Posts Tagged ‘turunkahvipaahtimo’

Tänään esittelyssä pari Turunkahvipaahtimon (TKP:n) kahvia.

Ihan ensin otan espresson, vaihtelun vuoksi. Suolana postaukselle ajattelin tuosta shottia tehdessäni, kamera kädessäni, ottaa muutaman kuvan välineistä joita käytän espressoja kyhäillessäni. Kun monesti joku saattaa ajatella, että kalliin näköinen kone, mutta ei ajattele/tiedä mitä vaiheita sen kanssa saa tehdä saadakseen n.30g espressoa kuppiin.

DSC02618

Maa: Rwanda
Alue: Nyagatare
Pesuasema: Mahembe Coffee Washing Station
Tuottaja: Justin Musabyiama
Palsta: #3600
Lajike: Bourbon lajikkeita
Kasvukorkeus: 1700-1900m
Poiminta: Käsin 05-07/2015
Prosessointi Pesty
Kuivaus: Korotetuilla pedeillä jopa 21 päivää
Makukuvaus: Mehukas ja makea. Punaista omenaa ja herukkaisuutta

DSC02619

Tästä olen tykännyt ottaa 18g papua myllyyn. Ja koska jauhan yhtä annosta myllyllä kerrallaan, mittaan sen joka kerran erikseen (sanotaan single doseksi). Vaihtoehtoisesti voisin pitää kaikki pavut myllyn hopperissa (siinä tötterössä myllyn päällä), mutta koska en aina samaa papua jauha, niin tämä tekee asiosta sillä tavoin pavun vaihtamisesta helpompaa. Sitten pidän myös siitä, että mielestäni pavut säilyvät näin kauemmin tuoreina. Myllyssä ei voi säätää grammamäärää tulemaan ulos (tässä mallissa), mutta single ja double vaihtoehdot ovat valinnaisia, niitä pystyy säätämään ajastin mallisesti, siitä voi sitten kohdistaa tuon halutun määrän grammoiksi.

DSC02621

Kahvan päällä on “OE IPANEMA Tall Aluminum Portafilter Dosing Cylinder”, tuo OE tarkoittaa Orphan Espressoa josta dosing cylinder (koko 58mm) on tilattu. Oikeastaan ei kovin tärkeä, tälläinen lisäkilke vain, säästää puruja pöydältä jos vaikka jostain syystä jauhaisi vähän ohi kahvan. Muilla myllyillä kuin tällä voi olla tärkempi, mutta onpa nyt kiva kuitenkin.

DSC02625

Jauhamisen jälkeen kahva Tamping Stationille, tässä on nyt “nakukahva” joka ei itse asiassa ole tälle tarkoitettu, vaan sinkku ja tuplanokkaisille kahvoille, ne pysyvät tässä pitämättä kiinni erikseen. Nakukahvaksi sanotaan tälläistä pohjatonta kahvaa, sillä espressoa uuttaessa näkee paremmin valumisen, ja sitten on helpompi havaita jos jossain menee pieleen.

DSC02627

Sitten tamppaus tampperilla, ei liian kovaa myöskään liian löyhästi eikä varsinkaan vinoon.
Kahvassa on kiinni VST-filtteri 17g, siihen sopivaksi mitoitettu tampperi Reg Barberilta flatti pohjalla. Ensin painan kerran purut kasaan, sitten laitan tampperin uudelleen koriin ja pyöräytän sitä siellä pari kertaa, pinta tasoittuu entisestään.

DSC02628

Tässä välissä olen valuttanut hieman, jtn 3s vettä gruposta läpi, tämä on iskostunut päähäni vanhemmista koneistani, eikä olisi tälle tarpeellinen. Mutta jotenkin ajattelen että saan grupon lämmöt näin tarkemmin kohdalleen ja boilerin paineet kanssa iskuun kohta tapahtuvaan uuttoon.
Ei muuta kuin kahva kiinni koneeseen.

DSC02629

Siinä on vaaka (jälleen) jotta näen paljon shottilasiin on valunut, sekä sekkari jotta tiedän kauan uuttoa on kulunut.
tähtäimessä 23-28s ajassa saada kuppiin 18g puruista noin puolet enemmän juomaa. Itse pidän hieman lyhyemmistä kuin 50%, tämä kuitenkin on heiluva käsite itselläni, sillä joitain kahveja lyhennän paljon enemmän kuin toisia. Se taas ei tapahdu sillä, että lopettaisin uuton aikaisemmin, vaan joko muokkaan kahvin määrää filtterissä, tai muutan myllyn jauhatuskarkeutta.
Sitten kun olen saanut oikean määrän halutussa ajassa, tiedän paljon tätä kahvia tulee kuppiin, voi myöhemmin tuon vaa’an jättää tästä välistä pois.

DSC02631

Tässä lopputuloksena ihan mukiin menevä shotti ja mikä tässäkin tärkeintä, se maku on hyvä.
Tästä pidän juuri Mahembessa, sillä se maistuu juurikin siltä mitä se lupaakin.
On mehukas ja makea, punaista omenaa ja herukkaisuutta.

On uudelleen tilattavien listalla.

DSC02633

Sitten kun juotu, nautittu. Onkin siivoiun aika, eli kahva irti koneesta ja ne märät purut, eli kahvikakku kopsautetaan KnockBoxiin. Sitten gruppo on hyvä pitää puhtaana, itse käytän siihen kuvan mukaista tuollaista pyöreää gruppoharjaa. Sitten filtterin vaihto umpinaiseen, siihen lasketaan hetki vettä, joka nousee takaisin gruppoon päin ja veden tulon katkaistessa se tulee ulos tippakaukaloon omaa reittiään. Tämä muutaman kerran ja bling, gruppo on hyvin puhdas (pidemmällä välillä umpinaiseen filtteriin [blindiin] laitetaan myös siihen tarkoitettua puhdistusjauhetta).
Voi vaikuttaa turhalta hössötykseltä, mutta onhan se fakta että puhtaus on puoli ruokaa… tai juomaa, kuten tässä tapauksessa.

Advertisements

nano challa
Etiopiasta Agaron alueelta, pehmeä kahvi Nano Chala.

Muualla tunnetaan myös nimellä Nano Challa, mm. Stumptown Coffee ja The Barn.
Niin TKP:n kuin edellä mainittujen paahtimoidenkin sivuilla kahvin makua on kuvailtu: Persikka, vanilja ja kukkaisuus.
TKP: “Kahvi koostuu tuttuun tapaan etiopialaisista perinnelajikkeista sekä villilajikkeesta 1274.”

varietal 1274
speksit

Mulla oli tämä lusikassa jo ennen kuin olin makukuvauksia lukenut, ja omissa muistiinpanoissa on vähän muuta. Toki sitten kun nuo tiedostan niin heti niitä löytää, jännä.
Kirjoitin ylös aeropressin jälkeen kupista seuraavaa:
Kirkas, pehmeä body, hunajamelonia, kukkaisuutta, fudgemaisen kermainen ja fariinisokerin makea.

Sit mietin et kuin nyt näin erilaisesti, mut kun nuo persikan mehukkuuden, vaniljan ja kukkaisuuden yhdistää. Niin kyllä siitä tulee mielikuva hunajamelonista, ei mahdoton yhdistelmä.

IMG_8570
Jonkin aikaa odottelin ja naputtelin, kun kuulin TKP:n saaneen Tansaanian kahvipavut. Sit ne tuli tilattaviksi, ja kuten aiemmin jo käsittelin espresson, niin nyt on filtterin vuoro, eli Tweega AA.

Papu on AA luokituksen saanut, joten Kenialaisista tuttu isohko kokoista papua odotin, mut jännä et tuntui pienemmältä. Olenko ollut liikaa tekemisissä mandheling yms. muiden isojen papujen kanssa, kun tämä ei nyt juuri isolta vaikuttanut.

IMG_8572
No kuitenkin, jälleen aeropress väärinpäin ja kahvit sisään, uutto kuppiin ja cuppinglusikka rumaan käteen.
17g purua, 87C vesi, 1min steep 30s press, inverted.

Hyvin oli etiketissäkin kuvattu tuo maku, ja sainkin samanlaisen. Mutta tässä vaiheessa sain niin selkeän elämyksen passionhedelmästä, et tänään kaupasta ostin kotiin noita et pääsin lusikoimaan. Ja kyllä, olin ihan oikein muistanut maun, vaikka viime kerrasta kun noita olen syönyt on jo tovi.

IMG_8571
IMG_8770
Tansaaniasta Helsinkiin ja Kaivopuiston kautta Uunisaareen pitkin ponttoonisiltaa.

käytiin eilen pyörähtämässä aamupäivästä siellä, oli luvattu aurinkoa. Alkuun mitään valoa ja lämpöä ollut, mut silti viihdyttiin. Sitten kun alkoi paistaa, niin alkoi porukkaa valumaan kallioille. Mikäs siellä katsellessa merelle, pätkän riehuessa omiaan rannassa/kallioilla/missä milloinkin.
Tuo silta on vielä ens kuun puoleen väliin paikallaan, joten jos on ylimääräistä aikaa vähänkin, suosittelen poikkeamaan.

IMG_8663
IMG_8694
IMG_8708
Nyt on näitä vähän kehnompia päiviä luvattu, mut kyllä ne maisemat siellä silti pysyy ;)

IMG_8637

IMG_7488
Kaksi kahvia Turun Kahvipaahtimolta, Ruandalainen Kamiro ja Brassi Santa Barbara.
Molemmat kohtasivat aeropressin ja cupping lusikan, siitä maut ylös muistiinpanoihin.

oik. Santa Barbara, vas. Kamiro

oik. Santa Barbara, vas. Kamiro

Suoraan asiaan, eli kahvi, mistä se tulee ja miltä se maistuu.

Santa Barbara #915
Maa: Brasilia, Bahia
Alue: Chapada Diamantina
Kasvatuskorkeus: 1350 m
Viljelijät: Mr. Reginaldo Novais
Lajikkeet: Catuai
Prosessointi Pulped natural
Poiminta: 09/14 Käsin
Korjuu menetelmä: Kahvi kerätään käsin, prosessoidaan ja kuivataan patiolla.
Kuivaus: Kuivattu patiolla. Kahvi levitetään 4cm kerroksiin ja käännellään useita kertoja päivässä.

Sivuilla ei ollut tästä makukuvausta, eikä myöskään paketin etiketissä. Mutta omassa suussa oli aluksi jo joku tuttu, sitten kun maisteli hetken iskostui päähän aprikoosi, sen jälkeen se tulee mieleen koko ajan kun tuota juo. Myös hyvin mehukas ja mukavan hempeän hapokas ja makea samaan aikaan, niin kuin aprikoosikin.

Kamiro
Maa: Ruanda
Tila: Motherland Farmers
Pesuasema: Kamiro Washingstation
Alue: Kamiro, Nyamagabe
Kasvatuskorkeus: 1700-2000 m.
Tuottaja: Nordic Approach
Lajikkeet: Bourbon
Poimittu: 2014
Käsittely: Pesty (Washed)
Makukuvaus: Paahdettua mantelia, toffeeta.

Tässä pehmeä suuntäyteinen annos, itse kirjoitin ylös maun kuvaavan hyvin milky way suklaapatukkaa johon yhdistyy paahdettuja pähkinöitä (manteli, ehkä).

Nämä kaksi ovat hyvin saman kaltaisia paahdon väriltään ja papujen kooltaan, mutta maut sitten ovat eri maata. Tein äsken kupillisen itselleni Kamirosta, vähän ihmettelin et mikäs suuta nyt vaivaa, niin pienen tarkastuksen jälkeen se tosiaan olikin tuota Santa Barbaraa.
Ei pehmeä siirappinen ja mehukas voi vain mennä sekaisin, tai voi, mut sitten voikin lopettaa tälläisen hifistelyn yrityksen.

IMG_7485

image

Kolme pakettia jälleen Turusta. TKP a.k.a TurunKahviPaahtimo, ja sieltä tuo kolme pakettia ilman postareita tarjouksesta kiinni.
Tällä kertaa otin espressoksi La Casonaa ja filttereiksi sit San Juanin sekä Dumerson.

image

Viimeinen näistä, tuo Dumerso lähti ekana auki, siitä siis lähemmin.
TKP:n sivuilta:
” Tuottaja: Mr. Sorafi,
Alue: Yirgacheffe
Kunta: Dumarso
Kasvatuskorkeus: 1850 – 2100 m
Viljelijät: Noin 700 pientilaa pesuaseman lähialueilta.
Lajikkeet: Etiopialaisia perinnelajikkeita.
Laatu: Grade – 1
Kuivaus: Marjoja on kuivattu 6 – 8 viikkoa. Ensimmäisten päivien aikana marjoja sekoitetaan ja käännellään muutaman tunnin välein.
Maaperä: vulkaaninen mineraali- ja typpirikas maaperä.
Makukuvaus: Täyteläinen, makea, puhdas, tummia viinimarjoja, jälkimaussa moniulotteisia trooppisia hedelmiä.”

Näillä spekseillä siis lähti ostoskoriin tämä kahvi.
Kun sen aeropressasin, annoin uuttoveden jäähtyä aina 85C asti, sillä ole tykännyt naturaleja hieman matalammalla lämmöllä tehdä. Usein näin oon saanut maut hyvin esiin, ja hapokkuuden sekä makeuden balanssiin.
Tuosta kupista maistelin omaan suuhun makeutta ja hedelmää, sit piti oikein pinnistää et keksisin mitä ne muistuttaisivat lähinnä.
Otin makeuden näin joulun alla jotenkin limppuun kiinni, enkä sit saanut sitä mielikuvaa pois. Mandariini tuli kanssa mieleen, ei appelsiini kuitenkaan, enemmän oli hapokkuus tuota luokkaa sekä mehukkuus. Jälkimaku oli semipitkä, ei siis pitkä, mut ei liian lyhytkään. Tämä pitää myöhemmin vielä katsoa uusiksi, sillä nyt oli kiire jo päästä maistelusta kylkiäisiin kiinni.

image

Oli nimittäin Subway:n cookiesit tyrkyllä, Double chocolat chips ja Rasberry cheesecake. Noilla vois vaikka elää, sen verran hyviä.

image

IMG_20141124_170725~2

Kolmas paketti joka TKP:ltä tuli, on Espresso Mahembe.
Kuvaus tästä turunkahvipaahtimon sivuilla:
Toinen vuosi kun ostimme Nordic Approachilta Mahembe pesuaseman tuottamaa raakakahvia. Loistava espressona ja cappuccinona!
Suosittelen aloittamaan reseptillä 18g kahvia ja valmis juoma 36g.
Maku: Mustaviinimarjan ja sitruksen aromia. Makea, intensiivinen ja kypsien marjojen makua.

Sit mikä ei ehkä kaikkia kiinnosta, mut itselle nämä ovat ainakin ns. mielenkiintoista.
Pesuasema: Mahembe Coffee Washing station
Alue: Nyagatare, Rwanda
Viljelijät: yhteensä 500 viljelijää pesuaseman ympäristössä
Lajike: Bourbon, Arabica
Prosessointi: Pesty (Washed)
Kuivaus: Noin 20 päivää Afrikkalaisilla kuivauspedeillä

Eli Rwandalaista kuppiin. Ja jollet väärässä ole, muistaisin joskus tätä juoneeni jonkin toisen paahtimon toimesta. Olikohan se sit filtteriä? Ei tuu millään mieleen, eikä löydy muistiinpanojakaan.

Olen tässä valutellut 18-18,5g joista juomaa 31-36g. Tänään oli pari shottia omaan makuun 18g/31,5g suhteessa. Sopivan terävä ja mukavasti saa maut esille, tässä oma kone/mylly ja uuttolämpötila toki vaikuttavat, et ihan makuasioilla ei pelkästään mennä, muuttujia siis on enemmänkin.

IMG_20141124_171912~2

Omaan suuhun tässä irtosi viinimarjat, niille ominainen hapokkuus ja sellainen pehmeän marjaisa jälkimaku.
Maidon kanssa pitkästä aikaa hyvin toimiva espresso, oli ilo tehdä cappuccinoa ja Lattea, ei tule liian kärkkäästi läpi eikä jää sit taas valjuksi värin tuojaksi.

Mut tilaanko uudestaan? Tälle vahva ehkä.
Seuraavaksi kyl mietin jotain muuta kuin marjaisaa, vaihtelun vuoksi ihan.

Piti ottaa kuva espressosta, mut ehdin juoda sen ennen kuin muistin. 

IMG_20141124_173824


IMG_20141124_172356

 

Tilasin Turunkahvipaahtimon verkkokaupasta kolme pakettia papuja. Miksi? Koska kolmesta saa postarit pois!
Tuttuun tapaan yks espresso ja kaksi filtteriä, valinta ei tosiaan ollut helppo. Eikä auta että nyt on myös uusi paahtimo Kluuvin kauppakeskuksessa, mutmut siitä sit myöhemmin.

IMG_20141114_200418~2

Nyt maistelin Kenialaista ja Kolumbialaista, ensin avasin tuon Kolumbian, sit molemmat ja maistelin vierekkäin.
Kaksi hyvin samankaltaisia ja kuitenkin samalla niin eri kahveja, molemmat “vaaleita” paahtoja (no ei ne nyt mitään tosi vaaleita ole, mut ei myöskään tummaa. Äh hankala selittää).

IMG_20141116_193130~2

Molemmat olivat marjaisia ja mehukkaita, jotka oli selkeästi havaittavissa.
Sit vähän näistä enemmän.
Kenia Kamwangi Coop
Tulee Kirinyaga alueelta, jonka pesuasemalle 996 pienviljelijää tuovat kahvimarjojaan.
Tässä lajikkeita SL28 & SL34, prosessina pesumenetelmä.

Maku oli täynnä marjaa, toistan, marjaa. Mut ei kuitenkaan ahdistavasti, kuppi oli kevyen oloinen. Mietin menisköhän tuo maku suussa karpalosta vadelmaan, ainakin aeropressillä vedettynä omaan suuhun päättelin näin.

IMG_20141116_194110~2

Sit tämä Kolumbialainen.
Tilalta Finca Tamana. Alueeksi on tälle merkitty pakettiin El Socorro, El Pital ja Huila.
Lajike Castillo, pesty tämäkin, mut kuivattu n.30vrk varjossa.
Viljelijä Mr. Elias Roa.

Kun tämän ensin maistoin, olin odottanut pakettia tosi kovin odotuksin. Ja ehkäpä siksi viilasin kuppia aika lailla, myllyä syytinkin ja tuntui et omat pressaamisen taitoni olivat kadonneet. Kuitenkin sain lopulta hyvän, johon olin tyytyväinen.
Sellainen mehukkaan marjaisa, jolle bonuksena nousi esiin hintsu omenan hapokkuus.
Myöhemmin laitoin tätä mokkamasterinkin läpi, ja kah, niin se maku pysyi siinäkin, bueno.

IMG_20141116_193914~2

Nyt on vielä tuo espresso testaamatta, koska pienessä liikkeessä tullut oltua koko ajan.

Eilen Porvoossa HopLopissa, Brumbergilla ja Raxissa.
Tänään käytiin katsomassa Jokerit – Slovan Bratislava joka päättyi 2-1 kotivoittoon.
Koko perheen voimalla katsomassa, ja pätkäkin tykkäs, oli sille toki mukana tabletti ja pelejä jos olis vauhkoontunut.
Oli nasta reissu, ja paljon parjattu yleisön mukana olo oli tänään jo ainakin askeleen parempaan. Liekö syynä se, että vieras joukkueen fanejakin oli mukavasti mukana ja äänessä. Sellaista pientä kilpaa huutoa saakin olla matsissa.

IMG_5876

Nyt kun tämä on paketissa, voikin alkaa mutustamaan karkkitehtaan tuomisia ja nollaa pollaa töllön kanssa.

Ehkä vielä selfie tähän loppuun.

IMG_20141113_233007

 

Kiitoksia kuvia lähettäneille, lisää saa laittaa. Ellet ole veneessä että mitä kumman kuvia, niin oli edellisessä postauksessa.

Muuten ihan normia, mitä nyt kun ilmojen salliessa heitetty pientä lenkkiä. Tullut tälle kesälle tarpeeksi Kallion kirkonmäkeä, aivan kaamea nousu, ja jotenkin sitä piiskaa itseään lykkimään sen ylös.
Juuri lenkiltä tulleena, tuli Kumpulan/Valillansiirtolapuutarhan ympäristöä taasen kierreltyä, Leeviä puistottaen. Sieltä löytyy kans muutama ylläripylläri natsimäki joko ylös tai alas, no tietää ainakin tehneensä kun kotiutui hetkeksi. Ihan vain käymään, sillä kohta L mummilaan ja suunta kohti smurffien 3D maailmaa.

TKP:n kahveja viime aikoina laitellut aamuisin mutteripannulla, siis Venuksellani. Kun kerran sain valmiiksi jauhettuina pari pussia, niin ne karkeudethan sopii tuohon 6kpp mutteriin kuin isä äitiin.
Sit loppuun tuttocremalla maidot vaahdottaen, ja avot, siinä mokkalatte :), en tiedä onko mokkalatte oikeasti tuolla tavalla väsätty, mutta ainakin itse sen noin nimeäisin.
Kahveina ollut Brazil – Santa Lucia Estate tummapaahto sekä Espresso – Brazil [Santa Lucia Estate], Costa Rica [Cafe Rivense del Chirripo Estate]. Näistä voi katsoa enemmän itse Turunkahvipaahtimon sivuilta.

Loppukuvaksi tällä kerralla vieraileva kuva nimimerkiltä Anacron, kevyet aplodit, kiitos!

Tuplaespresso vipuPavonista

Kahvina Kahvila Sävyn blendi (Sävyssä Turunkahvipaahtimon helmiäisiä tarjolla) ja kuppina Arabian KoKo.

Äsken juotua: Ristretto – Blend by Turun Kahvipaahtimo

Siis sain Silviasta ponnistettua tuon hienon juoman, vaikka olisinkin toivonut hieman maukkaampaa elämystä siitä. Mutta pääasia on, että tuo aparaatti edes toimii, viimeksihän kirosin kun se ei enää toiminut.
Ei, ei se vieläkään toimi, sillä siihen asennettu PID (Proportional-integral-derivative-säädin) jonka kanssa olen työskennellyt alusta alkaen, on edelleen pimeänä, snif. Pitänee tilata uusi rele (tark. SSR [Solid State Relay]) ja tuo PID. Kokonaan uuden pid-kitin tilaaminen tulisi tolkuttoman kalliiksi siihen nähden mitä tuossa säästää.
Nyt ilman tuota olen kuin lepakkona, siis sokkona joutuu työstämään essonsa.

Mutta muutakin on siis sattunut ja tapahtunut, käytiin naapurimaan kuningaskunnassa.
Matka alkoi ihan hyvin, kun soitin jo aamulla taksin. Sitten sovittuna aikana oltiin pihalla parkissa. Vartin odottamisen ja puhelimella jonottamisen jälkeen hypättiin omaan autoon ja sillä satamaan. Satamassa taksikuski (Virolainen tietenkin) sitten soitti, selvensin että ollaan tultu jo omin avuin perille, tää vielä et ”siis ei tarvitse taksia?”, oli taas vaikeaa olla hillittynä. Vika oli taksikeskuksen järjestelmän kaatumisen, niin paha syyttää kuskia. Sit ei muuta kuin laivaan, hissi kun toiminut ni mentiin eri reittiä. ”Ihan kivasti alkaa tää reissu” kävi mielessä kun olin heittänt genat laukkujen kanssa siinä laivalle mentäessä, oli joku pirun kynnys jota en laukkupinon takaa hoksannut. Eikä siellä hytissä ollut matkasänkyä, vaikka siitäkin erikseen vielä soitin Siljalle päivällä, oltiin oikein hymyä siellä luurissa vielä.

Laivan lähdettyä pistimme merkille Siljan nykyisen tason vrt. viikkariin, ei ole ero enää niin iso kuin silloin joskus. Buffetissa se näkyi ehkä jopa viikingin voitoksi, sillä sekavasti sijoitetut ja aikast köyhät eväät oli, kuitenkin tuli syötyä kumpu täyteen.

Ruotsissa oli suht kolea ja nihkeän märkä ilma, mentiin T-baanalla Gärdetistä T-Centraleniin, tässä poikkesimme hieman aiemmin suunnitellusta Gamla Stan kierroksesta, se kyllä olikin säävarauksella. Keskustassa metrosta ulostuessamme huomasimme miten kivasti räntä voi sataa vaakatasossa. Tässä tilanteessa ei mtn erikoisen ihmeellisiä kahviloita lähdetty etsimään, vaan iskimme lähimpään kuppilaan, Waynes Coffee sattui mukavasti siihen. Aamukahvihimo tuli lattella tyydytettyä, mutta vaikka paikka oli ihan hieno jne. miltei koko huomioni ja ajatukseni pyörivät maidossa. Sillä barista vaahdotti meille maidon Arlan Latte Art maidosta, en ole koskaan kuullutkaan tuosta aiemmin
Mitenköhän tai mistäköhän sitä saisi kotiin jääkaappiin, niin että olisi vielä päiväystäkin, ja kauankohan sellainen kestää avaamattomana/avattuna, kas siinä googlettelua luvassa..

Kahvien jälkeen kurni vatsassa, ja kun oltiin sovittu aiemmin treffit vanhan hyvän ystävän kanssa, niin suuntauduimme murkkinalle. Aika meni kuin siivillä siinä kuulumiset vaihtaessa ja pitsaa kiskoessa. Sitten jälleen Tunnel banaanilla kohteena botski.

Illalla kunnon isä ohjasti perheensä pubiin show-esitysten jälkeen. Ottikin pari olutta siellä. Hinkua olisi yllättäen ollut useampaankin, sillä pubin menu oli täynnä tuttuja hyväksi todettuja oluita. Pysyttäydyin Chimay Bluessa ja Duvelissa. Lasit joissa juomat tulivat, olivat nimikkolaseja, jotka sitten kunnon isä otti mukaansa lähtiessään.

Leevi tykkäsi vetää hytissä vauva-agilityä, samalla jotenkin tilaten meille puhelimella herätyksenkin 2h ennen laskeutumista. Olisi kännykät herättäneet, mutta poika varmisti vielä tuplaten heräämisen.

Tänään Frasier telkkarista ja päätä tyynyyn. Loppukuvana jälleen Sanna Pictures © ja ”Äijät hengaa metrossa”.

Nyt kahvipurnukoissa: Etiopian Sidamo-3, Kenian Muthuaini.

Nämä siis suodatin/presso kahveiksi ja välillä espressoksi, essoksi on sitten omansa. Siitä ensi kerralla enempi. Näistä ensimmäistä pidän kotona, toinen on töissä aeropressin ja hario skerton myllyn kanssa. Näissä yhteistä on se, että ne ovat molemmat Turun kahvipaahtimon paahtamia tuotteita jotka ostin sörkästä Kahvila Sävystä (Kinaporinkatu 1). TKP:n kahveja on pitkään kehuttu, mutten oikein ole saanut sitä tänne kotiin, kehut ovat ainakin tähän asti lunastaneet lupauksensa.
Sävy kannattaa laittaa kanssa korvan taakse, sillä se on niitä harvinaisia kahviloita Helsingissä jossa saa sitä “kunnon kahvia”, sekä näet kuinka se tehdään. Paikkaa pitävät pystyssä Sarenin pariskunta, omaa ikäluokkaani ja tuttuja näistä kahvipiireistä (en nyt kehu kahvilaa sen takia että ovat tuttuja, vaan kahvin sekä atmosfäärin), suosittelen. Siis jos olet suunnassa, mene ja kokeile, I dare you.

Viime päivinä töiden lisänä on jopa tullut tehtyäkin jotain josta kirjoittaa, eli ei joka päivä herätys-töihin-kotiin-ruokaa-tv-nukkumaan oravanpyörää.
Tänäänkin… tainno ensin otetaan sunnuntai, jolloin tuli jälleen tutustutettua pikkumies kalojen ihmeelliseen maailmaan sekä kirjoon.
Pasuuna otti suunnaksi Kotkan Maretariumin, jossa esillä vesistöjemme fisut, eli ei haigaloja eikä pössytteleviä läskipiraijoita. Tottahan kalojen valtakunta oli vain osasyy poiketa Kotkassa, sillä asuuhan siellä sukua ja hyviä ystäviä (niin me opiskeltiin siellä, jollei joku tiennyt).

Maretariumissa kuumottavia ja mielenkiintoisimpia fisuja olivat, hauki sekä lahna. Hauki (se kuumottavampi) on muuten asteen pelottavampi lasin takaa kuin hait, ehkä syy on siinä että se on niin taatelin ruma, sekä tiedät sen asustavan siellä missä uit. Kymppikiloista rumilusta kun katseli syömässä sille heiteltäviä pikkugaloja, muistui kummasti mieleen kauan sitten olleet lööpit “Hauki söi mieheltä varpaan”, eli kyllä se vei voiton haikaloisista. Lahna nyt oli vaan, mutta se ei maannutkaan vaan selällään äksänä, ei vaan se ihan uiskenteli samassa altaassa särkien [rutilus rutilus:ten] kanssa.

Kotka keräsi pisteen vielä mäkkärin avustuksella, sillä muiden ostosten joukkoon oli eksynyt ylim. juustoburgeri, hahaa.
Koska oltiin kummilapsosilla niin asiaan kuului tietenkin häpimeal lelut, luukulla kysyivät että “tyttöjen vai poikien lelut” no kun ei ollut käryäkään mikä on teemana, niin otettiin tietenkin tytöille tyttöjen lelut. Yllätys taisi olla tytöille yhtä suuri kuin itsellenikin, siellä oli star wars aluksia, ne vielä pitivät ääntä kun niitä heilutteli jopa kahtaa erilaista (kyllä, olen star wars geek, enkä häpeä myöntää sitä). Lisäpiste jälleen Kotkaan. Suunnitelmissa oli olla kotona siinä ysin kieppeissä, mutta kuinkas ollakkaan, lähdettiin ajelemaan takaisin vasta ysin aikoihin.

Maanantaina oli duunissa sit hieman hassu olo, jota tänään tiistaina olin aamulla terveyskeskuksessa selvittämässä. Summa summarum, vanhalla vanhat oireet, ja mukaan kirjoitettiin jälleen antibioottikuuria. Päivällä alkoi olemaan jo eläväisempi, syy lienee auringon. Sitä lähdettiinkin kytistelemään kaivarin rantaan tällä kertaa, kamerat vaan mukaan ja mars.
Jää näytti houkuttelevalta sekä silta uunisaareen, mutta kumpaankaan emme menneet, tyydyimme ihan kuvailemaan rannalta sekä kuljeskelemaan auto-mutteri-Caruselli-auto väliä hieman kiertäen.
Carusellista muistin yhden hyvän baristan, vaihdettiin muutama sananen siinä ja selvisi ettei jannu (agh, en muista millään nimeä) ollut tänä vuonna kisoissa mukana vaan oli tuomaroimassa semifinaaleissa. Pyysin artit capuuni ja S:n Latteen, eikä tarvinnut pettyä, hieman taas vain ihmetyttää miksi tuommoista jälkeä ei synny kotona prkl. Kun emme osanneet päättää eväistä, puolitimme ne. Leevi teki myös heräämisen kun olimme jo pöydässä, ihme ettei karjahdellut kuin pari kertaa, katseli enempi hämmästyneenä siitä missä ollaan ja miksi ulkona on valot päällä.

Sumpit ja eväät

Nyt jos lopettelis ja katsois vaikka boksilta Housen iltapalana. Kermaperunat possulla syötäväks ja Nognen Sweet Horizon jälkiruokajuotavaks.