Salilta rannalle, tai sit ei…

Huomaa kun on matalapainetta, pistää meinaa kusettamaan. Heräsin kupla otsassa, ja olen pitkin päivää käynyt tyhjentämässä itseäni, hampaat kelluen on saanut mennä munaravia asialle.

Toki tähän saattanee vaikuttaa salilla punnertaminenkin. Sillä kun nyt saatiin tästä läheltä lupa käyttää salia ilmaiseksi, niin pitäähän tuo hyödyntää, ja sieltä nyt ollaankin itsemme löydetty viimeaikoina. Vaikka pienehkö sali onkin, niin on siellä ihan tarpeeksi laitteita, et saa itsensä piippuun puuskuttamaan.

Yks mikä tuli jo alussa pienenä ongelmana, on L:n viihtyvyys siellä mukana. Toinen kun tottakai haluaa just silloin samaan laitteeseen mihin on itse menossa, eikä lelut kauaa kiinnosta, tylsä iskee nopeasti (ymmärtäähän tuon).
Tänään sit oli yks ässä vedettävä hihasta et sais hetken rauhaa, tabletti ja netflix, sieltä sit lastenohjelmaa pyörimään.
Kauan meni hyvin, smurffit oli jänniä, joten niitä ei jatkettu, samoin ankronikka. Late Lammas on aina varma, ja sit Aku ja veljenpojat uppos ennen kuin tuli tabletin tuijotus tylsäksi.

Aamun salin jälkeen tultiin poikkeamaan kotona, ulkona oli hyvä ilma, joten reppu rantakamoista täyteen ja kevyttä päälle. Autossa matkalla rantsuun tuli vilkaistua pilviä, piru, tummia ja paljon.
Satamaanhan se alkoi, joten rantsu jäi. Pikkumies pettyi, eikä oikein suostunut sulattamaan sadetta. “Miksi pitää sataa?” kysymystä hoettiin, eikä vastaukset kelvanneet, ihan kuin ei olis itseä jo muutenkin syönyt koko tilanne.

Kotona sit hajotin vielä vesikarahvin, joka sattui olemaan puolillaan vettä. Jotenkin vain huitaisin karateiskun pöydän yli, josta karahvi päätti ottaa osumaa ja hajota pieniks sirpaleiks ympäri kämppää. Aika voittajafiilis.

Sit kun S teki possun suikaleita, riisiä ja herkkusienikastiketta, niin alkoi taas elämä hieman hymyilemään.
Pitää niin kutinsa, et “hyvä ruoka, parempi mieli”.

Ite lämppäsin Rocketin tulille, ja kun espressopavut oli loppu, niin otin esille Kaffa Roasteryn El Salvadorin La Divinan (joka siis oikeammin filtterille). Tästä tein ensin pitkän espresson, ihan vahingossa toki. Eli kahvaan jauhoin 18,5g ja valmista juomaa tuli 48g. MUTTA, en alkanut säätämään tätä, sillä maku oli oikein miellyttävä. Hain cappuccinolle shottia pohjille, ja tämä lupaili hyvää, sopivan tukeva runkoinen, suklainen/pähkinäinen/makea.

Kaks cappuccinoa sit teinkin, S:lle ja itselleni. Omani huitelin tietenkin samalla huuleen, kun putsailin konetta yms. Mut S otti kuningatarpiirakan kanssa omansa, siitä räppäsin kuvan.

Lopuks netissä törmättyyn, ja hieman mieltä kaivertelemaan jäänyt kahvijuttu.
Kyseessä on Gorilla Coffee:n Tetraan pakattu kahvi… äh, vaikea selittää. Mutta tätä purnukkaa voi tutkia kyseessä olevan Brooklyniläisen paahtimon omilta sivuilta, tästä linkistä.

Tuomio vai palkinto?

Herätys ennen kelloa, hampaita harjatessa ajatukset pyörii tulevassa lääkärikäynnissä.
Normisti perheen parissa aamupalaa, kevyttä aamutoimintaa. Sit yhteislähdöllä liikkeelle, S ja L Mäkelänrinteen uimahallille, ite Töölön polille.

Lähdön hetkellä heräsi L:ssä taas se mukava uhma, ai et ku kiva huutaa/kiristää/lahjoa/huijata (no ei ehkä huijata), et saa kledjut niskaan. Sit kiireellä kohti uimapesäkettä, sieltä koukaten näytti vielä aikaa olevan enempi ku hyvin.
Paitsi sit kisiksen kohdalla pukkas ruuhkan, kiva edetä metri kerrallaan, koko ajan kelloa kytäten.
Ehdin joka tapauksessa ajoissa, minuutilleen. Sit odottelinkin 45min oven takana, ollen koko ajan “seuraava”, puhelinta räpläten ja muiden juttuja kuunnellen sekin meni siinä ilman tuskia.

Ehkä olin sit kuitenkin odottanut tätä käsikirurgille pääsyä jo niin kauan, et se odotus alkoi kääntyä siihen, et melkein odotin ettei se ovi avautuis, en tiedä mikä siinäkin on. Ei mitenkään jännittänyt, mut odotukset oli jonkinmoiset.

Omalla nimellä sisään, ja (nais)lääkäri sit jo ovella et “ja paitaa vaan pois”, “ai et heti hommiin vaan?”. Lääkäri vaan mulkkas, pari hoitsua nopeesti hymyili. Sit katottiin käsien kuntoa, liikkuuko ranteet miten, ja onko ojentajat ok jne. mulla oli oikein vitsikäs olo, “jaaha, hauis näkyy, et se taitaa olla kunnossa”, “joo mä käyn ahkerasti salilla”. Ei uponnu vieläkään, varmaan kuullu näitä jo tarpeeks.

Sormista sit hogattiin vasemman puolella hienomotoriikan kans noita heikkoja kohtia, ja kyl niitä testailtiinkin kauan.
Oikeastaan ihan hyvä, kun en itse edes ollut huomannut, ettei mun etusormi suostu kääntymään sivulle yms.

Lopuks sain laittaa paidan päälle, “ok, pistetään kumpu piiloon”, ei vieläkään lääkäriin uponnu, hoitsut hymyili (kai säälihymyjä).
Pirusti jännitti et mitä nyt ehdotetaan, ei mitään jatkoja, vai kunnon remppa.

Ja tulihan sieltä, paria kolmea jännettä siirrellään, rakennellaan kämmentä uusiks. Oikean käden kyynärpää leikataan samalla kertaa, laitetaan talttaa luulle ja sellaista. Hyvältä kuulostaa, tulee viritetty versio meikästä.
Mut mikä siinä laitto miettimään, vielä nytkin, oli se toipumisaika. Ensin muutama päivä ollaan osastolla, sit kotona kädet levossa, toinen paketissa jonki aikaa. Vasen olis rasitusaltis kahdeksan viikon kuluttua, whoa, kahdeksan viikkoa…

En tiedä mitä oletin, ehkäpä just tätä. Mut sit kun sen valkotakkinen sanoo, niin sen vasta tajuaa.
Nyt jäädään odottamaan tammikuulle et pääsee saliin. Tarttee ennen sitä jotenkin repäistä, koska kokemuksesta muistaa miten hohdokasta on olla avuttomana viikkoja.
Nyt onkin pössis, et tuliko tuomio vai palkinto odotuksesta, positiivista kuitenkin (kai?), hieman on hämmentynyt olo.

Fiilis kuvana:

Asiaa ja asian vierestä

(jorinaa ja kuvia lopussa)

Lyhyesti!

SOME:sta:
Facebook on aika lailla aallon harjallaan, siellä huipulla, ja alkamassa laskeutua.
Ainakin mitä tulee Vapamedian postauksessa “Facebook – passé?” luettuun tietoon, tuo kannattaa lukea, jos alla olevasta Business Insider:n Mary Meeker:in kaaviosta herää kysymyksiä. Postauksessa on paljolti puitu syytä FB:n nykyiselle “kasvokuvalle” (jos näin metaforana voisin tuota käyttää), edelleen suosittelen tuon lukemista.

Jäin miettimään hetkeksi, minkälainen face oli alkuaikoinaan, ja mikä se nykyään on. Ja oikeasti, kyllähän se on enempi nykyään juurikin ryhmille suunnattua, mainoksin puettua, lähinnä pakosta seurattava sivu, jotta pysyy mukana menossa.
Eli juurikin alkaa olla enemmän rasite, kuin leikkikenttä, jonne voi mennä kavereiden kanssa heittämään huulta.
Osa syynä tähän saattaa olla myös huima laajentuminen, kaikilla tuntuu olevan 150-1000 “kaveria”. Sit et se ei vielä riitä, niin mukana on koko suku, siinä saa jo miettiä mitä statukseensa laittelee. Kun ennen sillä ei ollut juuri niinkään väliä, oli rennompaa, ihan niin kuin nyt Twitterissä (krhm).
Aiheesta en tämän pidemmälti rupea avautumaan, sillä Anna Tervahartiala käsitteli asian niin hyvin (onko tämä jo kolmas kehu) postauksessaan.

Veikkaan seuraavaksi putoajaksi Instagrammia, ja sit Foursquarea (jälkimmäisen käytön olenkin jo aikaa sit lopettanut). Ihan on vaan sellainen kutina, ja mitä netistä lueskellut näiden oikeuksien käytöstä kuviin yms. ni siitä tuli fiilikset.
Voin toki olla väärässäkin, sen näkee sit joskus.

Somella muuten on hullun lailla valtaa, niin sen sai kokea Hans Välimäki, kun #watergate:sta paisui oikea kunnon tulva (siis tämä 1,5e vesilasi-case).
Eihän se itse vesilasi ja sen hinta olleet Hanssin nostamista tapeteille, vaan se miten vastasi asiakkaalleen tämän reklamaatioon julkisesti. Sitten vielä myöhemmin laittoi kommentoiti eston ja poisti vanhat! Voiko alemmas somessa vajota, on täälläkin sääntöjä, kirjoittamattomia sellaisia ja paljon. Sit on vielä se veteen piirretty viiva, hyvän ja huonon maun rajasta. Jota kylläkin on harvinaisen vaikeaa hahmoittaa, jos miettii Arman @titmeister Alizadia, jonka DuudsonJukka kruunasi joku aika sitten vuoden Someviihdyttäjäksi SOME Awards:illa. Äijä saanee heittää rankkaa läppää, ja siitä tykätään, moni muu olisi varmasti jo aikaa sitten lynkattu tästä hyvästä :) Itse diggaan seurata, ja hekotan jutuille, ei pidä ottaa kaikkea niin vakavasti.

Jos tämä SOME:sta tällä erää, paljon olis ollu vielä auottavaa, mutta ei sille tulis loppua.

Tänään käytiin L:n kummitädillä vierailemassa, syömässä ja juomassa. Kiitokset tästä sinne, kivaa oli!
Kotiin tullessa ja espressokonetta ja myllyjä katsoessa, sain piston sydämeeeni, kun en ole niitä hetkeen hoitanut kunnolla. Joten ei muuta kuin imuria ja ruuvaria yms. tarvittavat tavarat eteen ja hommiin. Sit parin tunnin perusteellisen huollon päätteksi huokasin, ja heitin iltacappuccinot viimeisistä Red Brickin pavuista helttaani.
Yllättävän puhtaat olivat myllyjen terät (Mazzer Mini E B ja Mahkönig Vario), jos muistan aikaa jolloin omistin Rancilio Rockyn, niin kyl sen terät oli aina likaisemmat kuin näiden yhteensä, ja lyhyemmässä ajassa.

Portafilter Dosing Cylinder. Tämä tilattu Orphan Espressosta, on uusi “lelu”, joka helpottaa kahvaan jauhamisessa ja siinä weissatessa [WDT].

Pari kuvaa tulossa!
Sillä eilen käytiin Korkeasaaressa, jonne en olis aamulla halunnut lähteä. Laiskotti ja ajatuskin niistä mäistä siellä, ja ulkona käyvä kova tuuli saivat väreet niskaan. Mut jotain tapahtui, ja huomasin olevani jo melkein perillä.
Epäilen et tuo täällä asuva nainen, osaa jotain hämäriä temppuja, et saa tahtonsa läpi, ihan mun huomaamatta!!!

K-Saaressa oli väkeä kuin SaiPan maalilla, ihan nuoria aikuisia ilman lapsiakin (mikä ihmisiin on nykyään mennyt? Meillä oli ennen aina joku kummimuksi vähintään ns.verukkeena mukana), joka oli ihan positiivista huomata.
Näin ekaa kertaa karhun uivan, se jäi mieleen, ja oli aika vaikuttava näky. Se jolkotteli normaalia rundiaan, kun päätti ottaa välissä ihan yht’äkkiä altaan mitan uintitreeniä. Kai nallella oli jokin “ui kesäksi kuntoon”-teemapäivä.
Sit vielä hatunnosto meijän just 3v. jantterille. Tyyppi vaelsi jalkaisin koko päivän eläimiä ihmetellen, eikä edes ottanut kunnon itkupotkujakaan. Illalla vielä kävästiin fiksaamassa tädin hp deskjettiä, ja sielläkin jaksoi pitää elämää, autoon toki sammui, eikä ennen aamua silmäluomi auennut enää.

Monta kertaa ollaan käyty tätä katsomassa, nyt näin ensimmäisen kerran (hmm)

Tunturipöllö on IMO coolein pöllöistä

Tää on jotenkin vaan niin makee, patsastaa vaik kuin kauan samas asennossa

SE UI! HEI, SE OIKEESTI UI!!!

Jellona

Väsyny esso

Tänään mulle oikeestaan aukes valoverhojen idea, vaikka vuosia olleet meillä

Lopuksi Grumpy Cat:in, eli nk. Seppo Kissan twiittiä lainatakseni:
“So if guns kill people, I guess pencils misspell words, cars drive drunk, and spoons make people fat.”

Jääkahvi Aeropressillä

Iced Coffee on kesän cool juttu, itseasiassa oli jo viime kesänä, ja jos tästä kesästä tulee kuuma, niin jääkahvit tulevat tekemään jälleen kauppansa.

Miten sellainen sitten tehdään?
Ajattelin jakaa oman aeropress reseptini tästä, jos joku haluaisi kokeilla kotona, tai vastaavasti vaihtaa reseptiä (tai ehdottaa muokkausta omaani).

Tarvitaan:

Aeropress
Lasi
Hyvä kahvi, tälle oikea karkeus (jotta reseptissä olisi jotain tolkkua).
Kuumaa vettä
Jäitä
(vaaka ei pahitteeksi)

Kahviksi valitsin tutun Kaffa Roasteryn paahtaman, Kenia Tekangu Karogo AB:n.
Process: Washed, Selective Harvest. Altitude: 1750-1900m. Region: Nyeri/Tekangu. Varietals: SL28, SL34, K7.
“Pehmeän suklaakeksimäisen maun tukena on punaherukkaa, karviaista ja kevyttä yrttisyyttä. Tämä on klassisen puhdas, hapokas ja mehukas kenialainen kahvielämys”.
Kisasin tällä Brewers Cupissa, joten papu on hyvin tuttu.

Lasiin jäitä 65g, pohjalle.

Papua 14.5g myllyyn ja karkeudeksi hieman hienompaa kuin tavallinen suodatinkarkeus (tästä kuva alempana).

Aeropress väärinpäin (inverted), ja kun purut ovat sisällä, niin 88°C vettä 115g päälle. ensimmäiset 30s sekoittaen, sitten 30s leväten, kääntö lasin päälle ja 20s painaminen.

Siinä se sitten kaikessa yksinkertaisuudessaan onkin, katsoin mittarilla vielä lämpötilan valmiista lasillisesta, ja mittari näytti 17°C jäiden sulattua kahvin sekaan [edit 14.6.13: muutama kupillinen mittailtuna, olen päässyt 9-12°C asteisiin laseihin].

Jäät

oikealla Juhla Mokkaa ja vasemmalla itse käytetty karkeus

Mittari

Painajaista ja päivän viemää

Aamulla heräsin painajaiseen, niitä en olekkaan aikoihin nähnyt. Tämän kertainen koski sotaa.
Omat oli asemissa poteroissa, tein aamuyöstä ylim. kurkkausrundin jätkiin. Huomasin vihun päässeen läpi, siitä se sit alkoi.
Muistikuvat oli et kun omasta rynkystä loppu kudit, lainasin toverin kalashnikovia, ja sillä osuminen oli tuskaista. Kuitenkin jonkin ajan päästä saatiin taas tilanne balanssiin, ja siihen sitten heräsinkin. Kävin melkoisilla kierroksilla, osana adrenaliinia ja osa hatutuksena vuotanutta puolustusta.

Mietin kovasti hereillä ollessanikin vielä, et miten joku vaan voi nukkua vartioon, varsinkin kun tilanne on arka.
Lieneekö yli kymmenen vuoden takaiset, useat pimeänampumisten vetämiset palanneet jostain takaraivoon. Muistan muuten kerran itse ollessani poterossa vartiossa (vielä oppilaana), vihun tulleen aamuvarhaisella kylään, siihen hieman säpsähti.

Aamupäivällä oli lääkärin määrä tulla iskemään kyynärpäähän kortisonipiikki, mut eipä tullut ei, oli itse kipeänä. Hoitsut kuitenkin kävi kiikuttamassa lääkkeitä. Kun tän hetkinen antibiootti on todella vatsaystävällinen, niin siihen tulis rinnalle tabua.
Tällä uudella tabulla on yks jännä piirre, sillä on vahva antabusvaikutus, eli ei ollenkaan alkoholia samaan aikaan sen kanssa.

Eipä tuo kauheasti haittaa, kun ei muutenkaan tule enää juuri juotua. Ongelma syntyisi, jos se ei sopisi kofeiinin kanssa yksiin, pahapaha ongelma. No tohtori kuulema tulee huomen aamuna, sitä siis odotellen.

Kotona mieli teki kovasti cappuccinoa, ja sen rykäisin SqM:n Red Brick:stä. Tuli mielestäni hyvä, mutta huomasin samalla pussin olevan lähes tyhjä. Eikä filtteripapuakaan ole kuin nimeksi, joten lisää metsästämään.

Mentiin pitkästä aikaa tuttuun ja turvalliseen Kaffa Roasteryyn Rööperiin pursimiehenkadulle, juotiin cappuccinot (ja esso), vaihdettiin kuulumiset ja puhuttiin niitä näitä. L juoksenteli ympäriinsä, joten se energia piti lähteä viemään muualle.

Kaffalla tiski ja taulu

San Francisco & Chiri

Ostin toki kotiin pari pussia papua, innostuin paikanpäällä lähtemään hakemaan omaa jääkahvireseptiä kuumille päiville.

Kovasti uskon Kenialaisen tulevan olemaan “helpompi”, mutta El Salvadorin La Divinassa on aina mielestäni ollut potentiaalia venyä… saas ny nähdä.

Aiemmin olen jääkahvireseptejä kirjoitellut, mut ei niitä muistiinpanoja löydä kyllä kolumbokaan. Uusiks vaan…

ilmankosteutta, tuulen nopeutta, ilmanpainetta ja lämpötilaa aistien

Tervasaaren leikkipuistoon päädyttiin, ja liukumäki osoittautui pienen mieleen. Myöhemmin sit hiekkaleikit.
Mut kun oltiin hetki oltu, niin pilvet alkoivat näyttämään jo liiankin tummilta.
Just kun oltiin siirtymässä autolle alkoikin jo hieman tiputella, eli aika hyvä ajoitus.

liukumäkeä

huudolla alas

Kotona oli käsi hieman kipeä, ja muutenkin veto meiltä äijiltä vähän poissa. Ni päätettiin heittää pakastelätyt uuniin ja perheleffaa sisään.

Päivän leffaksi valittiin Saapasjalkakissa [DreamWorks], hyvää pientä huulenheittoa ja upeet graffat, vaikka lopussa olikin täysi työ pitää silmiä auki, oli pätkä hyvä (ei törkeen hyvä, ihan vaan hyvä).

Papupussit on tänään paahdettuja, joten niitä ei juuri nyt kannata availla. Mut kun pari päivää on menny, niin sit.
Jääpalapussit oliskin jo pakkasessa odottamassa, eli myöhemmin sit testiä vaan peliin… ja siitä uutta postausta.

Hillittyä menoa

Antibiootteja ja lämmintä ilmaa = Pakki sekaisin.

Aamu alkoi iloisella vessavisiitillä, jonka jälkeen oli veto pois, eli takaisin jatkamaan unia.

S:n ja L:n kauppareissun aikana, taioin Rocketilla espressoa, tällä kertaa päätin tehdä sen nutation tamping tekniikalla lämpimään kuppiin (pitkästä aikaa). Noro oli kaunis, ja maku hyvä, edelleenkään en osaa päättää onko jääkylmä vai lämmin kuppi parempi.

Takaisin jutun juoneen… Eli vatsa temppuili lääkkeistä, ja olin jo aikeissa soittaa kotisairaalaan, kun puhelin pirahti. Saatiin kahviseuraa L:n kummisedästä ja tämän pojasta, oikein piristävä käynti oli.

Sit se soitto ks:ään, ja päätettiin et tulevat aamulla katsomaan vähän kyynärpäätä uudelleen (kun ei ole ottanut suuntaa parempaan), ja ehkäpä pikku labrat kans. Huomenna sit näkee aamulla mitä tapahtuu.

Olin tehnyt ilta kuuden maissa jonkin uudelleen nousun, ja sisäilma tuntui olevan se ainoa joka tökki.
Päätin lähteä S:n ja L:n mukaan Mustikkamaalle haukkaamaan meri-ilmaa ja ottamaan ilta-auringon säteet niin kalpeaan vatsaani.

Ei menty vakkarirannalle, vaan otettiin sellainen hämy polku reitti, joka sit vei meidät sellaselle pikkurannalle. Ihan huippupaikka, jos siellä ei enää jatkossakaan ole muita, niin siit tulee salettiin vakkarimesta.

Saatiin vesihiihtäjistä ja lautailijoista viihdykettä siinä maatessa. Ja seuraakin, kun ankanpoikue oli ohikulkumatkalla siitä. Pysähtyivät L:ää ensin ihmettelemään, sit pokkana tuli moikkaamaan meikääkin, käppäilivät siinä jalkojen päälta ja yks vähän tutki mun sormusta lähempää samalla kun vähän sormella silitin selästä.

mighty ducks

tärkeetä hommaa

jalat jemmassa

Ei ees häirinnyt moottoriveneellä edestä kurvailu, päinvastoin

töissä

viihdykettä

Nyt kotona olo on sellainen semitsippi, et varmaan jaksaa vielä jonkun jakson telkkaria, mut ei mtn ihmeempää.

Loppukuvaks: Ihanainen rannalla.

Housut: Desigual, Paita: H&M, Huivi: Esprit, Lasit: Ralph Lauren, Muija: Mun.

Mummilassa aurinkoa.

Kaunis aurinkoinen päivä. Mut miks mummilaan?

Aamulla puntaroitiin mahdollisia rantoja ja auringonottopaikkoja.

Lähellä olis ollut monta hyvää, mut jokaisessa oli jotain pientä minkä takia loppupeleissä päädyttiin tänne (jep, eli rustaan tätä juurikin mummilassa, +1p siitä mahdollisuudesta).

Tervasaaresssa on leikkipaikka, mut entäs se auringossa löhöily sit, molemmat ei samaan aikaan oikein luonnistu. Jokseenkin liian vilkas tää pikkumies, et malttais olla pyyhkeillä kauaa.
Sama koskee sit Tokoinrantaa ja Meripuistoakin.

No rantojahan olis, ja L tykkää leikkiä siellä vedenrajassa, pinkoa aaltoja karkuun ja upottaa Viking Lineään (sukelluslaivaansa).
Näissä ollaan viikolla vietetty aikaa, ja suosikkina on ollut mustikkamaan rantsu.

Mutta kun on lauantai ja kuuma, niin joku muukin saattaa olla siellä. Enkä innostu olemaan jonkun iholla, tai kuuntelemaan liian kovaäänisten elämäntarinoita.

Ruokapuolikin tarttis hoitaa, ja mielellään vessa lähellä.

Eli kilautus mummille, ja niin vähän ajan kuluttua (kevyt riita taas pukeutumisesta, as usual) pögötti päästi karstaa putkestaan kun sen suuntasi kohti tuuskia.

Nyt on siis ruokapuoli hoidossa, grillauksen muodossa. Mukelolla altaassa vettä, eli vesileikit järjestetty. Vessa lähellä, tämä isoa plussaa, kiitos terhakan antibioottikuurin. Eli siis se tipan kautta kulkenut kuuri jatkuu vielä, vaikkakin nyt suun kautta, kolmasti päivässä vielä kahden viikon ajan.

nahkaa käristäen

Jos ahkerois autonpesun tähän yhteyteen niin päivä olis aika hyvin hanskassa.

Kahvipuolta ehtii sit illalla himassa jalostaa, samalla tapaa kuin aamupalalla, eli Chemex ja Kaffan Masha (mmm).

L jäätelön jälkeen

pienen miehen menopelit

ankan iltauinnit

Oslon tuliaisina kupillinen omenaa, Kaffa Masha.

Kaveri toi Oslosta tuliaisina pussin papuja (Kiitos Ville!). Ekana voisi heti mieleen tulla Wendelboe, tai Solberg & Hansen, mutta hähää eipäs olekkaan mikään näistä. Vaan Kaffa Norge:n Masha, Burundilainen Bourbon, paahto filtterille. Papu = Washed.

Testausta päiväkahvin tiimoilta Chemexillä ja Aeropressilla, ensimmäinen ihan siitä syystä et olen siihen viime aikoina niin mieltynyt, ja jälkimmäinen on jotenkin filtterikahveille ystävällinen ja helppo (varsinkin kun yhtä kuppia tekee).

Chemex:

32.5g, 500g, 94C, 30s bloom. [purut, vesi, lämpötila, uutto yms.]

kuppi ei ihan kirkas, vaan jos voi sanoa, niin puolitäyteläinen (positiivisella tavalla). Hapokkuus on hento, maku on aika selkeä omena, muttei kirpakan vihreä vaan enemmän punaisen omenan tyyppinen. Lopussa runko taipuu selkeästi kermaiseksi, ei niinkään voimaiseksi voin makuiseksi, kuppin viilentyessä maku voimistuu (normaalia).

Aeropress:

15g, 210g, 87C, inverted, 1:10 uutto (at 30s sekoitus), 25s press.

Vaikka tällä oletin tulevan helpommin maistettava kuppi, niin väärässäpä olin.

Alkuun maistoin mielestäni lopussa kirpakkaan hapokkuuden, mut sit hetken päästä se olikin alussa ja pehmeämpi. Mutta niin tässäkin oli kuitenkin vahvasti hallitsevana makuna tuo omena, oikein kiva.
Kupin pohjalta makua maiskutellessani, yrittäen tätä jotenkin sanoiksi pukea, mieleen tulee vain; kirkas, omenaisen hapokas, hieman kermainen (ei niin paljoa kuin oli Chemexin kanssa).

Hieman Kaffa Norjan sivuilta kopsattua:

“Sisällissota ja hallinnon tilanne vaikutti 90 ja 2000-luvulla, että kahvi tuotanto Burundissa hiipui, niin teki laatua. Onneksi on olemassa erittäin hyvät luonnolliset edellytykset kasvattaa kahvia maassa, joten kehitys on valtava isäntä viime vuosina. Tämä mahdollistaa Burundin yhdeksi mielenkiintoisimmista kahvia tuottavista maista juuri nyt.” (hurraa google kääntäjä, vaikka hieman sai vielä oikoa sanoja).

Olen viimeisen vuoden aikana tilannut muutamia Burundilaisia papuja, eri paahtimoilta, ja olen ollut tyytyväinen tasoon.
Tämä oli kyllä tähän astisista ihan ykkönen, juonpa tätä mieluummin kuin Etiopian Harraria (kova väite)!

 Näihin makuihin ja papuihin tällä kertaa.

KISS Monster Tour, Helsinki, Finland

Maanantaina tuli, soitti ja antoi rahoille vastinetta KISS!

Ensin omat kokemukset ja näkemykset, sit kuvakimaraa.

Jos joskus haluaa mitä tilaa, KISS:n keikalta sitä saa.

Bändi veti Harwall Areenan täyteen KISSkansaa. Matkalla ja varsinkin sisällä voi bongailla jengillä päällään yhtyeen tyylille kuuluvaa asustusta, ja toki maskejakin oli. KISS sukista ja KISS kengistä, paitoihin ja housuihin pukeutunutta porukkaa velloi käytävillä ennen ysiä.

Vähän ennen bändin esille astumista ilmassa voi aistia jo hyvän hengen, porukka oli joko maistissa, tyytyväinen auringosta tai oikeasti fiiliksissä tulevasta. Itselläni alkoi jo pikkuhiljaa sormet naputtaa reittä kun AC/DC:tä tuli taustahälynä, olin pihvinä jo lähes medium asteella.

Sit valot pois ja screeniltä näytettiin kun bändin jäsenet astelivat kohti lavaa, yleisöllä olivat kamerat valmiina, ja moni jopa nauhoittikin tätä parin minuutin pätkää.

Psycho Circus pamahti soimaan, ja aiemmin iltalehdistä lukemani kolmen miljoonan lava alkoi elämään kanssa.

Jättimäinen hämähäkki nousi ja laski bändin päällä, jaloissa oli pyroja/valoja/savua/kameroita ja ties mitä muuta. Tämä “tykitys” ei laimentunut koko kaksituntisen aikana.

Ja jos Paul Stanleyn (62) laulussa olis jotain huomiotavaa prosenteissa 80/20, niin tuo 10pinnaa tuli takaisin show:n myötä, ja loppu 10p Eric Singerin (rummut ja törkeän hyvä lauluääni) toimesta.

Mitä KISSfani voisi toivoa keikalta? Ainakin seuraavat tulivat esille; rikottiin kitaraa, kielihölkkää riitti, verta purskauteltiin, äijää liiteli yleisön päällä, vartaloa sheikattiin ja rummut nousivat kohti kattoa samoin kuin lavan osat siirsivät Tommyn ja Genen ylös ja eteen omilla tasoillaan. Katso alhaalta kuvista!

Vaikka välispiikit olivatkin aika imeliä, niin kyllä osassa oli yleisön laulattamistakin, ja vielä siten jotta uudempikin fani osaisi olla mukana, sillä kuinka vaikeaa on huutaa pyynnöstä YEAH!

Tässä välissä pienet rukkaset, ei suinkaan bändille, vaan päätykatsomolle, joka oli kaikkein huonoiten mukana. Hittoako tulla keikalle, jos meinaa istua kuin kirkossa, hädin tuskin taputtaen. Toki poikkeauksia oli mukana, mutta ihan vaan näin muihin katsomon osiin verraten.

En muista millä keikalla viimeksi olis tullut näin kuuma, ja ääni mennyt (toki tuli takaisin nopeasti, en sillein helposti menetä ääntä vaikka kuin huutaisin).

Biiseistä:
Kahdenneltakymmeneltä albumiltaan Monsterilta soitettiin suht alussa Hell For Hallelujah, en ollut tätä ennen kuullut, ja se jotenkin iski. Voinen miettiä tuon levyn ostamista jo ihan tämän biisin takia.

Koska bändi on tunnettu siitä, ettei jätä yleisöään kylmäksi, vaan tarjoaa sitä mitä nämä ovat tottuneet jo kuuntelemaan. Niin kyllä sieltä tuli täyslaidallinen mukana joikattavaa!

mm. Shout It Out Loud, War Machine, Heaven’s On Fire, Lick It Up, Rock’n'Roll All Nite, Detroit Rock City (henk.koht suosikki, ehdottomasti) ja lopussa I Was Made For Lovin You ja Black Diamond. Sääli että God Gave Rock N’ Roll To You soi kaiuttimista kun valot olivat jo päällä ja bändi poissa, porukan siirtyessä oviaukoista ulos.

Pidemmittä puheitta… Hyvä keikka, taattua KISS:iä, mahtava show ja yleisö mukana. Menen satavarmasti uudelleekin kuuntelemaan, mikäli tulevat vielä keikkailemaan johonkin lähistölle.

Tuli vielä tänään tiistaina käväistyä Hard Rock Cafe:ssakin, sillä sinne tuli Gene luovuttamaan pari bassoa. Itseltä meni jonkin verran ohi Nathanin haastattelusta, mut juttu kulki jotakuta näin: Tullaan vielä uudelleen, on jo suunnitteilla jotain isoa, isompaa kuin koskaan ennen. Lava on suunnitteilla, ja se tulee olemaan jotain todella erikoista, sillä pitää päästä yleisön joukkoon ja nousemaan korkealle yms.Mutta ei jaksa enää muistaa ihan kaikkea, niimpä jätän tässä vaiheessa googlen varaan, itsekkin taidan luottaa siihen enemmän.

Kuvat:

Terviksessa odottamassa Genen HRC keikkaa

Päivärytmitys ja mikä sen määrää

Kyynärpää sanoi tuossa alkuviikosta sopimuksena irti, ja siitä nyt alkanut viikkoon tietty päivärytmi.

Nopee aamupala, ennen kotisairaalan tuloa. Tämä käsittää jugua, marjoja, leipää, mehua yms. ja tietenkin kahvia.

Eilen oli vuorossa Kolumbialaisista tuo Geisha, se on niin kirkas ja miellyttävä kuppi, jokseenkin pirun hyvin balanssissa. Raikas, ei liian hapokas, sopivan makea jne ylistykset. Harmi vain ettei ole se halvin papu. Tosin ei tän aamuisessa SqM:n La Serraniassakaan valittamista ole, mutta sen vadelmainen hapokkuus saatta olla joillekkin joko In tai OUT.

Niin, eli aamuisin on alkanut upota kahvin laitto pääasiallisesti Chemexille, en tiedä miksi, mutta on taas “se aika” kun tämä uuttotapa miellyttää muita enempi.
Nopea ja näppärä, saa reilummin uuteltua kerralla, eikä puhtaana pito ole hankalaa.

Eli aamiaisen jälkeen on ollut vuorossa kotisairaalan käynti (tätä piti alunperin jatkua vain 3vrk, mutta eihän ne aikaikkunat koskaan pidä), jossa lasketaan antibiootti IV:nä (suonensisäisesti), joten saan pitää kädessäni nykyään kanyyliä hela dagen.

kanyyli

kanyyli siteessä

Ei se tosin ole estänyt käynnin jälkeen meitä pomppaamasta leikkipuistoihin. L saa peuhata ylimääräisen energiansa, itse saan S:n kanssa lepoa ja aurinkoa. Ei sillein huono diili.

Kahvijuttujen saralta vielä viimeisin innostukseni kohde on Nutation tamp, eli sellanen coin flip tamp (pyöritetään tampperia kuin pudotettua pyörivää kolikkoa purujen päällä) tyylinen tamppaus.

En laita juurikaan painoa mukaan, tampperini painaa itsessään 490g ja kun sitä muutaman kerran pyöräyttää niin kaarre on ikäänkuin loppu, niin kuin pyörivä kolikko joka pikkuhiljaa asettuu pinnalleen, samoin käy tässäkin.

Tämä on jeesannut itsellä nyt viime päivinä saamaan valutetuista shoteista tasaisempia kuin ennen, tai ainakin helpommin hallittavia. Vaikka noro valuu jonkin verran hitaammin, ja on sellaista hiirenhäntää melkein blondaantumiseen asti, niin se kuuluu ymmärtääkseni vain asiaan.

Tätä kokeilemaan innoitti Matt Pergerin (AUS) WBC esitys [klikkaa videoon], joskin käytän edelleen espressomyllyä ja sillä aavistuksen karkeampaa jauhatusta. Matt esityksessään taas isompaa myllyä, joka tarkoitettu enempi filtterille (näin todella yksinkertaistettuna pähkinässään), mutta joka tapauksessa huomioin siitä tuon tamppaustekniikan ja nyt sen kanssa siis eteenpäin.

Hyvää shottia on tullut, ja maku mm. SqM:n Red Brick (v7):ssa muuttui mielestäni parempaan suuntaan.

Testissä lisäksi normaalista kuumaan espressokuppiin laskemisesta poiketen, pakkasesta lasi, johon shotti. Hyvin mielenkiintoisesti maku vaihtelee, ja nopeasti lämpötilan vaihtuessa, alussa tuntui jopa marjojen maku hieman Boozy:maiselta. Tosin en ole tätä ehtinyt edes kymmentä kertaa vielä kokeilla, niin enpä osaa päättää jätänkö tulevaisuudessakin kupit koneen päälle lämpenemään, vai pakkaseen kylmenemään.

Hyvää lämmintä kesää kaikille valmistuneille, opiskelijoille, koululaisille ja miksei nyt sit samantien koko kansalle, joka talven pimeydestä on vaeltanut valoon!