Posts Tagged ‘kaffa’

Ngunguru Ndumberi

Aiemmin Kaffalla pörräillessä tuli juttua että nämä olisivat tekemässä tuloaan. Sit kerran käytiin S:n kanssa siellä ja huomasin nämä hyllyssä, pitihän niitä ostaa kotiin. Ihan törkeän mageat pakettitarrat ja kun oli kahdesta mielenkiintoisesta valittava, otin molemmat.

Ndumberi back

Takaapäin ja sit lainattu Kaffan sivuilta:
“Puhtaan marjainen ja kirkas. Kypsien vadelmien hapokkuus yhdistyy vaahteransiirapin makeuteen. Karhunvatukkahillon, kypsien luumujen ja rusinoiden vivahteita.
Variety: SL 28 & Sl 34, Region: Kiambu, Processing: Wached, Altitude: 1700-1900m.”

NDumberi beans

Ndumberi AP

Mä tämän jälkeen kirjoittelin ihan omiani, piti ihan laittaa sivuun ja seuraavana päivänä maistella uudelleen. Alkoi maut selkeentyä, erotti jo Juhla Mokasta. Kirjoitin: Hapokkuus karpalomaista, karhunvadelmaa, tikkunekkumaisuutta.
Ikään kuin maku kuvailisi kahvipaketin väriä!

Ngunguru back

Jälleen perästä kuva ja lainaus myös sivuilta:
“Puhdas kirkas ja erittäin mehukas. Raikas hapokkuus ja samettinen suutuntuma. Vivahteissa vadelmaa, tummaa siirappia sekä ripaus vaniljaa.
Variety: SL28 & SL34, Region: Nyeri, Processing: Washed, Altitude: 1750-1950m.”

Ngunguru beans

Ngunguru APJa joko mut aivopesee nämä pakettien värit jo, tai sitten ne ovat niin osuvia, nimittäin kirjoittelin makukokemuksistani “kirkas, mehukas, APPELSIINI, makea, pehmeä ja samalla kivasti hapokas”.

Mutta nämä ja edellisen postauksen kahvit ovat olleita ja menneitä, elokuun viemää sanoisinko.

Nyt on muuten oltu ilman espressomyllyä jo pari kuukautta, uuden piti alkuvuoden ilmoitusten mukaan tulla kesällä, sitten uutisoitiin loppusyksyä tulemiseksi. Vähän sama juttu on huhtikuussa tilatun auton kanssa, eipä ole vielä paljoa näkynyt.

Saa nähdä ehtiikö tässä käydä vähän reissussa ennen kuin autoa ja myllyä näkyy. 

Advertisements

Stage
Kotimaan kisojen jälkeen alkoi tiedusteleminen MM-kilpailuista, tiedossa toki oli että missä ne pidetään, paljon olikin sitten pimennossa.

Kisat olivat siis Dublinissa samaan aikaan World Of Coffeen aikana, jolloin käytiin myös Vuoden Baristan ja Brewers Cupin MM:t.
Kilpailukahvi paahdettiin siten, että se lähti 52 maan Aeropress kisojen voittajille 30.päivä, itse kilpailut olivat 23.6, jäi siis hyvin aikaa tahkoa kuppiin reseptiä, ainoana mutkana tässä oli 250g pussin rajallinen koko. Lopulta 48 maata pääsi kisoihin saakka, ainakin jotain tietoa tuli parista tuomarista, oli ollut ongelmia viisumien kanssa (en kuullut mistä olivat tulossa ja ketkä tuomareista ja mitkä maat jäivät ulos).
Kahviksi osoittautui Workshop Coffeen paahtama Cafe Importsin Kolumbialainen Río Negro, Iquira Huila.
Process: Washed
Variety: Yellow Bourbon
Altitude: 1900-1990m

IMG_20160606_212928

Jo ensimmäisellä kupillisellani ihastuin tähän kahviin, todella moniulotteinen, täynnä marjoja (ehkä jopa hedelmiä) /makeutta/hapokkuutta. Ja se käyttäytyi aika herkästi muutoksille!

World Aeropress Championship piti yhteyttä sähköpostitse, ja vastailivatkin hyvin nopeasti kun sieltä päin jotain kyseli.
Selvitin että pääsenhän pyörätuolilla ongelmitta paikalle ynnä muuta, kaikki järjestettiin niin ettei jäänyt ongelmaksi.

Sain treenata Kaffalla tuota reseptiä, sillä tarvitsin heiltä pariakin asiaa. EK43 mylly joka olisi Dublinissakin, ja sitten muiden mielipiteitä, lusikoita kaikille ja slurppaamaan perään omat mielipiteet. Aika lailla olin itsekkin menossa samoilla valinnoilla kuin muutkin, mutta kun jokin kupeista jakoi joukkoa oli se hyvä unohtaa. Kun olin päättänyt millä karkeudella liikun ja millä suhteella, oli lämpötilan ja uuttoajan kanssa vielä tappelua, ja tietenkin kahvi alkoi loppua jo. Lopuksi jäljelle jäi neljä vaihtoehtoa:

Inverted, 245g vettä, 17,5g kahvia, EK43 “6.5” karkeus, sekoitus alussa ja 30s kohdalla, kääntö 55s ja pyöräytys ja 1min kohdalla 30s pressi.
1. 87C, 1min + 30s
2. 87C, 1min 10s + 30s
3. 82C, 1min + 30s
4. 82C, 1min 10s + 30s

Nyt jos ajattelee, ettei noissa nyt ole isoa makueroa, niin voinen todeta 1. ja 4. erojen olevan huikeat.
Kuitenkin siinä jäi nuo 3. ja 4. lopullisiksi, ajattelin että mennään tunteella eli kolmosella, se oli alusta alkaen ollut oma suosikkini.

Yhteen reppuun mahtui mukavasti kaikki kamat mukaan, sekä suomalaista hanavettä 3,5litraa. Pitäähän sitä jollain erottua, eikä ollut mitään tietoa minkä tasoista vettä olisi vastassa.

Perheemme istui lennolla HEL-DUB 19.6 iltapäivästä, jäi siis pari päivää katsoa kaupunkia ja käydä katsastamassa tuo WigWam, jossa kilpailut järjestettäisiin.
WigWam on käsittääkseni entinen disko, nykyään Vice Coffeen hallinnassa. Kuitenkin lava ja diskopallo katossa kertoivat vanhaa tarinaa, aivan täydellinen paikka. Katsottiin että pystyn pääsemään lavalle jonne oli pari isoa rappusta, siellä myös harjoittelisin sillä muuten harjoituspaikka oli kellarissa.

WigWam sign

stand

Kilpailuissa olikin sitten lopulta 48 maata osallisena, round 1 käsitti 12 kierrosta (Heattia), Suomi ja nimeni luki viimeisellä kierroksella Italian, Singaporen ja Unkarin kanssa.
Harjoitus rundilla harmittelin pientä nuhaani, sillä kuppini ei maistunut kovin hyvälle. Kilpailujen pitkäaikainen järjestäjä Tim Varney käveli sopivasti ohi ja ehdotin maistamista, heitin vielä ilmoille “että eikö maistukkin hieman aliuuttuneelle”, hän oli ehdottoman samaa mieltä. No niin, sit äkkiä joitain korjausliikkeitä. Päätin kiristää EK:n kuudesta ja puolesta tasan kuuteen. Sillä tuli mielestäni todella hyvän makuinen, uskalsi jo lopettaa treenin josta aikakin oli loppumassa.

Homma lähti käyntiin Ben Kaminskyn ja Katie Carguilon juontamana, ensimmäisen heatin jälkeen tuomarit jäivät maistelemaan ja toinen heatti sisään. Välillä en enää pysynyt mukana että kuka voitti, katselin tekniikoita ja kuuntelin koska pyydettiin minkäkin heatin osallisia valmistautumaan. Yleensä en jännitä, mutta tämä odottaminen oli jännää, teki mieli vain äkkiä päästä hoitamaan homma ja kuulemaan miten käy.

Omalla vuorolla sitten pääsin lavalle kolmen muun kanssa, otin laitapaikan. 7min aika käynnistyi kun osa kamoista oli vielä vähän vaiheessa, mutta ei siitä paniikkia. Yksi mitä en ollut huomionut, oli aiemman kierroksen kilpailijan jättämä Bonavita gooseneck electric:n lämpötilan asetus. Tuskailin kun en saanut tarpeeksi lämmintä vedestäni, onneksi Varney huomasi tämän vierestä ja tuli naputtelemaan veden lämpimäksi. Toinen mikä tuli puskista, oli muiden heiluttama yhteinen pöytä. Kun omassa aeropressissä oli purut lähellä pintaa, heilahti pöytä sen verran että purua oli jo hieman kierteillä, samalla kun sekoitin ja aika juoksi koitin putsata purut pois, sillä jos ne jäisivät ei korkki menisi enää kiinni eikä pressaamista voisi tehdä saati kääntöä. Vähän väkisin sain gapin kuitenkin jengoilleen ja pressi meni kuin menikin kunnialla pohjaan. Kun kaadoin serveristä tuomaroitavaan kuppiin pitkällä kaadolla, tuli Kaminsky mikrofonin kanssa kysymään mitä tällä haen, kerroin koettavani vielä hieman viilentäväni kahvia sillä keinoin. Vastailin myös siinä muiden vielä pressatessa muihinkin kysymyksiin. Kerroin olevani ihan kotiharrastaja, ja kun haasteista kysyttiin niin kerroin myllystä joka oli itselle tuntematon ja kerroin harjoitelleeni sillä Kaffalla Suomessa. Kahvista kerroin sen olevan haastava, ja joutuneeni sen kanssa pois omasta normaali reseptistä, hienommalle karkeudelle muun muassa.

Oman suorituksen jälkeen oli aika hyvä fiilis, vaikka tuomarit nostivatkin Italian Matteon kupin voittajaksi.
Otin kaiken stressaamisen ja jännäämisen päälle Guinnessin, kun nyt kerran sen luvatussa maassa ollaan.

Jäimme seuraamaan kisat loppuun, samalla jutellen muiden kilpailijoiden ja yleisön kanssa. Erikseen voisi mainita Venäjän kilpailijan olevan tosi mukava tyyppi, sekä erityisesti Brasilian Hugon (joka taisi olla ottanut muutaman ilmaisen oluen janoonsa).

Niin tuolla oli jaossa ilmaista olutta, Metalman APA:a ja vehnäolutta. Ei huonoja, vaikkei nyt omalle “must have” listalle pääsisikään.

Hieman tilastoja:
olutta meni 2043kpl
312 kuppia tuomarit maistoivat
11 tuomaria
48 maata

Name tag

DSC05707

training

training2

Round 1

Heat 1

Judges

DSC05741

DSC05745

Haet 10
Tässä ponnaripäinen turkkilainen tuli omaan Heattiinsa myöhässä, sai tehdä kupin viiteen minuuttiin. Ei muuten kiire, mutta hän käytti käsimyllyä, siinä oli muuten nopeaa pyöritystä.

DSC05769

DSC05797

DSC05808

DSC05811
Heat 12

interview

Round 2

Round 2 heat 4

crowd2

Last round

Final round

Final

top 3

Loppujen lopuksi, iso kiitos Kaffalle jo SM-kilpailujen järjestämisestä, Dubliniin lähettämisestä, harjoittelun auttamisessa.
Olin hyvin tyytyväinen suoritukseeni, vaikkei tuo kantanutkaan pidemmälle. Perhe oli hyvin mukana kilpailussa, S:n apu oli korvaamatonta ja L jaksoi koko illan todella hyvin mukana (kannustikin kovasti).

Dublin kaupunkina oli käymisen/tutustumisen arvoinen, julkinen toimi hyvin, eläintarha oli hieno ja Guinnessin panimo oli mahtava.
Kotiuduimme 26.6 eli olimme sunnuntaista sunnuntaihin, ja vain kahtena päivänä saimme vettä niskaan (vaikkei koko päivää satanutkaan).

Stage selfie

Guinness gravity bar

IMG_7681
Punavuoressa poiketessa käytiin moikkaamassa vanhoja tuttuja paahtimolla, ja samalla ostin pussin aika lailla etiketin voimalla.
Mario Morenon espressoa Hondurasista, makumaailmaa kuvaillaan hyvin houkuttelevasti ja kruunuksi paahto oli hyvin tuoretta.

IMG_7684
Kaffan sivuilta:
“Kaffa Roasteryn uuden kahvivuoden 2015 aloittaa Mario Moreno -espresso Hondurasista. Mario on yksi kuudesta Morenon perheen veljeksestä, joista jokaisella on oma kahvitilansa. Kahvintuotannossa luotetaan yhteistyöhön, sillä kahvisuku auttaa sekä toisiaan, että Santa Barbaran muita viljelijöitä. Alueen pientilat ovat kehittäneet kahvejaan innovatiivisesti ja tämä yhteistyö on tuottanut vakuuttavaa tulosta; vuodesta 2005 lähtien suurin osa Hondurasin Cup of Excellense -parhaimmistosta tulee tältä alueelta.
Mario Moreno -espresso on miellyttävää makuseuraa. Helppo ja tasainen makumaailma, josta löytyy tuoksua mukaillen aprikoosia, kevyttä suklaisuutta ja mantelisia vivahteita. Matala tummien rypäleiden hapokkuus, sekä kevyen voinen suutuntuma.”
Tuota Santa Barbaraa ei sovi sekoittaa TKP:n Brassi Santa Barbaraan, jota siis on nyt kotona paketti.

Oman keittimen kautta espresso tuli heti sweet spottiin, ainakin omasta mielestäni.
Maku oli tosiaan aprikoosimainen, tummat rypäleet ja kermainen loppumaku. Hapokkuus ei ollut mikään kiilteitä irroittava, vaan mukavasti mukana kulkeva.

Maidon kanssa Latten tehdessä, kahvi maistuu läpi vielä tummilla rypäleillä, mutta aprikoosi häviää jonnekkin. Kuitenkin maistaa maidon alta, ettei jää ihan piiloon maut.

IMG_7685
IMG_7686
IMG_7688
IMG_7689

pavut ja pussi
Bolivialaisia kahveja odotellessa vetäisen nopean katsauksen yhteen Guatemalalaiseen kahviin. Taannoin kahviviikolla Kaffalla oli juttua Burundista ja sieltä tulevien kahvien maistelua (kirjoitus sieltä täällä), tuli samalla käynnillä ostettua pussi täydennykseksi.

Guatemala – La Patrona, pacamara.
Oikeastaan pussi tarttui sen takia mukaan, kun takaetiketistä luin seuraavaa:
“Kahvin on pehmeän tasapainoista ja täyteläistä. Tuoksussa on sopivassa suhteessa kukkaisuutta ja toffeeta.
Hapokkuus on matalaa, kevyen sitruunaista.
Umamin ja paahdetun mantelin vivahteet pysyvät mukana koko kupillisen ajan.
100% Guatemala, La Patrona, Pacamara.
Prosessointi: Washed, Sun dried.
Kasvukorkeus: 1350 – 1980 m.
Paahtoaste: 2,5/5 Täyteläisyys: 3/5 Hedelmäisyys: 2/5.”

Eli sivistyksessäni oli aukko, ja olikin pakko kysäistä paikan päällä miltä tämä oikeastaan maistuu, nimittäin “umami” ei juuri soitellut kelloja.
Kelpo kahviksi tätä sanottiin, ja niin se oli otettava testiin.

Wikipedia sanoo Umamista:
“Umami on yksi ihmisen aistimasta viidestä perusmausta makean, suolaisen, happaman ja karvaan ohella. Umamia sanotaan esiintyvän esimerkiksi arominvahventeena käytetyssä natriumglutamaatissa, joissain juustoissa, soijakastikkeessa ja hyvin kypsyneessä tomaatissa sekä maustamattomassa lihassa. Umami on japania, 旨味, ja se tarkoittaa suomeksi likimain “herkullinen maku” tai “miellyttävä, ruokahalua herättävä maku” ja sen määritteli perusmauksi ensimmäistä kertaa japanilainen Kikunae Ikeda vuonna 1908″

Niin ja googlen kuvahaulla tajusin, että se maistetaan keskiosalla kieltä. En kyllä muistaisi että aikoinani koulussa tälläistä oli, no ehkä nyt on.

Tämä on toiminut niin mokkamasterin kautta, kuin aeropressilläkin. Iso bonus, että tuo jännä hapokkuus pysyy mukana hienostuneen maltillisena näillä molemmilla tavoilla.

ap

Siltikin, lähdin lusikka kourassa lähestymään aeropressin kanssa tätä umamin vivahdetta.
Sellainen hatusta vedetty 16g/210g/92C 1min steep 30s press, inverted, toimi oikein hyvin.

Maussa itse laitoin merkille sitrusmaisen hapokkuuden, sellaistan jotain hennon sitruunan ja klementiinin välimaastosta, miellyttävän kirkas kuppi, maku pysyi koko ajan kyydissä, mutta olisin ehkäpä kaivannut jotain jälkimakuun.

muki ja lusikka

Eniveis, pitkästä aikaa Kaffan pussi, kelpaa tarjota vieraillekkin. Saatan ostaa uudelleenkin.

Washing Station: Nemba, Province: Kayanza

Washing Station: Nemba, Province: Kayanza

IMG_0940

Tällä hetkellä on menossa kahviviikko, ja tähän torstaihin kuului Burundilaisten kahvien maistelutilaisuus by Collaborative Coffee Source @ Kaffa Roastery, Punavuori, klo 19-21.00.

kahviviikko

Tikkana paikalla seuraamassa, ensin laiteltiin tietokoneet ja heittimet kohdilleen, sitten sai vuoronsa Collaborative Coffee Sourcen Melanie.

Käytiin läpi maan oloista, sijainnista aina kahvinvientiin asti. Yksi asia jäi varsinkin mieleen, kun nyt viimeksi postasin tuosta Boliviasta, niin Burundissakin USAID on ottanut auttaakseen maata kehittymään, viiden vuoden prokkis joka aloitettiin vuonna 2008, joten onkin jo loppunut.

Sitten hieman samankaltaisuutta Bolivian kanssa oli, että on yksi alue yli muiden, josta irtoaa “ne parhaimmat kahvit” olosuhteidensa ja sen sellaisten vuoksi, nimittäin Kayanzan alue.

map_of_burundi

Sitten maisteltiin (cuppingit) viittä/kuutta erilaista kyseisen maan kahvia, ja eroja löytyi. Omiksi suosikeikseni valitsin numerot 1,3 ja 5.

IMG_0947
Valitsin ne niillä perustein, mitä itse joisin pitkin päivää. Ja kaksi olikin juuri tuolta Kayanzan alueelta, yksi sitten Kirimiron alueelta.

pussit
rubagabaga
Masha
Wingoma

Kaiken kaikkiaan, ihan mukava ilta. Tuli avarrettua taas maailmankatsomustaan, tavattua tuttuja kahvipiireistä ja päästyä hyvän kahvin makuun.

Aamulla hikipäässä herätys, meillä on sängyssä pieni mies joka potkii. Ei se enää edes häiritse, tottunut siihen jo.

Suihkuun, myöhemmin aamukahvit ja aamupalat. Huomaan ettei espressopapua ole juuri nimeksikään, pitäis siis sitä hakea.

Porista: Puuvillan Tumma paahto Chemexissä

Porista: Puuvillan Tumma paahto Chemexissä

Kun L on viety kerhoon, jäis meille S:n kanssa muutama tunti omaa aikaa. Kurvailtiin Kaffan kupeessa, olisin pavut hakenut, ei ollut parkkiksia ni annettiin olla.

Carusellissa oli ajatuksena et vedetään pizza littiin, ollaanhan ennenkin sillein tehty siellä samaan kellon lyömään. Nyt oli sit tilatessa kuitenkin jantterin mielestä lounasaika, ja ainoastaan yhdenlaista lättyä soppien ja salaattien lisäks olis saanu, siinä vielä jotain parsaa. Jätettiin tarjotin siihen ja hypättiin autoon, suunnaks ydin.

Siellä Ristorante Il Siciliano, ollaan kateltu listaa vaan ennen, koskaan ei syöty siellä. Nyt testimään, ja oli pirun hyvää.

Il Siciliano

Laskussa oli pieni säväri; pizzan puolitus oli 2e, molemmat otettiin vettä, siitä 2e. Ihan kivat bonarit 12e lätylle (yht. siis 16e). Tuli nyt käytyä sielläkin, oli sillein magee mesta, kun ne puhu tosi snadisti suomea, enempi englanniks asioitiin ja äijä heitti jotain italiaa sekaan.

Siinä vieressä kun nyt sattu olemaan Fratello Torrefazione, joka on laadukas kahvila, ni ajattelin sieltä Kaffan papua. Muuten hyvä, mut nuorin päiväys oli pussille 20.8, eli melkeen kolme viikkoa jo. Jäi pussi sinne, oon kuitenkin aika tuoreusfriikki. Kahville jotenkin ajauduttiin sit Fasulle, kun päästiin vielä ulos istumaan. Katoin siellä et sama papupussi (tosin nimeltään Fazer blendi tjsp.)oli siellä pvm. 28.8, joka parempi jo, muttei silti riittävän tuoretta.

Cappuccinot oli hyvät, sellaset normit, ja paikkanahan tuo on siisti istua. Siellä keksin päästä parturiin, joten soitin Viikin Prisman parturiin aikaa, koska siellä pitäis pojan noukkimisen jälkeen käydä apteekissa ja ihan kaupassa muutenkin.

Käytiin vielä lasten H&M:llä noukkimassa sukkia ja muuta.

Sain ajan, mut sillein puol viideks, ja poika pääsis neljältä. Ruuhkassa se olis vähän niin ja näin, mut riskillä ne laivatkin seilaa.

Mukeloa haettaessa venailin autossa, seurasin twitteristä Susijengin matsia Kreikkaa vastaan, hyvin pysyi kärryillä missä mentiin, ja jännää oli.

Parturiinkin ehdin just, ja siellä jatkoin matsin seuraamista, oli tilanne mennyt vieläkin jännemmäks, näytti jopa voittokin olevan mahdollista, ja kun mut oli leikelty, niin oli tulostilanne jo siinä pisteessä, et Suomi näyttäis voittavan, kunhan pitäis 9p johtonsa 3min. Ja Jos joku ei tiennyt, niin Fiban rankkaamat Suomi (48.) voitti Kreikan (4.), iso käsi tästä.

Kaupan jälkeen käytiin heittämässä kamat nopee himaan, ja jatkettiin kaverille kylään. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa, tarjottavat oli hyvät ja poikakin pysyi suht kunnolla. Kotiin ajaessa nukahti toki autoon, kannettiin sisään ja laitettiin nukkumaan. Näytti et jäis kivasti aikaa postata ja sen sellaista.

Mut kuin ollakkaan, toinen teki ylösnousemuksen. Ja millä energialla…

Nyt jos alkais kohta katsomaan julkkisBB:tä boksilta, ja söis jotain pientä kevyttä samalla.
Huomenna menis palauttamaan sit H&M:lle sukkia, joissa vielä hälyt kiinni.

Ja jostain miettisi niitä espressopapuja. Jollen olis S:n kanssa sopinut “nettitilaamiskielto kuukaudesta”, niin eihän tässä olis mitään ongelmia.

Loppukuvana puhelimelle jäänyt aiempi maidonkaatokuva, jossa ylimääräinen linssilude kannun takana.

Katti

Kun kusti ei tuonut perjantaina papuja, oli hyvä syy poiketa Kaffalta hakemassa hätätäydennystä.
Kuulin siellä olevan Etiopialasta Hunkutea, joka oli kerännyt kehuja ainakin TurunKahviPaahtimon (TKP) paahtamana.

etu
Kyseessä on kahvi, joka kasvaa Sidamon alueella [Dalle, Sidama], järkky korkealla, n.1900-2000m merenpinnasta. Papu on Etiopialaista paikallista typica lajiketta, tässä tapauksessa Sidamo tyyppiä. Lajike on tunnettu puhtaudesta, kukkaisuudesta, ja sitrusmaisesta hapokkuudestaan. Pesty [washed] menetelmällä on saatu papuun omalaatuinen punaisten marjojen maku. Ja Hunkutessa on kyse just tästä.
Tämä ja enemmän on luettavissa Nordic Approachin sivuilta.

Pientä hajua missä Etiopiassa on mitäkin

Pientä hajua missä Etiopiassa on mitäkin

Kaffa on maistanut paahtonsa, ja kirjoittanut takalappuun kuvauksen:

“Kahvin tuoksussa on kukkaisuutta että sitrushedelmää. Maultaan Hunkute on hyvin makea sekä hienostuneen kevyt. Herkullisen mehukkaasta ja vivahteikkaasta mausta voi tunnistaa aprikoosia, jasmiinin kukkaa, punaisia marjoja sekä limettiä”.
Paahtoaste saa 2/5, täyteläisyys 2/5 ja hedelmäisyys 4/5.

taka
Okei, eli kun avaan pussin ja alan tästä kahvia nyt tekemään, tiedän mihin tähtään. Kuulostaa ainakin näin pirun hyvälle, mahdanko onnistua tän makujen esiin kaivelussa.

Pussin avatessa kiinnitin huomiota pavun kokoon, kovin pieniltä tuntuivat. Olen tottunut viimeaikoina isompiin.
Sen mitä haistaa pystyin, niin jotain kukkaismaista irtosi, sekä ehkä limeen tuoksua(?). Olen turkasen huono tuoksuja erottelemaan.

Pavut

Aseet esiin ja sotaan!

Ensin Aeropress ja testin vetäjänä normiksi jo asettunut 15g/210g/88C inverted 1min steep, 30s press, puolen välin ja alun sekoitus.

AP

Maku on pehmeä, makea, puolitäyteläinen, hivenen marjaisa, hillityn hapokas ja… jälkimakuna mukava lime, tätä en ole aikoihin saanut kahveistani irti. Mukava, kiva yms.

Jos sit kokeilisi miltä tämä maistuu kun sen drippaa V60 Hariolla.
Sille tutut speksit olis: 16g/210g/91C 30s bloom, 3min total.

bloom

bloom

Tämä oli paljon marjaisampi ja hapokkaampi kuppi, heti alkuun sai tuntuman aprikoosintapaisesta ja limestä kimpassa. Hapokkuus ei ollut yliammuttu, tuplaten kuitenkin mitä aeropressillä sain.

Oikein näpsäkästi meni uuttokin, joskin ihmettelin bloomissa (kuvassa), kun keko ei ns.hengittänyt vaikka paahto on 4vrk tuoretta. Olen tottunut näkemään enemmän ilmettä keossa kuin äsken. Ehkä kaadoin jotenkin hassusti, jää se ensi kertaan.

Enempää en taida kokeilla, jo näillä kahdella tavalla sai hyvät kupilliset aikaseksi, ilman ihmeempiä säätöjä.

Oikein miellyttävän makuinen papunen, näin kaiken kaikkiaan, ei turhaan oltu kehuttu. Sellainen limenmakuinen kahvi, sopivasti hapokas ja marjaisa.

Iced Coffee on kesän cool juttu, itseasiassa oli jo viime kesänä, ja jos tästä kesästä tulee kuuma, niin jääkahvit tulevat tekemään jälleen kauppansa.

iced coffee

Miten sellainen sitten tehdään?
Ajattelin jakaa oman aeropress reseptini tästä, jos joku haluaisi kokeilla kotona, tai vastaavasti vaihtaa reseptiä (tai ehdottaa muokkausta omaani).

Tarvitaan:

Aeropress
Lasi
Hyvä kahvi, tälle oikea karkeus (jotta reseptissä olisi jotain tolkkua).
Kuumaa vettä
Jäitä
(vaaka ei pahitteeksi)

Kahviksi valitsin tutun Kaffa Roasteryn paahtaman, Kenia Tekangu Karogo AB:n.
Process: Washed, Selective Harvest. Altitude: 1750-1900m. Region: Nyeri/Tekangu. Varietals: SL28, SL34, K7.
“Pehmeän suklaakeksimäisen maun tukena on punaherukkaa, karviaista ja kevyttä yrttisyyttä. Tämä on klassisen puhdas, hapokas ja mehukas kenialainen kahvielämys”.
Kisasin tällä Brewers Cupissa, joten papu on hyvin tuttu.

Kenya Tekangu Karogoto AB
Lasiin jäitä 65g, pohjalle.

Papua 14.5g myllyyn ja karkeudeksi hieman hienompaa kuin tavallinen suodatinkarkeus (tästä kuva alempana).

Aeropress väärinpäin (inverted), ja kun purut ovat sisällä, niin 88°C vettä 115g päälle. ensimmäiset 30s sekoittaen, sitten 30s leväten, kääntö lasin päälle ja 20s painaminen.

Siinä se sitten kaikessa yksinkertaisuudessaan onkin, katsoin mittarilla vielä lämpötilan valmiista lasillisesta, ja mittari näytti 17°C jäiden sulattua kahvin sekaan [edit 14.6.13: muutama kupillinen mittailtuna, olen päässyt 9-12°C asteisiin laseihin].

Jäät

Jäät

oikealla Juhla Mokkaa ja vasemmalla itse käytetty karkeus

oikealla Juhla Mokkaa ja vasemmalla itse käytetty karkeus

Mittari

Mittari

iced coffee with cubes

Aamulla heräsin painajaiseen, niitä en olekkaan aikoihin nähnyt. Tämän kertainen koski sotaa.
Omat oli asemissa poteroissa, tein aamuyöstä ylim. kurkkausrundin jätkiin. Huomasin vihun päässeen läpi, siitä se sit alkoi.
Muistikuvat oli et kun omasta rynkystä loppu kudit, lainasin toverin kalashnikovia, ja sillä osuminen oli tuskaista. Kuitenkin jonkin ajan päästä saatiin taas tilanne balanssiin, ja siihen sitten heräsinkin. Kävin melkoisilla kierroksilla, osana adrenaliinia ja osa hatutuksena vuotanutta puolustusta.

Mietin kovasti hereillä ollessanikin vielä, et miten joku vaan voi nukkua vartioon, varsinkin kun tilanne on arka.
Lieneekö yli kymmenen vuoden takaiset, useat pimeänampumisten vetämiset palanneet jostain takaraivoon. Muistan muuten kerran itse ollessani poterossa vartiossa (vielä oppilaana), vihun tulleen aamuvarhaisella kylään, siihen hieman säpsähti.

Aamupäivällä oli lääkärin määrä tulla iskemään kyynärpäähän kortisonipiikki, mut eipä tullut ei, oli itse kipeänä. Hoitsut kuitenkin kävi kiikuttamassa lääkkeitä. Kun tän hetkinen antibiootti on todella vatsaystävällinen, niin siihen tulis rinnalle tabua.
Tällä uudella tabulla on yks jännä piirre, sillä on vahva antabusvaikutus, eli ei ollenkaan alkoholia samaan aikaan sen kanssa.

Eipä tuo kauheasti haittaa, kun ei muutenkaan tule enää juuri juotua. Ongelma syntyisi, jos se ei sopisi kofeiinin kanssa yksiin, pahapaha ongelma. No tohtori kuulema tulee huomen aamuna, sitä siis odotellen.

Kotona mieli teki kovasti cappuccinoa, ja sen rykäisin SqM:n Red Brick:stä. Tuli mielestäni hyvä, mutta huomasin samalla pussin olevan lähes tyhjä. Eikä filtteripapuakaan ole kuin nimeksi, joten lisää metsästämään.

Mentiin pitkästä aikaa tuttuun ja turvalliseen Kaffa Roasteryyn Rööperiin pursimiehenkadulle, juotiin cappuccinot (ja esso), vaihdettiin kuulumiset ja puhuttiin niitä näitä. L juoksenteli ympäriinsä, joten se energia piti lähteä viemään muualle.

Kaffalla tiski ja taulu

Kaffalla tiski ja taulu

San Francisco & Chiri

San Francisco & Chiri

Ostin toki kotiin pari pussia papua, innostuin paikanpäällä lähtemään hakemaan omaa jääkahvireseptiä kuumille päiville.

pussit

Kovasti uskon Kenialaisen tulevan olemaan “helpompi”, mutta El Salvadorin La Divinassa on aina mielestäni ollut potentiaalia venyä… saas ny nähdä.

Aiemmin olen jääkahvireseptejä kirjoitellut, mut ei niitä muistiinpanoja löydä kyllä kolumbokaan. Uusiks vaan…

ilmankosteutta, tuulen nopeutta, ilmanpainetta ja lämpötilaa aistien

ilmankosteutta, tuulen nopeutta, ilmanpainetta ja lämpötilaa aistien

Tervasaaren leikkipuistoon päädyttiin, ja liukumäki osoittautui pienen mieleen. Myöhemmin sit hiekkaleikit.
Mut kun oltiin hetki oltu, niin pilvet alkoivat näyttämään jo liiankin tummilta.
Just kun oltiin siirtymässä autolle alkoikin jo hieman tiputella, eli aika hyvä ajoitus.

liukumäkeä

liukumäkeä

huudolla alas

huudolla alas

hiekkalaatikko
pilvet

Kotona oli käsi hieman kipeä, ja muutenkin veto meiltä äijiltä vähän poissa. Ni päätettiin heittää pakastelätyt uuniin ja perheleffaa sisään.

Päivän leffaksi valittiin Saapasjalkakissa [DreamWorks], hyvää pientä huulenheittoa ja upeet graffat, vaikka lopussa olikin täysi työ pitää silmiä auki, oli pätkä hyvä (ei törkeen hyvä, ihan vaan hyvä).

Papupussit on tänään paahdettuja, joten niitä ei juuri nyt kannata availla. Mut kun pari päivää on menny, niin sit.
Jääpalapussit oliskin jo pakkasessa odottamassa, eli myöhemmin sit testiä vaan peliin… ja siitä uutta postausta.

Kaveri toi Oslosta tuliaisina pussin papuja (Kiitos Ville!). Ekana voisi heti mieleen tulla Wendelboe, tai Solberg & Hansen, mutta hähää eipäs olekkaan mikään näistä. Vaan Kaffa Norge:n Masha, Burundilainen Bourbon, paahto filtterille. Papu = Washed.

pussi
pavut
Testausta päiväkahvin tiimoilta Chemexillä ja Aeropressilla, ensimmäinen ihan siitä syystä et olen siihen viime aikoina niin mieltynyt, ja jälkimmäinen on jotenkin filtterikahveille ystävällinen ja helppo (varsinkin kun yhtä kuppia tekee).

ap ja chemex

uutto

Chemex:

32.5g, 500g, 94C, 30s bloom. [purut, vesi, lämpötila, uutto yms.]

kuppi ei ihan kirkas, vaan jos voi sanoa, niin puolitäyteläinen (positiivisella tavalla). Hapokkuus on hento, maku on aika selkeä omena, muttei kirpakan vihreä vaan enemmän punaisen omenan tyyppinen. Lopussa runko taipuu selkeästi kermaiseksi, ei niinkään voimaiseksi voin makuiseksi, kuppin viilentyessä maku voimistuu (normaalia).

Aeropress:

15g, 210g, 87C, inverted, 1:10 uutto (at 30s sekoitus), 25s press.

Vaikka tällä oletin tulevan helpommin maistettava kuppi, niin väärässäpä olin.

Alkuun maistoin mielestäni lopussa kirpakkaan hapokkuuden, mut sit hetken päästä se olikin alussa ja pehmeämpi. Mutta niin tässäkin oli kuitenkin vahvasti hallitsevana makuna tuo omena, oikein kiva.
Kupin pohjalta makua maiskutellessani, yrittäen tätä jotenkin sanoiksi pukea, mieleen tulee vain; kirkas, omenaisen hapokas, hieman kermainen (ei niin paljoa kuin oli Chemexin kanssa).

AP inverted

Hieman Kaffa Norjan sivuilta kopsattua:

“Sisällissota ja hallinnon tilanne vaikutti 90 ja 2000-luvulla, että kahvi tuotanto Burundissa hiipui, niin teki laatua. Onneksi on olemassa erittäin hyvät luonnolliset edellytykset kasvattaa kahvia maassa, joten kehitys on valtava isäntä viime vuosina. Tämä mahdollistaa Burundin yhdeksi mielenkiintoisimmista kahvia tuottavista maista juuri nyt.” (hurraa google kääntäjä, vaikka hieman sai vielä oikoa sanoja).

Olen viimeisen vuoden aikana tilannut muutamia Burundilaisia papuja, eri paahtimoilta, ja olen ollut tyytyväinen tasoon.
Tämä oli kyllä tähän astisista ihan ykkönen, juonpa tätä mieluummin kuin Etiopian Harraria (kova väite)!

 Näihin makuihin ja papuihin tällä kertaa.