Archive for the ‘Valokuvaus’ Category

Välillä kahvila postaus, vaikka lyhyt sellainen.

DSC_3319

Runeberginkatu 5 eli siinä Kampin ostarilta “ylöspäin”, helppo huomata.
Monesti on näissä kahviloissa joissa voi odottaa parempaa kahvia ja erikoiskahveja ns. laadukkaina, on yksi iso puute, ja se on istumapaikkojen puute. Täällä sitä ei ollut, mistä nostelen pisteitä, lisäksi paikka oli kodikkuuden lisäksi myös jotenkin selkeä.
Tiskille mennessä poimin matkalla pussin papuja, mulle toki huikattiin jo et tarviinko apuja ja saa kysyttäessä. Olisin paahtopäivistä kysynyt, mutta siinä olikin taulu vieressä jossa ne olivat.
Mukaan valikoitui Kenya Peaberry Muchangi Murithi, Washed, SL28 & SL34 ja Ruiru 11, 1700m (vissiin sama kuin MASL). Tätä en ole vielä avannut, pistin pakkaseen, juodaan ensin vanhat alta pois. Paahto on Charlottan oma, joka oli se juttu miksi oikeastaan ostin pussin, kiva testata miten paahto futaa.

DSC_3310

DSC_3314

Tiskillä kysyin mitä papua oli espressona, ja yllätys oli ettei se papu sitten ollut omaa paahtoa vaan Johan & Nyströmin Verde:ä.
Eihän siinä vikaa ollut, vaan cappuccino oli oikein hyvä. Baristalla oli hyvät otteet Aurelia II:sen kanssa ja katsoinko myllyn Mazzerin Roburiksi (mazzer nyt kuitenkin), artti onnistui hienosti kuppiin, vaikka koko olikin normaaliin cappuccinoon isompi kuin olen tottunut.

DSC_3309

DSC_3313

DSC_3312

Tarjolla oli jos jonkinlaista syömistäkin, mutta tällä kertaa ei otettu mitään kylkeen.

DSC_3317

Aukioloajoista noteerasin arkisin kahvilan aukeavan jo klo 7, varmaan ihan kova jos hakee duunimatkalle kahvit yms.

Pientä miinusta hinnoista, mutta sijaintiin nähden ihan ymmärrettävissä.
En tiedä tuleeko tuolla päin paljoa liikuttua, mutta jos kuljeskellaan en näe mahdottomana ettenkö uudelleen kävisi kahvilla.

DSC_3316

On the edge

Tänään 13.päivä oli viimeinen kotisairaanhoidon käynti ja antibioottitipan pudotus, samalla pääsin eroon kanyylistä kädessä. Huojentavaa kun ei ole koko ajan jotain pirun mokkulaa käsivarressa jota saa varoa, on tullut muutamaan otteeseen törmättyä sillä johonkin kulmaan.

Kun antibiootista on aikaa ennen uuden tiputtamista on makuaisti vielä kunnossa, ehdin siinä välissä ottaa uuden paketin kahvia maistiin.
Good Life Coffee:lta Etiopiasta, Guji/Sidamon alueelta, Layo Tiragan pesuasemalta, etiopialaisista perinnelajikkeista koostuva kahvi. Makukuvaus tälle on seuraava: Floral, bergamot, juicy.

GLC Etiopia

pavut

Sen aeropressasin, tän jälkeen vielä moccamasterin kautta kuppiin uudelleen.
On kiva lisä näihin erittäin hapokkaisiin, marjaisiin tai muuten hyökkääviin makuihin joita viime aikoina on tullut juotua. Tässä on pehmeä persikkainen maku, joka mehukkuudellaan pitää lempeän maun kupissa koko ajan. Itse en bergamottia havainnut mitenkään valloittavana, onko syy antibiooteissa vai omassa valmistuksessa, ota siitä sitten selvä.

kaato

Sunnuntaina oli aurinkoa ilmassa ja niin mekin lähdettiin pörräilemään ulos. Mentiin jälleen Munkan rantsuun, josta nyt maaston salliessa päästiin etenemään siltojen kautta aina Gallen-Kallelan museolle asti. Välissä jäätiin kyllä aika pitkäksi aikaa kallioille kuvailemaan, pätkä tietenkin kiipeleimään ja juoksentelemaan ympäriinsä.

Taisin saada tuolla jonkun raittiinilmanmyrkytyksen, kunto oli ainakin loppu kun kotiin pääsi.

kiipijä

S ja L

S laidalla

me and my babe

kahvikupit

S kahvilla

(otetaan ensin tekstit ja loppuun kuvat)
Kuten aiemmassa postauksessa tuli mainittua (Piina ilman kahvia) kuume vähän vaivaili ja häiritsi kahvin ryyppäämistä, no se eteni aina siihen että sunnuntaista torstaihin olin Haartmanin sairaalassa selvittämässä tätä.
Torstaina ehdimme S:n kanssa hakea Kaffalta Aeropressin kisakahvit, siitä kotiin päästyä heti hakkaamaan hyvää kuppia. Ei lähtenyt vakioreseptillä kovin vakuuttavaa ilmestystä, tasapainoa koitin hakea, olin kuitenkin jonkin verran väsähtänyt joten testit sai jäädä muutamaan kupilliseen, hieman sain kuitenkin suuntaa.

Perjantaina sitten jäin ihan varta vasten kotiin kun muu perhe lähti kauppaan jne.
Kymmenisen kuppia jaksoin maistella, sitten oli jo pakko tauottaa, ei enää luottanut omaan makuun siinä määrin että olisi kannattanut jatkaa.
Illemmalla sitten päätin millä reseptillä menen kisoihin, sen pari kertaa tehneenä vielä päätin kokeilla laskea uuttolämpötilaa viisi astetta, sen alleviivasin, sillä mennään.

Kaffalla oli hyvät järjestelyt, sain kamat fiksusti lähelle ja putsaukset oli lähellä (tässä S avusti ammattimaisesti).

Kävin vähän maistelemassa muiden kahveja treenihuoneessa, oli ihan törkeän hyviä, sellaisia joita olisin toivonut itsekin saavani aikaiseksi. Joten turha stressi ikään kuin putosi harteilta, ei niin väliä jos ei pärjää. Itse en halunnut käydä treenaamassa, koska kamat oli hyvin kompaktissa kasassa, niitä viitsinyt siinä alkaa purkamaan ja kasaamaan.

Ensimmäisellä kierroksella kun nimet vedettiin hatusta, sain vastaan tutun, Jani Huuskon jonka kuppia olin juuri maistanut, hyvin tasapainoinen ja miellyttävän hapokas. Kuitenkin jostain syystä tuomarit pitivät omasta kupistani enemmän ja se tarkoitti sitten jatkopaikkaa, hieman itseluottamus siinä röyhisti rintaa ja heilutti häntää.

Seuraavalla rundilla oli vastassa Filip (ollaan ennenkin oltu ap-kisoissa head to head). Tällä kertaa kuitenkin kun kupit oli laskettu tuomareiden armoille, kätteli Filip siinä ja onnitteli jo voitosta. Oli kuulema mennyt 5min ajasta 2 min myllyn kanssa tapellessa ja kuppi oli tullut vähän hätäisesti. Vaikka tässä tilanteessa voisi kuvitella olevansa tyytyväinen, niin ei sitä osaa olla, reilulla pelillä se pitäisi saada voittaa. Itsellä oli kaikki omat kamat just tän takia mukana, testattuna ja hätävarakamat vielä backuppina.

Sit olikin jo semifinaali. Vastujana Janne, jolla oli tosi oma tyyli valmistaa kuppia, mietin väkisinkin kauan hän on tätä varten treenannut. Käsimyllyllä (Lido?) jauhaen, jos oikein näin niin vielä vedenkeittimeen just tietty määrä jonka jälkeen AP oli puntarilla johon pienellä kupilla bloom vedet purujen päälle. Kovin pitkälle viety tämä, verrattuna omaani, herätti pientä jännistystä.
Kuitenkin tuomarien sormet veivät oman kuppini puoleen, helpotus, enää finaali josta hopea ei ole tosiaankaan häpeä.

Finaalissa sitten vastassa Joakim, jonka reseptiä enkä valmistustapaa ollut enempiä seurannut, keskityin niin omaani.
Nyt tuntui jo preppausajalla pientä jännitystä, mainitsinkin asiasta S:lle siihen viereen. Tämä on itselleni outoa, sillä todella harvoin jännitän yhtään minkäänlaista tilannetta/tapahtumaa/esiintymistä, mutta tässä oli jotain. Itse suoritus meni paineen alla paremmin kuin hyvin, kaikki osui sekunnilleen niin kuin pitikin. Tästä en parempaa saisi aikaiseksi.

Tuomariäänet osoittivat kaikki omaa kuppiani, joten se tarkoitti ykkössijaa ja matkaa Irlantiin Dubliniin kesäkuun lopulla käytäviin MM-kisoihin.

Tässä toistui sama kaava  kuin 2012 ensimmäisen voittoni kanssa, mentiin tietenkin voittamaan, mutta usko siihen tosiaan horjui.

 

JOS jotain kiinnostaa millä reseptillä tuon kisakahvin* valmistin, niin alla siitä.

*Kolumbia Tolima Gaitania (Caturra, Washed, 1850 MASL).

RESEPTI

Jauhatuskarkeus hieman omaa Aeropress jauhatusta hienommaksi, joka on filtteriä hienompaa ja siitä vielä pykälä hienommaksi.

Papua 18.5g

Vettä 245g, 82ºC

Aeropress inverted (ei esilämmitystä), filtteri huuhdeltuna gappiin

Vedet kerralla sisään, sekoitus rauhallisesti 10s ajan

Gappi kiinni 45s kohdalla kun suurin pyörre on pysähtynyt tuubissa

55s kohdalla kääntö kannun päälle ja aeropressille kunnon pyörytys pari kertaa, saaden kierteen aikaiseksi ja kaikki purut mukaan

1min kohdalla pressi 35s kannuun

Kannusta jako tuomaroitavaan kuppiin.

Sormet ja varpaat ristiin, peukut kohti taivasta ja pieni isä meidän.

 

Miltä kuppi sitten maistui?
No, tämä on vaikea, mutta raikkaat marjat ja niiden yhteinen hapokkuus tulee ensin mieleen. Sitten voisi nostaa esille aavistuksen makeutta (hunajaista?), sitruksen ja kun oikein koitti vääntää sai jälkimakuun pyöreyttä.

Im ready to rock

first round

my competition setup

waiting water to cool down

watching time

adding 245g water

final round strir

final press

Official winner

Battlefield

Prices

Tänään esittelyssä pari Turunkahvipaahtimon (TKP:n) kahvia.

Ihan ensin otan espresson, vaihtelun vuoksi. Suolana postaukselle ajattelin tuosta shottia tehdessäni, kamera kädessäni, ottaa muutaman kuvan välineistä joita käytän espressoja kyhäillessäni. Kun monesti joku saattaa ajatella, että kalliin näköinen kone, mutta ei ajattele/tiedä mitä vaiheita sen kanssa saa tehdä saadakseen n.30g espressoa kuppiin.

DSC02618

Maa: Rwanda
Alue: Nyagatare
Pesuasema: Mahembe Coffee Washing Station
Tuottaja: Justin Musabyiama
Palsta: #3600
Lajike: Bourbon lajikkeita
Kasvukorkeus: 1700-1900m
Poiminta: Käsin 05-07/2015
Prosessointi Pesty
Kuivaus: Korotetuilla pedeillä jopa 21 päivää
Makukuvaus: Mehukas ja makea. Punaista omenaa ja herukkaisuutta

DSC02619

Tästä olen tykännyt ottaa 18g papua myllyyn. Ja koska jauhan yhtä annosta myllyllä kerrallaan, mittaan sen joka kerran erikseen (sanotaan single doseksi). Vaihtoehtoisesti voisin pitää kaikki pavut myllyn hopperissa (siinä tötterössä myllyn päällä), mutta koska en aina samaa papua jauha, niin tämä tekee asiosta sillä tavoin pavun vaihtamisesta helpompaa. Sitten pidän myös siitä, että mielestäni pavut säilyvät näin kauemmin tuoreina. Myllyssä ei voi säätää grammamäärää tulemaan ulos (tässä mallissa), mutta single ja double vaihtoehdot ovat valinnaisia, niitä pystyy säätämään ajastin mallisesti, siitä voi sitten kohdistaa tuon halutun määrän grammoiksi.

DSC02621

Kahvan päällä on “OE IPANEMA Tall Aluminum Portafilter Dosing Cylinder”, tuo OE tarkoittaa Orphan Espressoa josta dosing cylinder (koko 58mm) on tilattu. Oikeastaan ei kovin tärkeä, tälläinen lisäkilke vain, säästää puruja pöydältä jos vaikka jostain syystä jauhaisi vähän ohi kahvan. Muilla myllyillä kuin tällä voi olla tärkempi, mutta onpa nyt kiva kuitenkin.

DSC02625

Jauhamisen jälkeen kahva Tamping Stationille, tässä on nyt “nakukahva” joka ei itse asiassa ole tälle tarkoitettu, vaan sinkku ja tuplanokkaisille kahvoille, ne pysyvät tässä pitämättä kiinni erikseen. Nakukahvaksi sanotaan tälläistä pohjatonta kahvaa, sillä espressoa uuttaessa näkee paremmin valumisen, ja sitten on helpompi havaita jos jossain menee pieleen.

DSC02627

Sitten tamppaus tampperilla, ei liian kovaa myöskään liian löyhästi eikä varsinkaan vinoon.
Kahvassa on kiinni VST-filtteri 17g, siihen sopivaksi mitoitettu tampperi Reg Barberilta flatti pohjalla. Ensin painan kerran purut kasaan, sitten laitan tampperin uudelleen koriin ja pyöräytän sitä siellä pari kertaa, pinta tasoittuu entisestään.

DSC02628

Tässä välissä olen valuttanut hieman, jtn 3s vettä gruposta läpi, tämä on iskostunut päähäni vanhemmista koneistani, eikä olisi tälle tarpeellinen. Mutta jotenkin ajattelen että saan grupon lämmöt näin tarkemmin kohdalleen ja boilerin paineet kanssa iskuun kohta tapahtuvaan uuttoon.
Ei muuta kuin kahva kiinni koneeseen.

DSC02629

Siinä on vaaka (jälleen) jotta näen paljon shottilasiin on valunut, sekä sekkari jotta tiedän kauan uuttoa on kulunut.
tähtäimessä 23-28s ajassa saada kuppiin 18g puruista noin puolet enemmän juomaa. Itse pidän hieman lyhyemmistä kuin 50%, tämä kuitenkin on heiluva käsite itselläni, sillä joitain kahveja lyhennän paljon enemmän kuin toisia. Se taas ei tapahdu sillä, että lopettaisin uuton aikaisemmin, vaan joko muokkaan kahvin määrää filtterissä, tai muutan myllyn jauhatuskarkeutta.
Sitten kun olen saanut oikean määrän halutussa ajassa, tiedän paljon tätä kahvia tulee kuppiin, voi myöhemmin tuon vaa’an jättää tästä välistä pois.

DSC02631

Tässä lopputuloksena ihan mukiin menevä shotti ja mikä tässäkin tärkeintä, se maku on hyvä.
Tästä pidän juuri Mahembessa, sillä se maistuu juurikin siltä mitä se lupaakin.
On mehukas ja makea, punaista omenaa ja herukkaisuutta.

On uudelleen tilattavien listalla.

DSC02633

Sitten kun juotu, nautittu. Onkin siivoiun aika, eli kahva irti koneesta ja ne märät purut, eli kahvikakku kopsautetaan KnockBoxiin. Sitten gruppo on hyvä pitää puhtaana, itse käytän siihen kuvan mukaista tuollaista pyöreää gruppoharjaa. Sitten filtterin vaihto umpinaiseen, siihen lasketaan hetki vettä, joka nousee takaisin gruppoon päin ja veden tulon katkaistessa se tulee ulos tippakaukaloon omaa reittiään. Tämä muutaman kerran ja bling, gruppo on hyvin puhdas (pidemmällä välillä umpinaiseen filtteriin [blindiin] laitetaan myös siihen tarkoitettua puhdistusjauhetta).
Voi vaikuttaa turhalta hössötykseltä, mutta onhan se fakta että puhtaus on puoli ruokaa… tai juomaa, kuten tässä tapauksessa.

Päivä alkoi Laakson sairaalan vatsaröntgenin ja ultran kautta, ihan normaali tsekkaus jossa ei ainakaan ultrassa löytynyt mitään.
Tän jälkeen oli L:n fysioterapia käynti kalliossa, mutta siinä jäi sopivasti aikaa noukkia kahvia Good Life Coffeesta.
Paikan pitäjä Pipisen Lauri on Stadin kahvi scenestä entuudestaan tuttu, ja oli tänään tiskin takana. Tykkään tosi paljon tästä kahvilasta, mutta jostain syystä tuolla tulee aika harvoin käytyä, olisiko sitten sijainti sellainen josta ei meidän perhe useasti painele ohi.
Kaksi pakettia ostin, molemmat Guatemalasta, toinen filtteriä toinen espressoa.

Käväistiin haukkaamassa evästä Tennispalatsin Pizza Hutin lounaalla, tuli huomattua että oli monilla muillakin tulleet jouluherkut jo tökkimään, sillä kaikki pöydät olivat täynnä.

Täältä sit ennen kotiin paluuta hyökättiin sillan yli Uunisaareen. Paikka on mitä upein, silloin kun valoa riittää. Nyt sitä ehti olla n. puoli tuntia sinne saavuttuamme, sitten tuli tämä tuttu pimeys ja sai tosiaan katsoa eteensä poistuessa. Mutta saatiin auringonlaskukuvia napsittua, oli makean näköistä kun valossa kylpevä ristelijäkin paineli siellä merellä, kuvaa siitä saanut onnistumaan.

Kotona sit kahviksi, aeropress esiin, vedenkeitin porisemaan ja Rocket tulille.

El Recuerdo
Description:Balanced, Fruity, Sweet
Region:Huehuetenango
Farm:Finca El Recuerdo
Varietals:Bourbon
Process:Washed

Paketin etiketissä oli tarkempi makukuvaus, josta löysin tuon hallitsevan maunkin, mietin meinaan pitkään mikä tuttu maku se oikein on. Red stone fruit, josta päätin maistaneeni vahvasti kirsikan, muuten kuppi oli clean ja hedelmäisen hapokas.
Pidin tästä, mutta omassa luokittelussani en tätä aamukahvina joisi, mieluummin just päiväkahvina, sen verran pirteä ilmestys.

Join tuosta espressosta shotin GLC:n baarissa, joten kotona tähtäsin samaan makuun, jonka sit sainkin myllyä turhia säätämättä. Fruity, sweet sekä hapokkuus hyvin balanssissa (hampaissa pysyy hyvin kiilteet).

La Soledad
Description:Sweet, Fruits, Balanced
Region:Yepocapa, Acetenango
Farm:Finca La Torre
Varietals:Bourbon, Caturra, Pache
Process:Washed

Kokeilun halusta laitoin tästä cappuccinonkin, maitona Valion Eila Kahvimaitoa.
Espresso leikkasi maitoa mukavasti tuoden hedelmäisyyttä mukaan, joka tälläisestä tykkää niin tämä on ehdoton. Itse toki miellän (ainakin tällä hetkellä) cappuccinoissa enemmän espressoja joissa on jonkinlaista paksua makua suklaan tyylistä, “old fashioned” jep jep, olen vähän jäärä.

Loppuun kuvia päivältä.

DSC_0711-01

DSC_0705-01

DSC_0721-01

DSC_0723-02

DSC_0723-01

DSC_0724-01

Kuten otsikosta jo voi arvata, ei tällä saraa mene iha nappiin kaikki.
Blogin media library on 158% täynnä, ja jos sinne haluaisi puhtaasti uploadata kuvia, pitäisi deletoida isolla kädellä. Ei kauheammin houkuttelisi käydä viidakkoon linkkarin kanssa.

JOTEN, blogi etsii uutta “pesää”.
kommenteilla, s-postilla, twitterissä ja fb:ssä otetaan hyviä vaihtoehtoja vastaan.

Sitten, älypuhelin.
Odottelin kovasti uutta oneplussaa, heräsin aamuyöstä sen julkistamis tilaisuuteen, odottelin tovin kutsua into pinkeänä.
Siinä odotellessa tuli monta uutta puhelinta markkinoille, ja lisää oli tulossa. Enää en niin tuota OP2:sta odottanutkaan, ja kun kutsu tuli, jätin sen käyttämättä.

Kameran laitoin prioriteetiksi uutta luuria valitessa, sit oli toki RAM/näytön koko/vedenkestävyys yms. listalla.
Päädyin odottamaan Sony Xperia Z5:sta. Viimein se julkistettiin, jonkun aikaa ja tuli ennakkotilaukseen, siitä valitsemaan paras paikka missä mukana hyvät kylkiäiset.
Soneralta tuli mukana Smartband 2, joka houkutteli sen verran et pistin tilaukseen.

No se sitten tulikin, pakersin sen kanssa neljä päivää, testaillen kameraa ja muuta. Launcheriksi päätyi siihenkin Nova, vaikka Xperian oma UI oli kyllä ihan hyvä, mutta ku tykkää säädellä niin jatkan tuolla (sama kuin OPO:ssa).

SIT, viidentenä päivänä, puoli metriä pudotusta ja näytön lasi rikki.
Olin jo aiemmin raskaamminkin ehtinyt tiputella, mm. heittäessäni pannut lintsillä asfalttiin. Niin tämä puoli metriä pehmeästi oli liikaa.

Sony Xperia Z5 broken glass

Ja onko valtuutettua SCF:n huoltoa enää Helsingissä? Ei ole ei, pitää lähettää Treelle tai Saloon. H-fucking-UOH!!

Onneksi on jotain millä leikkiä, nimittäin tämä uusi tabletti jolla tätäkin kirjoitain, Xperia Z4.

Kuvien linkittäminen on todella veemäistä, se on tässä ollut isona jarruna blogin päivityksissä, vaikka asiaa olisi kuvien kera riittänyt. Kahveista, luontopoluista, lätkämatseista, ELAShowsta, pyöräretkistä ja sen sellaisesta.

Pari kuvaa tuolla luurilla lintsiltä, ihan vain tässä itsesäälissäni kierien kaadan suolaa haavoille, eli rikkoutuneelle näytölle.

kieppi

lintsin maisemaa

vuoristorata

kuvailemassa

Ollaan aika lailla matkan pisimmällä pisteellä, tarkoettaen ettei tästä pidemmälle enää ole ajatus mennä, seuraavaksi takaisin päin.
Mutta ollaan nyt kolme yötä Aalborgissa, First Hotel Europa yllätti hinta-laatusuhde, huone oli hyvä kuin myös aamupalakin, yön hinta alta huntin.

Toisena päivänä käytiin ajelemassa, netistä poimittu Blokhus ja Løkken nimiset pikkukaupungit ennen Skagenia. Skagen siis pohjoisin piste Tanskassa, tai oikeammin siellä paikka nimeltä Grenen (vilkaise Wiki).
Tykättiin kovasti noista hiekkarannoista ja dyyneistä, rannat oli ihan älyttömät, monia kilometrejä pitkää valkoista hiekkaa. Siellä tosiaan mahtui olemaan, leveyden vuoksi voi ajaa autolla. Merivesi ei tosin ollut meidän lämpöistä, eli ei uitu, vielä kun tuulikin niin päätettiin jättää uimiset välistä.

Kuvia sieltä 16kpl ja sit taas jatkuu…
Blokhus
S Blokhusissa
rantataloja
rantaa
Blokhusin rantsussa
S rannalla

poimimme yhdessä simpukoita L poimii simpukoita
kuvien tarkastelua

dyyneillä
Lökken
lökkenin laiturilta
paatit kuivilla
Skagen Grenen
Bunkkeri
Grenen
Aalborgin eläintarha oli pieni, mutta silti jännästi laitettu, korkeuseroja toki kuten nyt eläintarhoissa yleensäkkin. Eläimiä oli saatu kirjava valikoima, en muista koska olisin nähnyt mm. muurahaiskarhua. Jääkarhut oli oikein leikkisiä, uivat keskenään ja pientä painimisen tynkääkin siinä oli.

Muutama räpsy eläintarhasta…
Apinaveli
apinoiden
jääkarhut
ken gurut
kirahvin kieli
liitävä apina
muurahaiskarhun kärsä
muurahaiskarhut
Kun aika Aalborgissa tuli täyteen, lähdettiin pudottamaan kohti Köpistä, välissä pysähdyttiin jaloittelemaan ja ihmettelemään Odensea, kuitenkin Tanskan kolmanneksi suurin kaupunkitaajama.

Sit oli aika pistää parkkiin Köpikseen, seuraavana päivänä olis suunta Ruotsiin, mutta se onkin jo toinen tarina.
To be continued…

legoland sisäänkäynti

Aiemmassa postauksessa Part 2:sessa jäätiin siihen kun olimme saapuneet Vejeniin yöksi.
Täältä sit herättiin, hotellin aamupalalle toteamaan, ettei sieltäkään saa hyvää kahvia. Automaattikahviplöröä, myöhemmin siitä kun painoi cafe au laitin, sitä kykeni juomaan, muuten jäi kuppiin.

Autoon mars ja kauan puhuttuun Legolandiin, ei mitään tietoa mitä odottaa, olen ainoa joka siellä on joskus käynyt ja silloin olin jotain kymmenen vanha (eksyin tuolloin sinne, joten muistikuvat on vähän sumussa). Ilmaksi on luvattu sateista ja puolipilveä, joten me sitten reppu täyteen sadekamoista.
Lasten ilmaislippuja oli tullut vastaan monissa paikoissa, BR-lelukaupassa, legolehdessä, legoDVD:n mukana sekä systeriltä saatiin pari lippua. Joten halpa sinne oli sisään mennä, varsinkin jos vertautetaan Suomen särkikseen, lintsiin, Ruotsin eläintarhoihin yms.

Kuten arvata saattaa, ilma ei ollut sateinen, vaan aurinko tykitti täysillä olkapäihin ja päähän. Niin sitä nyt vieläkin vähän iho kesii siitä, et sellaiset ennusteet taas.
Mut kaikkea oli legoista, siis kaikkea. Plus että siellä oli huvipuisto isossa roolissa kanssa, vuoristoratoja monta erilaista, ja pienille suunnattuja värkkejä paljon. Jonoja ei liiemminkään ollut, ja pätkä osaa jo jonottaa itse yksinään (mistä ollaan tosi tyytyväisiä, helpottaa paljon menemistä).
Moniin laitteisiin meni yhdellä jonolla, eli rundilta kun kovaa pinkasi, niin pääsi uudelleen.
Huomion arvoinen seikka oli suomenkieli, sitä kuuli tuolla enemmän kuin kesällä Stockalla. Se ehkä vähän hämmensi, mut oltiinpa mekin siellä, joten kädet ilmaan.

Mentiin vielä toisenakin päivänä, mut silloin oli vähän viileämpi, vaikkei satanutkaan. Pätkälle laitettiin pipo päähän, ensimmmäistä ja viimeistä kertaa reissun aikana, viima oli kuitenkin siellä täällä aika julma niin syystä.
Tämän toisen päivän kiertelyiden jälkeen tuntui jo siltä, että sieltä olis nähnyt kaiken sen tarpeellisen mikä kuuluukin. Tiesi jo missä oli ne kivat laitteet, minne pääsee minne ei, mikä maksaa missäkin paljonkin, kannattaako ostaa, missä syödä…

Kuvia tuolta olis pari miljoonaa, mut kun niitä on pyöritellyt tässä aikansa edes takas, niin meni aika hatusta tähän 14 kuvaa, sit taas jatkuu juttu.

legojuna
DSC_0059
DSC_0071
DSC_0072
DSC_0079
hottis
IMG_1971
IMG_2208
jonottaja
perheselfie
poika ja pingviini
sealifessä
turistit
vauhdin hurmaa

viimeistä kertaa porteista

Kolmannen yön jälkeen jäi Vejen taakse, nyt navigaattoriin lämättiin yksi Tanskan suurimmista kaupungeista, Aalbog.
Matkalla suhattiin minnes muualle kuin eläinten sekaan, Givskudiin. Se oli autosafari, saimme ajaa isoissa aitauksissa autolla villieläinten seassa, se oli aikas siistiä. Sit P-paikkoja oli kolme, joissa sai käppäillä ja katsella muutenkin elukoita.
Mieleenpainuvin oli leijona-aitaus, sitä sai suhata niin kauan autolla ympäri kuin huvitti. Toisella kerralla kun kelattiin et mentäis vielä kerran ja pois koko tarhasta, ni jellonat pistikin parkkiin siihen ulosmenoväylälle. Autoja oli jonossa, mut eipä kukaan nyt viittinyt päältäkään ajaa, joten odoteltiin et tarhan työtyyppi ajoi traktorilla siitä läpi, jolloin jellonat väisti ja saatiin tilaa poistua.

autoperheselfie
tanskalaisia teitä
biisonin kuvaaja
kirahvit tien tukkeena

kirahvi
naamat Givskudissa
apinaa mä tuijotan
Messi norsu
uros haukotus
naaras haukotus
Leijonat tiellä
leijona vahtii ulospääsyä
tien avaaja

Aalborgista odotin ehkä hieman isompaa kaupunkia, mut en tiedä missä pyörittiin, sillä ei se nyt niin isolta vaikuttanut. Ehkä sellainen Suomen Tampere.
Sieltä heitettiin täsmäiskuja Pohjois-Tanskaan pieniin kyliin ja rannoille, sekä tietenkin yhteen reissun pääkohteista, Skageniin. Mutta näistä enempi kuvien kera ensi postauksessa.

To be continued…

maestro
Tän kesän Seurasaari rundi on nyt korkattu, idea lähti joskus aiemmin heittona, mut sit tänään se otti tulta alleen.
Sit kun pätkän oman huoneen siivouksen jälkeen (3h, legot lattialta) päästiin sit lähtemään, se veti pilveen. Noh, me kierrettiin sitä UKK lenkkiä, jossa olikin kivasti ansoja ja esteitä kun rakensivat sinne tietä “paremmaksi”. Kuitenkin päästiin hei, ei mitään, pientä puuskuttamista oli työntää välillä mut taukojen kanssa.

Siellä me kaikki yhes koos tutkittiin kirkkoveneitä (joku nokkela oli älynnyt sellaisen piirtääkkin esittelytekstiplagaattiin), en muuten muistanut et ne oli noin julmetun kokoisia, en nyt ymmärrä enää sitä yhtä yhteyttä…

kirkkovene
Lintuja lenkillä oli paljon, paino sanalle paljon. Joutsenoita, valkoposkihyökkäänkimppuushanhia, pikkutsirbuja ja tietenkin akuja (ankkoja). Toki tunnen kaikki linnut, mulla saattaa olla niille vain omat nimet.

Joutseno
pikku lintu
Kun päästiin rantaa kiertämään, puolesta välistä takaisin päin, niin alkoi se aurinkokin porottaa täysillä niskaan, niin et paidan alla olkapäät kuumeni.
Sit ne kuumeni lisää kun tuli natsimäet, jotka halusin ottaa punttiksen missattuani pari kertaa, ihan itse.
Ja minä itse prkl asenteella ylös asti, joka mäki, ja tuntui se joka kerta ihan yhtä maratonilta. Hyvää tekee, sitä en epäile.

mäki
Näin kotona chillaillen ja päivää miettien, ni ei pöllömpi. Eilen oltiin lähistöllä skeittaamassa ja heittelee koreja, oli tämä nyt aikamoinen hyppy luontoon ja kesään.

dr who
mi lady
pätkä
ruiskaunokkeja
tutkija
ökkimönkiäinen
Niin ja mainitaan nyt loppuun et vaihdoin eilen muutes Mazzer Mini e Bn terät Super Jollyn teriin. Villiä! I know, I like to live dangerously.

IMG_9222
Helsinki Coffee Festivals 2015 oli nyt 20.-22.3 Kattilahallissa, Suvilahdessa.
Kisat meni seuraavasti: pe Cup Tasting, la Brewers Cup ja su Vuoden Barista.
Oltiin S:n kanssa paikalla launtaina, kun olin vapaaehtoisena kisoissa ottamassa aikaa. Tällä kertaa näin, kerran olen aikaisemmin itse ollut mukana, joten sitä myöten oli tuttua huttua (linkki siihen juttuun).

Paikalle oli tullut ylläri paljon paahtimoita, workshoppeja ei oikeastaan ollut kuin Pauligilla. Siinä pääsin iskemään kynteni Aurelia II:seen, jauhoin kahvaan, tamppasin ja kiersin kahvan koneeseen, sit vaahdotus. Luulin jo hetken lennättäneeni maidot kattoon kun höyry potkaisi, mut ei, ihan hyvä siitä tuli, ja ikinä en oo aiemmin kertakäyttökuppiin juuri arttia saanut, nyt jotain sentään.

IMG_9355
IMG_9360
J&N:llä oli kuulema ollut cuppingia, sinne ei ehditty, kun oikeastaan koko aika menikin siinä kelloa vahdatessa.
Jokainen kisaaja suoritti 5min valmistelut, siihen perään sokkokierroksella 7min suorituksen. Itse open roundissa kans tuo 5min valmistelu ja 10min suoritus, joten onhan siinä muutamia minuutteja, kaikkine venailuineen. Mut tiesin kuitenkin mitä oli luvassa. Ehkä joku kerta vielä pääsen tuomaroimaan, siinä olisi mielekäs homma.
Tämän vuoden tuomareina Brewersissa toimivat La Torrefazionesta Roman Kolpatski, Caffista Mia Nieminen ja Kaffalta Mike Akins.

Tänä vuonna taso oli jälleen kova, ja vähän harmitti kun ei päässyt kisaajien kahveja maistamaan, meinaan esitykset oli tasokkaita.
Voittajaksi selvitti tiensä Mikaela Wallgren, toiseksi sijoittui Alexander Robaszkiewicz ja kolmanneksi Aleksi Kuusijärvi.
IMG_9262
IMG_9275
IMG_9289
IMG_9301
IMG_9316
IMG_9328
IMG_9396
IMG_9414
IMG_9441
Jotain mitä muuta jäi hyvin mieleen, oli mm. Kaffan Cold Brew (eli kylmäuuttokahvi, tulee kohta pulloihin) jota sai hanasta suoraan. Dolce Guston pisteellä Latte arttia sketch menetelmällä työsti -nimeä en muista- jannu suoraan valokuvista, todella vaikuttavaa. OatLy:n iKaffe  kauramaito, jota pystyy kohtuu helposti vaahdottamaan, tämä ei makuelämykseltään kuohauttanut, mutta on parempaa kuin soijamaito.

IMG_9200
IMG_9201
IMG_9203
IMG_9206
IMG_9213
IMG_9228
IMG_9230
IMG_9233
IMG_9242
IMG_9243
IMG_9248
IMG_9479Toivotaan nyt että puheet pitävät paikkansa, ja tästä tulee vuosittainen tapahtuma.
JA ETTÄ! Ens vuonna olis jotain ruokaakin tarjolla, nyt oli vaan viimeisessä nurkassa vähän pientä.
Ei jaksa pelkällä kahvilla koko päivää, ei.

Olis pari ruokarekkaa kuulema pitänyt tulla pihalle (käytäväpuheita), mut ei näkynyt.
Ja syy että osa kuvista on mitä on, niin paikalla oli joku rykäissyt savukoneen aamusta päälle, jossain vaiheessa se taas sammutettiin.