Kolme papua kupissa

Nyt vaihteeksi kahviaiheinen postaus.

Kuvassa oikealla oleva espresso blendi Kicker ei mahtunut tän kertaiseen postaukseen, mut myöhemmin sit

Aiemmin olin pitkään ilman papuja. Nyt niitä sit on, nimittäin tilasin Englannista HasBeanilta muutaman pussin, sit kaveri toi mukanaan Tukholmasta Drop Coffeelta yhden pussin, niin nyt kylvetään makujen maailmoissa.

Kun olen näitä pyrkinyt juomaan mahdollisimman vuorotellen, niin aina meinaa unohtua et miltäs se yksi niistä kahveista taas maistuikaan. Nyt otin sit aeropressin käteen, ja tein kolme kuppia peräjälkeen, sen verran että lämpömittari näytti ensimmäisen ja viimeisen kupin välillä viiden asteen eroa.

Mitä mulla sitten oli tuossa testailtavana/maisteltavana?
Kaikki pavut ovat hyvin paljon toistensa läheltä, E-Amerikasta. On Guatemalaa, Nicaraguaa ja Costa Ricaa, eli melkeen kaikki naapurimaita. Lainatakseni hieman kahvinkeitin.info sivuilta:
“Keski- ja Etelä Amerikka tuottaa kasvatusalueista eniten kahvia. Latinalaisen Amerikan kahvit ovat tunnettuja tasapainoisuudestaan, sopivasta mediumi-koostumuudesta ja puhtaasta lopputuloksesta. Joissakin tämän alueen kahveissa happamuus nousee selvästi esille muiden makuominaisuuksien joukosta; niissä on hienon hieno kirpeä makusäväys.”

Elikkä, ensin lusikka upposi kuppiin, jossa:
Nicaragua, Finca Limoncillo, Washed, Longberry.
Kirjoitin ylös seuraavaa: Luumua, miedon hapokas, lopussa vahva persikan maku, kirkas.
Etiketti aina värikäs hasbeanille tyypillisen tyylikäs, “aavistuksen” väritetty.

Sit oli lusikka Drop Coffeen La Foliessa.
Guatemala, La Folie, Wet and Dry milling, Bourbon ja Bourbon 300.
En ihan ymmärrä tuota etiketin mukaan kerrottua käsittelytapaa, mutta jotenkin yhdistän sen samanlaiseksi kuin pulped natural olisi, en sit tiedä (joku voisi tästä kommentissa vaikka valaista, sikäli kun tietää paremmin niin saan tän oikein). Washed Bourbon.
Muistiinpanoista löysin seuraavaa:
Vihreän omenan vahva maku ja hapokkuus, suuntuntumassa vaniljaa sekä pähkinää, kirkas.
Pirtsakka kuppi, tulee jotenkin alkusyksy mieleen.

Vimosena oli Costa Rica, Finca de Licho, Yellow Honey, Villa Sarchi.
Tämä oli näistä vaikein, ehkäpä siinäkin mielessä että oli viimeinen, mutta myös niin monivivahteinen.
Kirjoittelin kuitenkin aika lailla samoin kuin etiketissä, vaikken ollut tätä tilaamisen jälkeen lukenutkaan. Eli jotain meni oikein tämän kanssa (vaikken vadelmaa nyt huomannutkaan).

Mehukas, lopussa ensin hunajaista makeutta jota seuraa suklaamainen viipyilevä maku, tuhti.

Lopuksi kun näitä katselin ja naputtelin kynällä vihkoon, hiffasin laittaa nämä järjestykseen:

Aamulla Finca de Licho, päivällä La Folie ja illalla sit pirteä Finca Limoncillo.