Aeropress SM 2012

Harvemmin tullut voitettua mitään ihmeempää, varsinkaan saanut suurempaa tunnustusta omasta harrastuksesta, joten kaipa tämä siksi pisti lantion sheikkaamaan (virtuaalisesti pienessä pilvessä).

Niin, miten tämä kaikki sitten taas menikään?

Kisoihin sai osallistua kuka vain, ohjeet olivat SCAE:n Suomen sivuilla, tosin noita kisaamisjärjestelyitä hieman muutettiin myöhemmin.

Treenasin kotona silloin kun siihen aikaa siunaantui, kokeilin eri muuttujilla. Eli latoa aeropressiini eri määrillä, eri tavoin vettä ja kahvia suhteessa toisiinsa, sekä tietenkin kahvinpurujen karkeutta ja veden lämpötilaa säädellen, niin että kupista tulisi mahdollisimman “hyvä”.

Kuvasin omaa suoritustani ja perään katsoin mistä voisi tekniikassa parantaa, ja sitten hioa sitä. Tietysti tuli edellisenä päivänä vielä vedenkeittimen vedet syliin, ei auttaneet pyyhe ja farkut, kunnolliset palovammareidet kisapäivälle mukana.

Kisoihin otin oman myllyn mukaan, mikä loppujen lopuksi (uskaltaisin jopa sanoa) taisi ottaa aika ison niskalenkin muihin nähden.
Mutta sen matkalla messuhallille tiputin maahan, pieni oli jännitys hallilla että toimiiko se. Kaffan pisteellä kokeiltiin, ja toimihan se mukavasti, onni potkaisi ekan kerran siinä vaiheessa.

Ekassa skabassa olin Villen kanssa 1 vs. 1, ja toinen jatkoon. Harmi että jouduimme keskenään jo näin alussa, sillä koko harjoitusjakson ajan olemme olleet irkin välityksellä keskustelemassa kisoista ja kahvista. Itseasiassa meillä oli vielä hyvin samankaltaiset reseptitkin, jos arpaonni kisaajia ratkottaessa olisi mennyt toisin, en ihmettelisi jos vaikka Ville olisi ollut top 3:sessa.

valmistelua Villeä vastaan

Edellisiltana pakatessa, tietysti imuroin myllyn. Sen sain huomata kisassa, kun sinne laittamani papumäärä ei tullut ulos samansuuruisena. Purua jäi terille yms. jouduin heti uhraamaan aikaa moiseen tupla jauhamiseen.

Kun valmistettu kuppi oli molemmilta valmiina, ne laitettiin esille, tuomarit tulivat paikalle, tuomareiden ollessa selin kuppien järjestys muutettiin (nimi kuitenkin pohjassa) jottei muu kuin maku pääse ratkaisemaan.

Tuomareina toimivat Lauri Pipinen (vuoden Barista 2011, Good Life Coffee), Antti Luukkonen (Kaffa Roastery) sekä Johan Damgaard (Johan&Nyström). Tuomarit maistelevat kuppeja rinnan ja merkistä sitten yhtä aikaa jokainen osoittaa suosikkiaan.

Kun näin oli puolet 12 kisaajasta karsittu, loput 6 ottivat vielä vastakkain 1 vs. 1.

Sain vastaani Niki Leskisen, vuoden Brewers Cup:n voittajan, Kaffalla ja Fratellossa Baristana työskentelevän mukavan jannun. Nikillä oli kupissa hieman vähemmän kahvia kuin omassani, ja kun moneen otteeseen kuppini tehneenä tiesin omassani olevan 8-10ml ylimääräistä (mahdollisen roiskautuksen varalle). Myöhemmin kuulin Nikillä olleen pieniä ongelmia uutossa, en omalta suoritukseltani huomannut mitään ollessani niin keskittynyt.

Tämä päänahka oli erittäin kova saavutus itselleni, olisin ollut tyytyväinen jo siihen että pääsen kisaamaan Nikiä vastaan. Kuitenkin tuomarointi puolsi jatkoani, tässä vaiheessa käväisi jo vakavasti mielessä, “entäs jos voittaisin ja pääsisin jenkkeihin?”.

Niki ja minä

Yleensä kisojen välissä oli aikaa käydä kiertelemässä ympäriinsä hallilla, ja Gastro messuthan ovat aika makeat, on vaikka minkälaista kahviin, leivonnaisiin ja keittiöön liittyvää, niin ja viinipuoli.

Nyt kuitenkin jäätiin miettimään valmistelupöydälle tavaroiden asettelua, ja toiminnan tällä tavoin sujuvimmin ohjautuen. Ettei käy niin, että rupean metsästämään mittalusikkaa pavuille kun kello jo juoksee (8min aikaa suorittaa, kamat esiin ja kuppi valmiiksi).

Top 3

Finaalissa mentiin kolmestaan, Minä (daah), Kalle Freese (vuoden Barista 2012 hopeaa, opiskelun ohessa tekee baristana Kaffalle hommia) sekä Sanna Palo (Kaffa Roastery).

finaalissa aeron täyttö

Tuomarointi meni seuraavanlaisesti, jokaisella tuomarilla oli kolme pikkukuppia, kupeissa pisteluku 1-3, niitä sitten jakamaan suosikkiensa mukaisesti. Ensimmäinen kuppi nostettiin, ja Kalle julkistettiin kolmanneksi. No nyt alkoi jo jännittämään, toinen meistä lähtee siis edustamaan Suomea rapakon taakse.

Oma kuppini voitti, onnittelut kaikille kilpailijakavereille ja järjestäjille. Iso käsi myös Pipisen Laurille, joka jeesaili myllyni kanssa ja muutenkin, mutta henkinen tukijalkani oli kuitenkin S jonka raahasin messuille mukaan.

Kuulin vielä myöhemmin että oman kuppini kohdalla oli kaikki kolme pikkukuppia kolmeen pisteen kuppeja, sain kyllä kuulla sen olleen tasapainoinen ja hapokkuus hallittua jne.

Kisaresepti!

Tässä vaiheessa jaettiin palkinto jonka tuli Svante Hampf (Kaffan Toimitusjohtaja) antamaan, Arabian myöntämä 1000e shekki, käsimylly, Iittalan Alvar aallon isohko kulho.

Svante ojentaa Arabian lahjakortin

Niin ja se tärkein, paikka Suomen edustajana Portlandissa, Oregonissa USA:ssa 20.4.12.

Poster courtesy of BWJ at Dear Coffee, I Love You

Lisää WAC:sta (World Aeropress Championship) voi lukea täältä.

Sekä tämä sama naisen “joka joutuu kuuntelemaan kahvijuttuja kotonakin” versio tapahtuneesta.

Nyt voi sanoa, että vaikka on onnellinen, niin samalla hieman hämmentynyt, ja sellainen jännä “odotteleva” fiilis.

Kysymykset pyörivät väistämättä päässä: miten sitten jenkeissä, koska pitäisi lähteä, kauan siellä ollaan, koska tapaan ketäkin ja missä… kahvit?

No näihin kun saan vastauksia piakkoin, tulee uutta postausta.

kuvia WAC galleriariasta, linkki.