsattiin.
Tässä viettäisimme seuraavat kolme yötä. Mutta ei sen niin väliä, ei me tultu hotelliin viettämään päiviä, nytkin kaikki ihan väsyneitä ja aamulla lähtö Legomaailmaan 30km päähän.

sillalla
nopeus
matkustajat
saataa ja ei sada

legoland

Legolandista oltiin puhuttu jo pitkään, alettiin puhua jossain välissä siitä jo vakavammin, sit tehtiin päätös lähteä sinne.
Punnittiin toki vaihtoehtoja, lennettäisiinkö suoraan perille vai köpikseen ja siitä jollain perille, autonvuokrausta yms. Mutta loppujen lopuksi päädyttiin ajamaan omalla autolla, matkalla yöpyen ja kierrellen paikkoja, eli hieman tuli suunnitellessa lisää pelkkään Legolandiin.

Meille oli kertynyt ilmaisia ruotsinristelyjä, jotka kävisi myös reittimatkoihinkin, siinä oli vain yksi mutta, paluumatka oli väärälle laivalle. Se ei käynyt vaan piti saada tulla takaisin Gabriellalla, koska siinä hytissä olis punkat kaikille meille. Vaihdon takia siirrettiin paluupäivää neljällä päivällä eteenpäin. Se toi lisää pelivaraa matkasuunnitelmiin, päästäis ajamaan rauhassa pidemmälle.

Suunnitelma oli seuraava:
Laivalla Hki-Tukholma, siitä autolla Kolmårdenin eläintarhaan ja yöksi Jönköpingiin.
Jönköpingistä Malmön kautta Juutinrauman siltaa pitkin Tanskaan, yöksi Vejenin kylään lähelle Billundia jossa siis Legoland.
Tässä hotellissa oltaisiin kolme yötä, kaksi päivää Legolandissa ja sit siirtyminen pohjoisempaan kaupunkiin Aalborgiin, Givskudin eläintarhan kautta.
Aalborgissa kanssa kolme yötä, sieltä tehtäisiin täsmäiskuja lähistölle kaupunkeihin ja kaupungin eläintarhaan (jep, yksi eläintarha jälleen).
Kun viimein yöt tulisivat täyteen siirryttäisiin Kööpenhaminaan, ehdittäisiin vähän illalla hillua ennen kuin olisi nukkumaanmenoaika.
Aamulla vielä nopea köpisrundi, sit Juutinrauman sillan kautta Göteborgiin, siellä jalkautuminen ja ihmettely. Yöksi ajettaisiin joku 1½h keskemmälle Ruotsia Klevshulttiin.
Klevshultin pointtina High Chapparaliin isku, eli villiin länteen.
Seuraava yö Vimmerbyn lähistöllä Hultsfredissä, koska Vimmerbyssä olisi Astrid Lindgren maailma.
A.Lindgren Världenissä menikin koko kuuma päivä, yöksi ajettiin lähemmäs Tukholmaa, muttei perille asti. Säästettiin autossa putkeen istumisen lisäksi hermoja ja rahaa majoittumalla Norrköpingissä.
Sieltä herättyä olikin enää yksi pätkä, Tukholmaan ja auto laivaan.

Siinä se, aikaa kaksi viikkoa ja auto kunnossa.

Hotellit varattiin Hotels.comista, niitä kertyi seitsemän.

Oli muuten kiva alkaa miettiä pakkaamista. Tunnetusti ei mitään luottoa sääennusteisiin, joten vaatetus ihan kaikkeen, mitäs viihdykettä autoon jne jne.
Lähtöpäivä läheni ja Juhannuksen aikaan ajettiin sitten suht täyteen pakattu auto laivaan.

Reissu alkoi sillein hyvin, et kun ajettiin laivaan ja käytiin tankilla siinä matkalla pätkä totes takapenkiltä “tästä tulee NIIN tylsä reissu, ei olis pitänyt lähteä”, meillä oli siis mukana oikea ilopilleri.

autossa
highchapparal

maestro
Tän kesän Seurasaari rundi on nyt korkattu, idea lähti joskus aiemmin heittona, mut sit tänään se otti tulta alleen.
Sit kun pätkän oman huoneen siivouksen jälkeen (3h, legot lattialta) päästiin sit lähtemään, se veti pilveen. Noh, me kierrettiin sitä UKK lenkkiä, jossa olikin kivasti ansoja ja esteitä kun rakensivat sinne tietä “paremmaksi”. Kuitenkin päästiin hei, ei mitään, pientä puuskuttamista oli työntää välillä mut taukojen kanssa.

Siellä me kaikki yhes koos tutkittiin kirkkoveneitä (joku nokkela oli älynnyt sellaisen piirtääkkin esittelytekstiplagaattiin), en muuten muistanut et ne oli noin julmetun kokoisia, en nyt ymmärrä enää sitä yhtä yhteyttä…

kirkkovene
Lintuja lenkillä oli paljon, paino sanalle paljon. Joutsenoita, valkoposkihyökkäänkimppuushanhia, pikkutsirbuja ja tietenkin akuja (ankkoja). Toki tunnen kaikki linnut, mulla saattaa olla niille vain omat nimet.

Joutseno
pikku lintu
Kun päästiin rantaa kiertämään, puolesta välistä takaisin päin, niin alkoi se aurinkokin porottaa täysillä niskaan, niin et paidan alla olkapäät kuumeni.
Sit ne kuumeni lisää kun tuli natsimäet, jotka halusin ottaa punttiksen missattuani pari kertaa, ihan itse.
Ja minä itse prkl asenteella ylös asti, joka mäki, ja tuntui se joka kerta ihan yhtä maratonilta. Hyvää tekee, sitä en epäile.

mäki
Näin kotona chillaillen ja päivää miettien, ni ei pöllömpi. Eilen oltiin lähistöllä skeittaamassa ja heittelee koreja, oli tämä nyt aikamoinen hyppy luontoon ja kesään.

dr who
mi lady
pätkä
ruiskaunokkeja
tutkija
ökkimönkiäinen
Niin ja mainitaan nyt loppuun et vaihdoin eilen muutes Mazzer Mini e Bn terät Super Jollyn teriin. Villiä! I know, I like to live dangerously.

IMG_9222
Helsinki Coffee Festivals 2015 oli nyt 20.-22.3 Kattilahallissa, Suvilahdessa.
Kisat meni seuraavasti: pe Cup Tasting, la Brewers Cup ja su Vuoden Barista.
Oltiin S:n kanssa paikalla launtaina, kun olin vapaaehtoisena kisoissa ottamassa aikaa. Tällä kertaa näin, kerran olen aikaisemmin itse ollut mukana, joten sitä myöten oli tuttua huttua (linkki siihen juttuun).

Paikalle oli tullut ylläri paljon paahtimoita, workshoppeja ei oikeastaan ollut kuin Pauligilla. Siinä pääsin iskemään kynteni Aurelia II:seen, jauhoin kahvaan, tamppasin ja kiersin kahvan koneeseen, sit vaahdotus. Luulin jo hetken lennättäneeni maidot kattoon kun höyry potkaisi, mut ei, ihan hyvä siitä tuli, ja ikinä en oo aiemmin kertakäyttökuppiin juuri arttia saanut, nyt jotain sentään.

IMG_9355
IMG_9360
J&N:llä oli kuulema ollut cuppingia, sinne ei ehditty, kun oikeastaan koko aika menikin siinä kelloa vahdatessa.
Jokainen kisaaja suoritti 5min valmistelut, siihen perään sokkokierroksella 7min suorituksen. Itse open roundissa kans tuo 5min valmistelu ja 10min suoritus, joten onhan siinä muutamia minuutteja, kaikkine venailuineen. Mut tiesin kuitenkin mitä oli luvassa. Ehkä joku kerta vielä pääsen tuomaroimaan, siinä olisi mielekäs homma.
Tämän vuoden tuomareina Brewersissa toimivat La Torrefazionesta Roman Kolpatski, Caffista Mia Nieminen ja Kaffalta Mike Akins.

Tänä vuonna taso oli jälleen kova, ja vähän harmitti kun ei päässyt kisaajien kahveja maistamaan, meinaan esitykset oli tasokkaita.
Voittajaksi selvitti tiensä Mikaela Wallgren, toiseksi sijoittui Alexander Robaszkiewicz ja kolmanneksi Aleksi Kuusijärvi.
IMG_9262
IMG_9275
IMG_9289
IMG_9301
IMG_9316
IMG_9328
IMG_9396
IMG_9414
IMG_9441
Jotain mitä muuta jäi hyvin mieleen, oli mm. Kaffan Cold Brew (eli kylmäuuttokahvi, tulee kohta pulloihin) jota sai hanasta suoraan. Dolce Guston pisteellä Latte arttia sketch menetelmällä työsti -nimeä en muista- jannu suoraan valokuvista, todella vaikuttavaa. OatLy:n iKaffe  kauramaito, jota pystyy kohtuu helposti vaahdottamaan, tämä ei makuelämykseltään kuohauttanut, mutta on parempaa kuin soijamaito.

IMG_9200
IMG_9201
IMG_9203
IMG_9206
IMG_9213
IMG_9228
IMG_9230
IMG_9233
IMG_9242
IMG_9243
IMG_9248
IMG_9479Toivotaan nyt että puheet pitävät paikkansa, ja tästä tulee vuosittainen tapahtuma.
JA ETTÄ! Ens vuonna olis jotain ruokaakin tarjolla, nyt oli vaan viimeisessä nurkassa vähän pientä.
Ei jaksa pelkällä kahvilla koko päivää, ei.

Olis pari ruokarekkaa kuulema pitänyt tulla pihalle (käytäväpuheita), mut ei näkynyt.
Ja syy että osa kuvista on mitä on, niin paikalla oli joku rykäissyt savukoneen aamusta päälle, jossain vaiheessa se taas sammutettiin.

Disney On Ice 2015

Posted: 13/02/2015 in kulttuuri, Valokuvaus
Tags: , ,

IMG_7705
Hartwall Areenalla jälleen kerran perheen kera katsomassa tätä vuosittaista esitystä, siitä parinkymmenen kuvan kuvakimara.

Tänäkin vuonna kaikki tykättiin, vaikka pojan kanssa tuolla joutui hieman niihin natsihintaisiin leluihin pettymään, sillä ne olivat niin tytöille suunnattuja. Mut kyllä sieltä violetissa tupessa oleva miekka (Beauty and the Beast) joka tapauksessa lähti mukaan.

Jäällä sadut käytiin jokseenkin selkeästi ja nopsaan läpi, luistelu oli tietenkin taidokasta, kaikkine nostoineen ja niin päin pois, ehkä olisin kuitenkin hieman enempi hyppyjä toivonut.

Puoliajan jälkeen mentiinkin sit melkein kokonaan Frozen-teemalla. Olaf kun tuli jäälle, niin kyllä Areena kuohahti, huomasi väkisinkin ketä siellä oli pikkuprinsessat ja prinssit odotelleet.

IMG_7709
IMG_7715
IMG_7720
IMG_7726
IMG_7736
IMG_7744
IMG_7751
IMG_7753
IMG_7764
IMG_7773
IMG_7776
IMG_7782
IMG_7798
IMG_7800
IMG_7806
IMG_7851
IMG_7853
IMG_7858
IMG_7867
IMG_7876
IMG_7890
IMG_7907

14025484487_32e3776b6a_bSilloin joskus kun kahvia aloin juomaan, oli siinä paljon sokeria ja maitoa mukana. Kun tuli vähän enemmän ikää niin sokeri jäi, mutta maito pysyi kuitenkin. Oli oikeastaan sama mitä kahvia sitä tuli juotua, mutta jossain vaiheessa oli jo siinä pisteessä että sitä oli saatava. Sitten alkoi jo mustanakin uppoamaan, kunhan sitä nyt oli. Hätätapauksissa muistan joskus tehneeni wc-paperista filtteriä, lämmittäneeni mikrossa pannuun jääneet herkut jne.

Sit pannukahvia sain eräällä kaverilla aina, ni rupes kiinnittämään jo hieman huomiota makuunkin. Joillain kavereilla ja huoltsikoilla oli aika isojakin eroja, ekana mietti sitä kahvimerkkiä, onks se Pirkkaa/Saludoa vai Pressaa/JuhlaMokkaa joku muu mikä.
Counter Striken mättämis (sellainen räiskimispeli) aikana tuli kaverin kanssa juotua päivässä helposti pari/kolme pannullista, isoa kauhaa toisin sanoen.

hyvin luistaa pulkka

En muista et olisin koskaan maistanut silloin espressoa, saati juonut jotain eliittijuomaa Cafe Lattea. Mutta Ranskasta oli tuttu Cafe au lait (puolet kahvia, puolet kuumaa maitoa), sillä nortsi kahvi oli mielestäni pahaa siellä.

Käännekohta tuli aikalailla silloin jouluna 2009, sain lahjaksi OBH Nordican kirkuvan punaisen thermoblock keittimen,
Inssinä en malttanut olla laittamatta sitä toimimaan. Olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä kaupasta kun haki espressokahvia, niin ei siitä piru tullut millään juotavaa. Sit nettiä jonkin verran selailleena, ja eri kaupan merkkejä jo testanneena, oli ehkä fiksuin temppuni ikinä… Myllyn osto! Se oli käytetty Krups GVX-242, irtosi foorumilta kahdella kympillä. Pienten vastoinkäymisten kautta sillä sai jo koriin oikean määrän purua, sen tampattua kasaan ja sit kuppiin tulikin jo ihan erilainen elämys. Ne silloisista pavuista tehdyt oli varmaan parhaita espressoja koskaan, ennen kuin sai käsiinsä tuoreempia papuja, ja maistettua paahtimomyymälässä kunnon tuplashottia sekä cappuccinoa.
Tuli paahtamistakin kokeiltua, mut jäi sinne kokeiluasteelle, ihan juotavaa sain aikaseksi mm. popcorn koneella paahtaessa. Se Princess merkkinen kone meinas muuten tappaa meikän, sylkäs papujen roskat silmille ja alkoi sulaa syliin, en partsilla heti ylttänyt johtoonkaan et olisin sen repäissyt seinästä, semmoinen savustuskoppi tuli silloin partsista.
Eikä kerta tai kaks kun jotain harrastuksen parissa sattuu ja tapahtuu, pahin on vissiin palovamma vasemmassa kädessä. Vaahdottelin liian kuumaksi kerran kannun ja se pääsi lepäämään kättä vasten, 8cmx3cm pätkä auki, sitä puoli vuotta hoidettiin kuntoon, akupunktioita jne.

Siitä se sit kaiketi lähti. Oli kohta jo eri keittimiä vuorostaan pöydällä, uusia myllyjä tuli sisään ja vanhoja myytiin samaa tahtia ulos. Tietoa ammensin kuin hullu netistä, tilailin eri paahtimoilta kahvia kotimaasta kuin ulkomailtakin, siirryin jo aika nopeasti pelkästään espressopohjaisista juomista filtterikahviin. 2012 oli Gastromessuilla oli Aeropressin ensimmäiset SM-skabat, sieltä irtosi ihan yllärinä voitto ja MM-kisat olikin Portlandissa Oregonissa, mentiin koko perhe paikalle.

Messut

Nykyään on Rocketin R58, tuplaboileri keitin, irroitettava PID, vesiliitäntä, rotaatiopumppu, E61 gruppo yms. Myllynä Mazzer Mini e (b) ja filtterille Mahlkönig Vario. Sit sellaista oheiskamaa on kuksasta aina cuppinglusikkaan, keitinkamaa on melkein kaikkea kokeiltu ja omistettu, mitään järkky kalliita nyt ei ole hankittu järkisyistä.

Jossain välissä sitä tuntui, et kun meni vieraille kahville, siellä oltiin vähän varuillaan. Kelpaakohan sille meidän kahvit?
Kyllä kahvi uppoaa, ei se aina herkkua ole, mut usein suomessa kuitenkin juotavaa. Varsinkin jos keittäjällä on puhdas ja siisti keitin, se on jo puoli ruokaa.Ja kyllä, voin juoda vaikka teetäkin.

Aika alkuajoista tuli jo blogikin aloitettua, tämä ennen muksun syntymää, kohta kasassa 500postausta, lukukertoja jotain 54000, ihan mukavasti siihen nähden miten on viime aikoina (parin vuoden sisällä) laiskistunut postaus ahkeruus.

Kahvirutiini on tällä päivämäärällä seuraavaa:
Aamulla jauhan kahdelle suodatinkahvit, ne joko keittimeen tai käsin dripattuna Hario V60:lla. Sit päivällä lisää suodatinkahvia, paitsi jos käydään sellaisessa kahvilassa jossa kelpaa ottaa cappuccinonkin.
Iltakahvit on käsin dripattuna, ja joko ennen tai jälkeen yks tuplaespresso/cappuccino.
Näin kun mietiskelen, niin on menty jostain kesästä saakka.
Kulutus on kilo/kk luokkaa, marginaali on +/-200g.

Pikkumies ei tykkää kahvista, mut leikkii sen tekemistä. En siis ihan heitä hukkaan tämän tulevan maailmanluokan baristaksi kasvamista, en tietenkään elä lapseni kautta, en… Kai.

IMG_20141123_185420~2

IMG_20141123_165422

Tilasin Turunkahvipaahtimon verkkokaupasta kolme pakettia papuja. Miksi? Koska kolmesta saa postarit pois!
Tuttuun tapaan yks espresso ja kaksi filtteriä, valinta ei tosiaan ollut helppo. Eikä auta että nyt on myös uusi paahtimo Kluuvin kauppakeskuksessa, mutmut siitä sit myöhemmin.

IMG_20141114_200418~2

Nyt maistelin Kenialaista ja Kolumbialaista, ensin avasin tuon Kolumbian, sit molemmat ja maistelin vierekkäin.
Kaksi hyvin samankaltaisia ja kuitenkin samalla niin eri kahveja, molemmat “vaaleita” paahtoja (no ei ne nyt mitään tosi vaaleita ole, mut ei myöskään tummaa. Äh hankala selittää).

IMG_20141116_193130~2

Molemmat olivat marjaisia ja mehukkaita, jotka oli selkeästi havaittavissa.
Sit vähän näistä enemmän.
Kenia Kamwangi Coop
Tulee Kirinyaga alueelta, jonka pesuasemalle 996 pienviljelijää tuovat kahvimarjojaan.
Tässä lajikkeita SL28 & SL34, prosessina pesumenetelmä.

Maku oli täynnä marjaa, toistan, marjaa. Mut ei kuitenkaan ahdistavasti, kuppi oli kevyen oloinen. Mietin menisköhän tuo maku suussa karpalosta vadelmaan, ainakin aeropressillä vedettynä omaan suuhun päättelin näin.

IMG_20141116_194110~2

Sit tämä Kolumbialainen.
Tilalta Finca Tamana. Alueeksi on tälle merkitty pakettiin El Socorro, El Pital ja Huila.
Lajike Castillo, pesty tämäkin, mut kuivattu n.30vrk varjossa.
Viljelijä Mr. Elias Roa.

Kun tämän ensin maistoin, olin odottanut pakettia tosi kovin odotuksin. Ja ehkäpä siksi viilasin kuppia aika lailla, myllyä syytinkin ja tuntui et omat pressaamisen taitoni olivat kadonneet. Kuitenkin sain lopulta hyvän, johon olin tyytyväinen.
Sellainen mehukkaan marjaisa, jolle bonuksena nousi esiin hintsu omenan hapokkuus.
Myöhemmin laitoin tätä mokkamasterinkin läpi, ja kah, niin se maku pysyi siinäkin, bueno.

IMG_20141116_193914~2

Nyt on vielä tuo espresso testaamatta, koska pienessä liikkeessä tullut oltua koko ajan.

Eilen Porvoossa HopLopissa, Brumbergilla ja Raxissa.
Tänään käytiin katsomassa Jokerit – Slovan Bratislava joka päättyi 2-1 kotivoittoon.
Koko perheen voimalla katsomassa, ja pätkäkin tykkäs, oli sille toki mukana tabletti ja pelejä jos olis vauhkoontunut.
Oli nasta reissu, ja paljon parjattu yleisön mukana olo oli tänään jo ainakin askeleen parempaan. Liekö syynä se, että vieras joukkueen fanejakin oli mukavasti mukana ja äänessä. Sellaista pientä kilpaa huutoa saakin olla matsissa.

IMG_5876

Nyt kun tämä on paketissa, voikin alkaa mutustamaan karkkitehtaan tuomisia ja nollaa pollaa töllön kanssa.

Ehkä vielä selfie tähän loppuun.

IMG_20141113_233007