HCF 2017

Tänä vuonna tuli käytyä parina päivänä Helsinki Coffee Festivaleilla, perjantaina ja sunnuntaina.
Syynä oli, et mua kysyttiin puhumaan aeropressistä kansalle. Toki suostuin, sillä ainahan kahvista jaksaa puhua, vielä mukavampaa on jos joku kuuntelee.
Perjantai oli ammattilaispäivä joten paikalla ei ollut niin paljon porukkaa. Pidin oman esitykseni alhaalla päälavalla, vastailin haastattelijan kysymyksiin perusasioista ja sit loppupuolella tein samaan aikaan pari kuppia. Ensin kerroin vähän itsestäni ja suhteestani kahviin, miten aeropress toimii ja kenelle/mihin/koska/jne se sopii. Sitten näytin käytännössä miten homma tapahtuu, sit toisenkin kerran vielä ja siitä maistatutin yleisölle sen verran kun kupista riitti jakaa. Kahvina käytin Caffin Etiopian pestyä Shakissoa, siinä tulee kupissa mukavasti bergamotti, sitrus, marjaisuus esiin silti kupin ollessa kevyt ja kirkas.

Sunnuntaina olin kakkoskerroksessa lavalla, siellä yeisöä oli reippaammin, oikein mukava. Mutta käytössä ei ollut headsettiä vaan kapula mikit, johon puhuminen ja samalla vähän käsillä tekeminen osoittautui hankalaksi. Taakse ei kuulunut kait kovin hyvin, ja juttuakin olisi riittänyt enemmän kuin ehdin sepostaa. No, kuitenkin siitä tuli selvittyä ilman kaatuneita kuppeja tai vastaavaa, kaikki tarvittavat tavaratkin olivat mukana, ihme.

Hieman kierreltiin siinä molempina päivinä, perjantaina kun oli väljempää tuli ehkä enemmän katsottua. Päälavan edessä oli heti Johan & Nyströmin piste, pysähdyin kuin laakista kun silmiin pisti Mavam. Sitä ihastelin ja otin hätäisen kuvan edestä kun en siinä just päässyt taakse. Tuo under counter espresso machine on aika lailla kahvinörtin kostea uni, puukahvoineen kaikkineen… Multa tultiin kysymään haluaisinko kenties jotain, no tottahan espresson halusin, ja seurasin kuinka kiltisti kone valutti shotin. Se muuten maistui to-del-la hyvältä, ja maistellessa mietin sitä fruity/sweet/medium acid espressoa, että johtuiko se hyvä maku ihan innostuksestani koneeseen, vai kuin. Mutta niin tuo The 5th Estate valittiin myöhemmin vielä vuoden epressoksi, ettei siinä ihmettelyille enää sijaa.

Tästä tuli mieleen, että valittiinhan tuolla mös vuoden suodatinkahvikin, sen pokkasi Rost & Co Guatemala Finca Montejo. Maistoin perjantaina tätä ja myös Tansanialaista sesonkikahvia, en vain osannut silloin ostaa mukaan vielä. Sunnuntaina kun voittajakahvi oli jo selvillä niin eihän sieltä enää myytäväksi riittänyt. Onneksi Samuli siinä tuttuna veijarina pisti mulle mukaan yhden avatun pussin.
Paikan päällä kuppi oli parempi kuin kotona tein, maku oli omenaa ja persikkaa, hedelmäisen makeaa, hienostuneisesti kirkas kuppi. Kotona kun tein, kupista tuli hieman, miten sen sanoisin… Tuhdimpi, niin että maut eivät olleet enää niin kirkkaita ja puhtaita, vaan jykevämmin tulivat esiin (no olipas helposti selitetty).

Kotiin ostin J&N:n pisteeltä Burundin Heza Gitweä, tällä Joakim Dyhr tuli Brewers Cupissa pronssille. Tänä aamuna pressasin siitä kupillisen, kirsikkaa-vadelmaa, näin nopeasti tämä läpikäytynä, linkistä voi lukea tarkemmin kahvista.

Muita palkintoja meni mm. Vuoden Kahvila: Kaffa Roastery, ja vuoden paahtimo: Lehmus Roastery Lappeenrannasta. Lehmus on itselleni ihan uusi kokemus, enkä tajunnut tuolla käydä maistamassa pisteellä heidän kahvejaan, pitää myöhemmin tilata testiin.

Voittajiakin ratkottiin, Brewers Cupissa Aleksi Kuusijärvi (Sävy, El Fant & GLC paahtimo) nappasi ykkös sijan. Suomen Baristaksi tuli toisen kerran putkeen Jarno Peräkylä (Caffi). Toivottaisin onnea, mutta sitä taisi olla jo riittävästi taidon lisäksi äijillä, joten toivotankin sen sijaan terveyttä, lisää menestystä ja kaikkea hyvää jatkoon!

Loppuun kuvia omasta puuhastelustani tuolla.

Kahvi Charlotta

Välillä kahvila postaus, vaikka lyhyt sellainen.

Runeberginkatu 5 eli siinä Kampin ostarilta “ylöspäin”, helppo huomata.
Monesti on näissä kahviloissa joissa voi odottaa parempaa kahvia ja erikoiskahveja ns. laadukkaina, on yksi iso puute, ja se on istumapaikkojen puute. Täällä sitä ei ollut, mistä nostelen pisteitä, lisäksi paikka oli kodikkuuden lisäksi myös jotenkin selkeä.
Tiskille mennessä poimin matkalla pussin papuja, mulle toki huikattiin jo et tarviinko apuja ja saa kysyttäessä. Olisin paahtopäivistä kysynyt, mutta siinä olikin taulu vieressä jossa ne olivat.
Mukaan valikoitui Kenya Peaberry Muchangi Murithi, Washed, SL28 & SL34 ja Ruiru 11, 1700m (vissiin sama kuin MASL). Tätä en ole vielä avannut, pistin pakkaseen, juodaan ensin vanhat alta pois. Paahto on Charlottan oma, joka oli se juttu miksi oikeastaan ostin pussin, kiva testata miten paahto futaa.

Tiskillä kysyin mitä papua oli espressona, ja yllätys oli ettei se papu sitten ollut omaa paahtoa vaan Johan & Nyströmin Verde:ä.
Eihän siinä vikaa ollut, vaan cappuccino oli oikein hyvä. Baristalla oli hyvät otteet Aurelia II:sen kanssa ja katsoinko myllyn Mazzerin Roburiksi (mazzer nyt kuitenkin), artti onnistui hienosti kuppiin, vaikka koko olikin normaaliin cappuccinoon isompi kuin olen tottunut.

Tarjolla oli jos jonkinlaista syömistäkin, mutta tällä kertaa ei otettu mitään kylkeen.

Aukioloajoista noteerasin arkisin kahvilan aukeavan jo klo 7, varmaan ihan kova jos hakee duunimatkalle kahvit yms.

Pientä miinusta hinnoista, mutta sijaintiin nähden ihan ymmärrettävissä.
En tiedä tuleeko tuolla päin paljoa liikuttua, mutta jos kuljeskellaan en näe mahdottomana ettenkö uudelleen kävisi kahvilla.

Oli kesä 2014…

Taukoa blogissa? Aika oletettavaa näillä helteillä, hyvä kun on kahvia juonut.
Aiemmin kirjoitin Suomi rundista, mökkiä/Ähtäriä/Tuuria… Nyt tuli poikettua rajan tuolla puolenkin, käytiin kymmenen yön visiitillä Pariisissa. Sieltä. Olis parituhatta kuvaa, mutta ajattelin muutaman vain loppuun laittaa.

Versailles, Mikkipuisto, Tour Eiffel, Notre Dame ja muutenkin Pariisin kadut ja korttelit.
Vaikka pätkän kanssa oli jotain natinaa matkalla, niin pakko nostaa hattua energiasta. Sitä riitti aamusta iltaan pyyhkiä pitkin katuja ja puistoja.
Mentiin tuolla Paraisilla kuuluisaa Seinäjoen risteilyä myöten aika paljon niitä paikkoja/kortteleita joita viime vuoden keväällä ei ehditty.

Kotiutuneena kaipaa ainakin öisin hotellin ilmastointia, sekä katukuppiloiden tuoreita voisarvia. Mutta on täälläkin keinot viilenemiselle, siksi ollaankin makoiltu tuulisilla nurtseilla kirjojen kanssa (siis kun pätkä ei ole ollut mukana), ja sit meressä ja järvessä.

Sopivasti Superkuu vissiin lopettaa hellekauden ja tuo syksynsävelin sateet, ainakin ennusteet näin povaavat.
Lauantaina kansainvälisiltä suurmarkkinoilta mentiin ensin leffaan (Lentsikat 2), josta kaivariin kahville ja leikkipuistoon. Kotimatkalla oli vielä pakko pysähtyä, nostaa vanha kolmijalka autosta ja viritellä siihen järkkäriä. Sen verran hyvin näkyi tuo kuu, harmi vaan ettei taidot ja putki riitä parempiin kuviin, sit kun alkoi päästä jyvälle, ni olikin jo akku tietysti loppu. Pokkarilla ampui toki vielä pari ruutua, ihan hyvää jälkeä tän tason harrastajalle, kun ei kohde ole se helpoin.

Eilen kun supersuperkuu oli asemissa, niin se olikin samalla pilvien takana, joten sai tyytyä noihin aikaisempiin.
Samalla tuli vissiin (jos ilmat on nyt tälläisiä, ei aurinkoisia) heitettyä viimeiset loikomiset, oikein Uutelan luontopolun varrella kallioilla makoillen. Pätkä pääsi siitä mereen uimaan, ja me saatiin paistatella päivää, taisin ihan vähän nukahtaakkin siinä jossain välissä.

Pariisista vielä sen verran, et kaksi kertaa sain kahvia jolle olisin voinut hattua nostaa. Yksi kahviharrastajien ehdottomasti käytävä paikka, eli Télescope. Sit toinen oli Ladurée, siellä oli filtterikahvi arvatenkin pressosta otettua, tarjoilija toi ensin kupin, katsoi sitä ja kävi vaihtamassa (oh la laa).

Nyt alkaa taas et riittää enempi aikaa postauksille, tai ainakin uskoisin niin.

Kuvia:

Pienen miehen paparazzausta

Morrisonin haudalla

Helteeseen helpotus vesipisteestä

Ladureella

Telescopessa oli muutakin kuin pelkkkää kahvia

Viimein kunnollinen espresso, papuina TW:n Kenialaista

Päiväreissu Tallinnassa

Viking Linen XPRS teki jo kovaa vauhtia lähtöä tänään päivällä Skattalta. Ihmisille jaettiin kuulutuksia astua laivaan välittömästi.
Sinänsä koomista tilanteessa oli se, että oltiin kyllä vähintään sadan kanssa menossa sisään, jono vain tykkäs madella kun toiset työnsivät rattaita, toiset vetivät laukkujaan. Siinä oli vähän paha alkaa laittaa vauhtia tossuun, olis korkeintaan luonut dominoefektin.

Laivalla taas jonotettiin, oltiin lähtiessä varattu buffa, ja ilmeisesti joku muukin oli.
Ihan okei safkat, nälkä lähti ja pakki pysyi pitkään ravittuna. Kahvi vain oli karseaa kuraa, jätin siitä puoli kuppia mielenosoituksena laivayhtiölle pöytään merkiksi.

Perillä paineltiin vanhaan kaupunkiin kahville, mesta oli aiemmilta kerroilta tuttu, mistä lie joskus sen osoitteen sille luinkaan, mut siis hyväksi todettu paikka. Niin kahvinsa ja palanpainikkeidensa myötä, lisänä hyvä asiakaspalvelu ja taitavat baristat.
Paikka on Raekoja Plats:lta sellaisen holvikaaren alta n.parikymmentä metriä.

Sitä ennen on toinenkin kahvimesta, mut ei olla siihen jääty, koska sisälle on rappuja ja palanpainiketta ei ole juuri tarjolla. Tällä kertaa kuitenkin hyppäsin sisälle kytistämään. Ja yllätyin, ihan ekana silmään osui SCAE:n member kyltti, jossa oli vuosilätkiä aina 2000-2013 ajalta. Tämä Hiienkivi Ou, oli mielenkiintoinen paikka , paljon paahdettua papua eri maista, kuvauksineen ja 1.50-1.60e/100g hintaan.
Meinasin yltyä ottamaan monta pussia testiin, mutta tyydyin ihan paikan omaan espressoblendiin ja Guatemalalaiseen.

Sompailtiin koko maissaolo aika pitkin vanhaa kaupunkia, taloja katsellen ja kauppojen ikkunoita ihmetellen. Merekeskus ja Sadamarketit nimittäin jokseenkin äklöttävät molempia meistä, kaikkine sekundakamoineen ja juottoloineen, ei ihan se mitä ollaan hakemassa reissulta, moni tosin on ja suotakoon se heille.

Saatiin lämmin päivä, tukoksissa oleva laiva, ja muutamia valokuvia saldoksi. Ei voine sanoa huonoksi päiväksi ollenkaan.

Apteek

Saappaat

vanhaa kaupunkia

kyltti

seinä

bilika

Kotona oli pakko kokeilla tuon tuliaisespresson makua. Oli ylläritummaa papua, ja siitä olis jo voinut arvailla maunkin.
Kolmannella shotilla sain jokseenkin osumaan; sikarimainen, tuhti body, tumman suklaan häivähdys ilman sen makeutta jälkimaussa. Eli ei tätä pelkiltään juo, varsinkaan vaaleampien papujen ystävä, vaan tulee luultavasti osumaan aika nappiin Latten pohjalla, jos sille haluaa enemmän kahvin makua kaiken maidon alta.

S ja L

L

Maestro vissyllä

pavut

Painajaista ja päivän viemää

Aamulla heräsin painajaiseen, niitä en olekkaan aikoihin nähnyt. Tämän kertainen koski sotaa.
Omat oli asemissa poteroissa, tein aamuyöstä ylim. kurkkausrundin jätkiin. Huomasin vihun päässeen läpi, siitä se sit alkoi.
Muistikuvat oli et kun omasta rynkystä loppu kudit, lainasin toverin kalashnikovia, ja sillä osuminen oli tuskaista. Kuitenkin jonkin ajan päästä saatiin taas tilanne balanssiin, ja siihen sitten heräsinkin. Kävin melkoisilla kierroksilla, osana adrenaliinia ja osa hatutuksena vuotanutta puolustusta.

Mietin kovasti hereillä ollessanikin vielä, et miten joku vaan voi nukkua vartioon, varsinkin kun tilanne on arka.
Lieneekö yli kymmenen vuoden takaiset, useat pimeänampumisten vetämiset palanneet jostain takaraivoon. Muistan muuten kerran itse ollessani poterossa vartiossa (vielä oppilaana), vihun tulleen aamuvarhaisella kylään, siihen hieman säpsähti.

Aamupäivällä oli lääkärin määrä tulla iskemään kyynärpäähän kortisonipiikki, mut eipä tullut ei, oli itse kipeänä. Hoitsut kuitenkin kävi kiikuttamassa lääkkeitä. Kun tän hetkinen antibiootti on todella vatsaystävällinen, niin siihen tulis rinnalle tabua.
Tällä uudella tabulla on yks jännä piirre, sillä on vahva antabusvaikutus, eli ei ollenkaan alkoholia samaan aikaan sen kanssa.

Eipä tuo kauheasti haittaa, kun ei muutenkaan tule enää juuri juotua. Ongelma syntyisi, jos se ei sopisi kofeiinin kanssa yksiin, pahapaha ongelma. No tohtori kuulema tulee huomen aamuna, sitä siis odotellen.

Kotona mieli teki kovasti cappuccinoa, ja sen rykäisin SqM:n Red Brick:stä. Tuli mielestäni hyvä, mutta huomasin samalla pussin olevan lähes tyhjä. Eikä filtteripapuakaan ole kuin nimeksi, joten lisää metsästämään.

Mentiin pitkästä aikaa tuttuun ja turvalliseen Kaffa Roasteryyn Rööperiin pursimiehenkadulle, juotiin cappuccinot (ja esso), vaihdettiin kuulumiset ja puhuttiin niitä näitä. L juoksenteli ympäriinsä, joten se energia piti lähteä viemään muualle.

Kaffalla tiski ja taulu

San Francisco & Chiri

Ostin toki kotiin pari pussia papua, innostuin paikanpäällä lähtemään hakemaan omaa jääkahvireseptiä kuumille päiville.

Kovasti uskon Kenialaisen tulevan olemaan “helpompi”, mutta El Salvadorin La Divinassa on aina mielestäni ollut potentiaalia venyä… saas ny nähdä.

Aiemmin olen jääkahvireseptejä kirjoitellut, mut ei niitä muistiinpanoja löydä kyllä kolumbokaan. Uusiks vaan…

ilmankosteutta, tuulen nopeutta, ilmanpainetta ja lämpötilaa aistien

Tervasaaren leikkipuistoon päädyttiin, ja liukumäki osoittautui pienen mieleen. Myöhemmin sit hiekkaleikit.
Mut kun oltiin hetki oltu, niin pilvet alkoivat näyttämään jo liiankin tummilta.
Just kun oltiin siirtymässä autolle alkoikin jo hieman tiputella, eli aika hyvä ajoitus.

liukumäkeä

huudolla alas

Kotona oli käsi hieman kipeä, ja muutenkin veto meiltä äijiltä vähän poissa. Ni päätettiin heittää pakastelätyt uuniin ja perheleffaa sisään.

Päivän leffaksi valittiin Saapasjalkakissa [DreamWorks], hyvää pientä huulenheittoa ja upeet graffat, vaikka lopussa olikin täysi työ pitää silmiä auki, oli pätkä hyvä (ei törkeen hyvä, ihan vaan hyvä).

Papupussit on tänään paahdettuja, joten niitä ei juuri nyt kannata availla. Mut kun pari päivää on menny, niin sit.
Jääpalapussit oliskin jo pakkasessa odottamassa, eli myöhemmin sit testiä vaan peliin… ja siitä uutta postausta.

Lounaalla Café Torpanrannassa

Appivanhempien kans tällit kyseisessä lounas/kahvila-ravintolassa, mikä lie oikeasti.
Paikkahan jo entuudestaan tuttu, siitä tullut mainittua postauksissa pari-viis kertaa jo, mut ajattelin ihan ottaa haarukkaan nyt tiukemmin tän paikan.

Oli kesä tai talvi, niin on siellä porukkaa. Maisemat on hulppeat (tykkään sanasta hulppea :) ), eikä tarjottavissakaan ole moittimista. Mutta sen kyllä sitten huomaa kuitistakin, ihan normia, kuppi perus tummaa kekkosta 2,80e (sis. santsikupin, santsikuppi ei itselle merkkaa juurikaan mtn).

Treen Mokkamestareilta tulee espressopapu Rey tuonne, sitä vähemmän kun liputan, niin kiskon mieluummin suodatinkahvia.

Tarjottavia on kyl laidasta laitaan, jopa oluita on harvinaisempiakin merkkejä houkuttamassa. Salaatti on erittäin runsas, ja kahdella täytteellä (jota tulee kans reippaasti) maksaa kympin, joka on muuhun hinnoitteluun nähden edullista.

Otin tänään lounaskeiton; juustokatkarapukeiton 7,90e. Ei hullumpi, ja sai vatsansa täyteen. Kuppi kahvia perään.

Kahvia hakiessani muistin aiemmin kyselleeni noista pavuista, silloin mua katsottiin kuin jotain ihme hullua kahvinörttiä (ajatella). Nyt meni jo paremmin:

Mä “Hei, saanko häiritä sen verran että kyselisin hieman?”
My “tottakai”
Mä “tuleeko teille nuo espressopavut vieläkin mokkamestareilta ja ovat rey:tä?” osoitan samalla katseellani myllyä.
My “kyllä, sieltä tulee tuoreena paahdettuna” kohentaa asentoaan.
Mä “no sit otan kupin pressaa”
Mä “kuka teillä muuten kouluttaa Baristat, vai käyttekö kurssin Pauligilla?”
My “mokkamestareilta käy täällä välillä meitä opettamassa joku henkilö, sitten työväki opettaa toisiaan” katsoin konetta, joka näytti siistiltä, portafiltterit oli kiinni lämpimässä (eli kahvat koneessa) ja höyrypilli puhdas, roikkuva rättikään ei häirinnyt.
Mä “sit vielä, et mitä kuppeja te käytätte?” Myyjä kohottaa tulppaanikuppia, cappuccinoille tarkoitettua 250ml kokoista.
My “tälläisiä Pauligin kuppeja” täh? Kupissa lukee Paulig kyljessä, vaik paahtimon papua ei niihin tule.
Mä “onko siellä pohjassa jotain merkkiä tarkemmin kupista?” ei ollut :/
Mä “joo, en mä enempää häiritse, kiitos vain.” ja kehaisin et on puhdas keitin ja mylly, sekä kahvatkin kiinni.

Sinä päivänä,kun tuolla vaihtuu papu. Meinaan ottaa vakioni, eli esson ja cappan pöytään, sippailla niitä ja nauttia maisemista. Siihen asti mennään tuolla (tänään jo hetken istuneella) presalla.

Kahvilat HOT or NOT

Luin juuri artikkelin “Coffee Shop: Hot or Not! by Nathan Slabaugh” Coffeegeek.com:sta, ja juttu oli just sellainen jonka olisin halunnut osata itsekkin kirjoittaa.

Juttu kertoo yksinkertaistettuna seuraavaa; minkälainen on “hyvä” ja mikä “huono” kahvila, sekä miten sellaisen tunnistaa.
Artikkelissa on yleisesti kahvilat, mutta pääsääntöisesti espressoihin kiinnitetään enemmän huomiota kuin suodatinkahviin.
Osalle lukijoista nämä pikkuasiat, jos niin voi sanoa, ovat päivän selviä, mutta saattaa muutama yllärikin olla joukossa.

Haluisin lainata tuosta artikkelista HOT/NOT kohtia, sekä pistää puuroon myös omaa lusikkaani.
Eli Not, on niitä kohtia kahvilassa, jossa näihin törmää. Ja ovat merkki ns.huonosta kahvista/kahvilasta.
Ja Hot kohdat sit arvatenkin toisinpäin, paikka joka arvostaa työtään.

NOT
– Saniteettitilat ja lattiat. Jos näistä jo nousee niskakarvat yläviistoon, niin voi vain kuvitella mitä tiskin takaa löytyy.
– Espressokoneen höyrypilli on maidon polttama. Tarkoittaa, että sitä ei juurikaan puhdistella, ja mikäs sen mukavampaa kuin saada Latte ja vatsatauti samalla rahalla.
– “Huojuva pöytä” on klassikko. Näitä lisää kahvilaan, niin saadaan jaettua miellyttäviä kokemuksia kuumasta kahvista, jota on niin kädellä sylissä kuin pöydälläkin. Yllättävän iso asia joka on niin helppo korjata.
– Mylly! Jos et näe sitä missään, mieti kahvin sijasta vaikka mehua. Sillä ainakaan tuoretta kahvia et tule saamaan, luultavimminkin valmiiksijauhettua, josta ihan oikeasti ei saa hyvää noitumallakaan.
– Vaahdotuksen ääni. Kun maito huutaa kuin vanhan höyryveturinpilli, tuotteena tulee olemaan palanutta “maitovaahtoa” (ja se oikea ääni on sellainen kiva tsik-tsik-tsik ääni, pehmeän oloinen)
– Löydät listalta expresson. Nyt kannattaa lompsia suoraan ulos.
– Pöydissä on paljon kuppeja. Jos aika ei riitä basic siivoamiselle, mistä muusta voidaan tinkiä, puhtaus/siisteys nyt ovat aika lailla viihtyvyystekijöitäkin.
– ” The coffee of the day is Hazelnut Almond Christmas Happy Spice Girl Pink Eye.” OMG :)
– Makaako kahva tippakaukalon päällä? Jos on näin, niin silloin se ei ole esilämmitetty. Koneessa kiinni ja grupon huuhtelua kiitos (tänään just Stockan F8:ssa oli Simonelli lämpimänä, mut kahva lepäs irtonaisena).
Kupeille sama, otetaanhan ne vasta sitten koneen päältä kun kahvi alkaa valumaan.
– Baristalla kuuluisi olla jonkinlaiset perusosaamiset. Osaa kertoa kysyttäessä kahvista ja eri juomista, mistä, miten, kuka paahtaa ja paljon maitoa tulee cappuccinoon (ei, siihen ei tule sitä 4dl:ää).
– Kermavaahdot ja kaakaojauheet juomissa.
– Myllystä jauhetaan tilaukseen, eikä käytetä jo aiemmin jauhettuja papuja. Tuoreus on kova sana.

Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta tässä oli joitain.
Mutta sit niitä hyvän kahvilan merkkejä.

HOT
– Näkyvyys koneelle jossa juoma valmistetaan.
– Barista osaa kertoa pavuista joita on myllyssä. Näin pääset vaikuttamaan minkä makuisen juoman haluat.
– Barista myös tekee shottien välillä pientä omaa maistelua. Näin voidaan myllyä säätää, ja sitä tuleekin säädellä koska siihen vaikuttavat monet tekijät.
– Vettä on avoimesti tarjolla. Kahvin kanssa kuuluu olla saatavilla vettä, joko pöytään tuotaessa tai tiskillä. Muutenkin ihan mukava ele.
– Yleinen siisteys.
– Kahvin kanssa tarjottavaa purtavaa.
– Kahvia ja sen valmistukseen liittyviä tarvikkeita myynnissä. Ostajan opastaminen näissä ja suosittelut selityksineen.
– Näet Baristan kaatavan espressosi pois ja tekevän uuden. Hän ei ollut tyytyväinen ja haluaa tarjota parhaimpansa mukaan.
– Jääkahvia listalla. Kertoo uskalluksesta tarjota jotain hieman vaikeampaakin valmistaa hyvin.
– Cappuccino on tyylikkäästi oikeassa mittasuhteessa, 150-180mL niin että pystyy hyvin vielä maistamaan espresson maidosta.
– Tarjolla on ilmaislehtiä luettavaksi. Tai muuta viihdykettä juomisen ajaksi (TV?).
– Latte art. Eli mukava kuvio maidon mikrovaahdolla taiteiltuna siihen juoman päälle, ei pakollinen, mutta taitavan Baristan merkki.

Vaikka ulkoa katsottuna paikka näyttäisi viihtyisältä ja tasokkaalta, vain mitä siellä sisällä on, palvelee kuluttajaa.

Haluaisin lisätä lopuksi vielä esteettömän pääsyn ja liikkumisen, mutta vanhemmissa taloissa se harvemmin luonnistuu.

Alla kuvia joistain kahviloista joita koneelta sattui vastaan, näitä olisi iso kasa lisää, mut satunnaisotoksina seuraavat:

Jääkahvia Kaffalla Punavuoressa

GoodLifeCoffee:n oheistarvikehylly ja perällä älppärisoitin

IntelliVenice hylly

Portlandissa Heart Roasterissa asiakastilassa oleva paahdin

Kluuvin Fratellossa lista juomista

Fratellossa tiskin vieressä Synesso käytössä

Fratellossa Sifonia seuraillessa

Gran Delicaton pöytä näyttää hieman hutaistulta

Gran Delicaton espresson mukana sai myös suullisen purua

Kampin Kaakaopuussa pöytä herkkuineen ja tasokkaine kahveineen, vaik ei arteilla loistetakkaan, niin ei ole tarvetta

Oslossa Tim Wendelboella tiskiä, palkintoja, kone, myllyt yms.

TW:llä pöytä

Köpis ja Coffeecollective myllyt

Coffeecollective pokaalit

Soutustadikan kupeessa Cafe Regatta

Kaivarin Ursulan maidolla poltetut Cafe Lattet

Prick-testit ja viimeiset kesän helmet

Iho- ja Allergiasairaalassa Prick-testit olis olleet 13:00 ja lekuri sit 13:30. Mut tyylikkään muodollisesti hieman myöhästyneenä sain astella suoraan tohtorin luokse, josta sitten testeihin.

Atoopikkona me tohtorin kanssa mietiskeltiin uusia hoitoja, ja toki innostuin kun mainittiin ilmastohoitomuodosta (eli mennään jonkun muun rahoittamana jonnekkin lämpimään välimeren maahan joksikin aikaa, tämä jäi vielä hieman auki).
Päädyttiin vaihteeks kokeilemaan eri rasvoja, mut tällä kertaa myös jtn suun kautta napsittavia nappejakin kuuluisi mukaan. Nappien kanssa pitäisi seurailla ja kirjata ylös päivittäisin verenpainetta. Äh, ei tule kuitenkaan muistettua enää viikon jälkeen laiteltua ylös numeroita.

Sit olikin aika mennä kerros alaspäin testeihin, ei kuulema jonoja joten suoraan sisään.
Mä muistan et mulle pentuna ollaan tehty hieman laajempikin tälläinen, ja silloin tehtiin vaan pisteitä kuulakärkikynällä käsivarsiin. Nyt oli numeroitua teippiä oikein, kyllä tää lääketiede vaan jaksaa aina yllättää edistymisellään. Otettiin ihan basic sarja, josta myöhemmin testin ottanut hoitaja oikein onnitteli mua, olin kuulema vetänyt pohjat päivälle (sitä se “ei herra jee”-ilme tarkoitti kun iskin käden pöytään).

Tän jälkeen kun vielä paistoi aurinko, sai S ihan päällikkö idean, Cafe Regatta!

Sinne siis juomaan kahvia, ja grillaamaan notskille maggaraa. Kyllä, vielä on kesää jäljellä.

Ei tullut SqM:n SweetShopista 25.10 tilaamani espressopussi vielä eilenkään postista, grr. Joten nyt raavitaan pussien pohjia jotta saatais sumpit aikaiseksi.
Tuo pussi jonka tilasin, oli vielä limited edition, jota ei muuten enää edes saa, ei ole muutamiin päiviin saanut, sitä ollaan jo muutettu.
Se vasta herätteleekin mielenkiitoa ja lisää odotuksen tuskaa.

Eilen lähti Suomen Nordic Barista jengi Keniaan, hyvää reissua jätkille! En oo yhtään kateellinen, en, ja jos olisin niin en myöntäisi.

Ruotsin reissu

Poikettiin jälleen Ruotsiin visiitille, kun ovat matkat niin “halpoja”, pitäisi kyl sanoa ennemmin se lippu kuin matka.

Syötiin buffassa menomatkalla itsemme pöhnään, ja hyttiin varattiin vielä illan matsin ajaksi mässyä, mut ne jäi syömättä. Yhden tölkki viskikolan juoppona sipaisin kuitenkin siinä lomassa.

matsitölkki

Tällä kertaa ei lähdetty ihan keskustaan, vaan jäätiin hengaamaan Södermalmille. Joka osoittautui loistavaksi vaihtoehdoksi. Kun ei aiemmin olla ehditty sitä urkkimaan tarkemmin. Katsottiin kyl kartalta, et mistä mentäisiin, mut jo alkumatkasta oltiin ihan eri reiteillä.

Mut mitä, Södermalmihan oli ihan makee paikka, tykättiin molemmat, vaikka aurinko olis saanu paistaa enemmänkin.

ylämäessä parkissa asiaan kuuluvalla paikalla

Siinä kahvihammasta kolottaen, pysähdyttiin “Baristaan”. Aika kiva paikka, leffateatterin yhteydessä, mut aika isossa roolissa siellä. Kaikki oli oikeastaan mycket kivasti, mut sit se kahvi… näytti lupaavalta, ja barista osas puhua siitä ihan sujuvasti, mut ei se kovin herkkua ollut, ei sit niin pelkkänä essona kuin maitopohjaisissakaan. Kyseessä vielä talon oma blendi, harmi.

Siitä ei pitkälläkään, niin oli Drop Coffee, aikast hyvän kahvin maineen omistava paikka. Se mulla oli kiikarissa jo kotoa lähdettäessä, et sinne.

Otinkin siellä Summer Time Espresso:sta ristreton, enkä voi sanoa pettyneeni, vaikka olisin voinut sen jostain muusta pavustakin haluta. Parempi se oli kuin hyvä, ostin pussin toista papua mukaan.

Mentiin Östgötagatan päästä päähän, ja käytiin Katarinahissenillä kuvailemassa maisemia, oikein letkeä mesta (toki löydettiin sinne vahingossa).

Suomeen tultaessa poikettiin suoraan mummilaan, hakemaan kissaa hoidosta, käytiin vain hakemassa kaupasta aamupalaa matkalla. Vähän venähti, tuli otettua päikkärit yms.

zygämies

Tarttui reissusta mukaan myös pullo viskiäkin, niiden papujen seuraksi.

Vielä kovin tuntematon, mutta näyttävä pullo bokseineen, Glenfiddich Snow Phoenix.

Tallinnaa, Espresso Correttoa ja oluita

Aurinko paistoi vanhaan Tallinnaan

Toissapäivänä Tallinnassa ihan vain päiväreissulla poiketessa, käytiin kiertelemässä vanhaa Tallinnaa. Tuli siellä mieleen että olin joskus lukenut ristretto.fi:n foorumilta Tallinnan kahviloista, nopeasti puhelimella katsastaen löysinkin yhden kuppilan siitä ihan raatihuoneen kupeesta jossa olimme.

Mentiin Balthasaar holvikaaresta läpi, eikä jääty ensimmäisiin Kehrwieder-kahvilaketjuihin, vaan löysimme pienen (okei, katu ei muutenkaan ollut kovin iso) Saiakangi Kohvik Cafe:n. Pihalla pari pöytää tuoleineen, sisällä enempi istumapaikkoja. Tiskillä kyselin mitä papua käyttävät espressoissa, ei me ymmärretty toisiamme ihan äkkiseltään, mutta pienen huitomisen jälkeen mut käsitettiin. Tiskin alta nousi kilon pussi Musettia, jollen väärin muista oli tuo fair tradea vieläpä. En ollut ennen maistanut, joten ei odotuksia. Tilaukset, eli tuo esso, vettä ja leivos (hjuvaa), tuotiin pihalle kiltisti.

Segway kerjäläinen

Raatihuoneen kulmilta

Saiakangi kohvik sisältä, oli ihan tasokkaat keittimet ja myllyt (tais olla Macap:in näytölliset)

Sit itse espresso, tarjoiltiin näyttävästä kupista, teki mieli ottaa mukaan.

Shotti oli tuhti ja tummanpuhuva, sellainen ei mikään lirukura. Vaan maistuvaa, jotain pähkinää ja muuta, oli ihan onnistunut pysähdys tuolla varjoisalla kujalla.

Samalla laivalla tuntui olevan porukkaa aivan kuin ennen vanhaan, isoja porukoita kännissä örveltämässä ja hakemassa viinaa. Sit mummoja ja pikkulapsia, laiva oikein turposi väestä. Menomatkalla käytiin ajantappamiseksi ja kokeilumielessä buffetissa lounaalla, ihan jees, mut ei kuitenkaan hintansa arvoinen, lämmin pöytä oli aika köyhä (ennakkoon 23e).

Kotiin tuli karkkien lisäksi pari pientä grappapulloa Bottegalta, “Latte Macchiato” ja “Limoncino”, kaksi aivan eri maailmoista olevaa makua.
Kotona nykäisinkin Elektran tulille ja sinne tummaa papua, espressot valumaan kahteen kuppiin, ja molemmat pullot esille vertailun vuoksi.

Caffè Corretto (korjattu)

Vasemman puoleinen Latte Macchiato, tuo pullo joka muistuttaa enemmän shampoopulloa kuin viinalekaa, oli aika kova. Jos pitää sellaisesta… öö, hmm, Bailey’s tyylisestä shotista, tämä olis just passeli.
Oikean puoleinen, sit taas teki espressosta enemmän juoksevaa, ja kuten kuvan pullossa ja nimestä päätellen, se toi siihen sitrusmaisuutta mukaan, reilusti. Alkoholi ei suorakseltaan puskenut avokkaalla läpi espressosta, vaan enempi vasta jälkimaussa se jäi viipyilemään kielelle. Shotti oli mielenkiintoinen kokemus, sitrusalkoholiesso, toki saatoin lirauttaa aavistuksen liikaa, joten ens kerralla maku voi olla toinen kun vähentää annostelua.

Meidän perhe spårassa

Eilen taas käytiin kaupungilla pyörähtämässä, siellä mentiin katsomaan S:lle kledjuja, mut kävi vanhat, eli mulle löytyi ja S:lle ei (siis paljoa). Kun oltiin kerran Kampin kupeessa, niin stoppi Arkadiankadun Alkoon on luonnollinen valinta.
Kuitenkaan en kummemmin löytänyt kahmittavaa oluista, mutta jotain kuitenkin, olisin vain toivonut Mikkellerejä olevan hyllyssä.

Siinä ne rivissä

Ja vasemmalta oikealle: Sveitsiläinen BFM Cuvée Alex le Rouge, Skotti Double Espresso Premio Caffè Birra, Jenkki Brooklyn Black Chocolate Stout ja Tanskalainen Hornbeer Caribbean Rumstout.
Viimeisintä, eli tuota Tanskalaista Rumstouttia (Imperial Stout lukee kylläkin olutopas.infossa), tuli illalla maistettua.
Voi elämä, että oli hyvää, toivottavasti sitä on myös normi Alkoissakin, niin voisin hamstrata sitä muutaman varastoon, ennen kuin poistuvat hyllyiltä. Eipä siitä sen enempiä, tämän bloginhan ei siis pitänyt ajautua tuonne olutpuolelle.

Kokemuksia hyvistä correttoista (grappoista muutenkin) ja mielipiteitä näistä oluista, otetaan vastaan, negatiivisethan lyttään toki alkuunsa ja positiiviset boldaan ja laitan kommentteihin huutomerkein.