Rave kahvit

Ristreton foorumilta osui silmiin uusi paahtimo UK:sta, sieltä on kirjoitettu aika lailla hyvää lontoonkielisillä foorumeilla niin ajattelin laittaa tilauksen sisään ja kokeilla. Kyseessä Rave Coffee, uusi ihastukseni.

Ensiksikin, ei ollut hinnalla pilattua. Harvemmin saa alta kympin pussi vartti kilo papua kotiin kuskattuna, ja mikä parasta, valikoima on vähintäänkin jokaisen kahvinörtin (en sano “märkä uni”)… Hmm, tähän joku hieno sanonta tai metafora.

Nopeasti sieltä tuli kolme pussia, kahta olen jo ehtinyt maistaa. Toista tosin en tajunnut siirtää sivuun hetkeksi, vaan join koko pussin filtterinä, ei jäänyt espressolle ja cappuccinolle testattavaksi mitään.

Nicaragua Finca Argentina Lot #1946
Grown: Dipilto, Nueva Segovia
Altitude: 1100m
Varietals: Catuai
Process: Natural
Tasting Notes:
Ripe Strawberry, nougat, orange blossom and peach

Niin Moccamasterilla kuin Aeropressillä valmistettuna, aivan tajuttoman hyvä. Kuin mansikkamehua litkisi, toki tämä on kahvia, mutta makuja kärjistäen. Mehukas (mansikkainen), makea, hillityn hapokas. Nämä aeropressin kanssa, Moccamasterilla sitten: Nougat, persikka, mehukas ja tasapainoinen.
En jaksa edes harmiltani miettiä mitä tästä olisi saanut espressona ja cappuccinona, tämä kun on poistunut jo paahtimon listaltakin.

Colombia El Desvelado #1
Grown: Yacuanquer, Nariǹo
Altitude: 1850 – 2050m
Varietals: Caturra, Castillo
Process: Washed
Tasting Notes:
Ripe fruit, juicy, caramel body, balanced

Tämän tasting notesit oli vähän niin ja näin oman kokemuksen kanssa, paitsi sitten kun luin sivuilta enempi niin älysin. Sieltä voi poimia nuo nuotit ihan essolle/cappalle kuin filtterillekkin. Tämä on enemmän tarkoitettu espressoksi.

Ullatuus, tein tästäkin kuppeja aeropressillä, silloin maistelin joka kerta jotain “karamellimaista, trooppista hedelmää (keltaista), makeus ja hapokkuus ovelasti mukana muttei juuri tule esille”.
Sitten Espressona, josta alleviivasin omat makuhavaintoni: Smooth and Creamy, balanced with hints of sticky marmalade and light caramel finish.
Mylly oli jäänyt aiemmalta pavulta, jota ei tosiaan ollut tarkoitettu myös espressolle, aivan liian tiukalle. Niimpä sain jonkin aikaa vääntää ja kääntää ennen kuin sain kuppiin 18g -> 36g, 23s.
Sitten viimeisillä pavuilla kokeilin cappuccinon, vaikkakin sivuilla lukee “double espresso to flat white” en siitä flat whitea tehnyt vaan cappan. Ihan siitä syystä että pidän tästä enemmän.

Tähän väliin pieni breikki!
Siis mitä väliä, niinkö? Mitä ihmeen juomia nuo ovat (cappuccino tuttua, jollain tapaa) mitä eroa???

Olen toki lukenut Flat Whitesta, siitäkin miten kiistellään miten sen kuuluisi olla juuri oikein. Itse ajattelen asian näin:
Flat White on cappuccinon kokoinen juoma, mutta se vaahdotetaan kuin Latten maito, ELI ei niin paksuksi kuin cappuccinossa.
Maut ovat sitten rankasti erilaiset, sillä flatissa tulee espresson maku erilailla esille.
Miellän cappuccinon tuhdiksi maitokahviksi, joka oikein valmistettuna tuo maidon (punaisen sellaisen) alta espresson maun esille. Kun taas Flat White on hieman valju joka on kirjaimellisesti kuin macchiato mutta vain tuplaten suuremmassa koossa.

No niin, ei tästä sen enempää, sain avauduttua tarpeeksi.

Cappuccino: Sweet caramel with slight tangerine finish.
Kyllä, toimii! Mutta valehtelisin jos väittäisin havainneeni tuon mandariinin häivähdyksen.

Vielä on yksi pussi, ostin oikeasti ihan nimen takia :) Typerää? Noh, on siinä kuitenkin ihan hyvät maku kuvauset:
Ecuador Hakuna Matata
Toffee, sugary lemon/lime, floral.

Laitan tästä lähemmin kun tulee tutuksi.

Nyt takaisin leikkimään uudella kellolla, Älykellolla. Huawei watch.
Jännittämään NBA:n pleijareita, lätkän Skodakisoja, miettimään tulevia MM-Aeropress kisoja Dublinissa etc. Kyllähän tässä kaikkea olisi.

Nicaraguaa pimeään

Tänään visiitti Caffissa, kotiin lähti yksi mainitsemisen arvoinen papupussi.
Nimittäin Nicaragua Un Regalo De Dios, josta olen aiemminkin kirjoittanut viime vuonna, tästä siihen postaukseen (jossa tarkemmin pavusta yms.).

Aeropressasin tuosta kupin ja toisen join moccamasterista, niistä hieman makuja seuraavaksi.

Pressasin vain 2dl 14 suhteella, eli purua ladoin 14,3g.
Inverted ja minuutin uutto, sit nopea pressi, vesi 88C, sekoittelua oli pari kertaa.
Cupping lusikka kauniiseen käteen:
Ensimmäisenä tuli mieleen aprikoosi, ja sitä oli vaikea unohtaa ja etsiä jotain muuta makua, sillä muutakin siinä kupissa oli. Vähän ajan kuluttua tuli yhdistettyä omenien hapokkuus, siirappimainen makeus ja tuo aprikoosin mehukkuus kupin kokonaisuudeksi.
Olin sen verran tyytyväinen, etten lähtenyt ainakaan vielä kokeilemaan eri suhteilla ja lämpötiloilla erilaista kuppia.

Moccamasterilla olin laittanut n.5dl tätä kahvia, kerran S:kin janosi kahvia. Käytin 6g/1dl suhdetta, kuten olen nyt varmaan viimeiset puoli vuotta käyttänyt tuon keittimen ja itse jauhettujen papujen kanssa.
Kupissa tuli heti mehukkuus vastaan, vähän reilumpi kuin aeropressillä, mut hapokkuudet uupuivat. Mehukkuus oli siis kuumassa kupissa se juttu, sit kun viileni ni sai siitä myös jälkimakuun makeutta mukaan. Ei paha, ollenkaan, varsinkin jollei diggaa hapokkaista kupeista ni tämä olis aika bueno (kuten varmaan Nicaraguassa sanottaisiin).

Sanottaisiinko näin loppuun, et on oikein mukava trooppinen makuvälähdys tähän pimeään ja märkään joulukuuhun.
Kuppi käteen, hyvä istuma-asento, silmät kiinni ja antaa mielikuvituksen lentää.

Lokakuulle trooppinen stoppi!

Eilen pieni hyllyn täydennys pysähdys Jumbon [Flamingon] Caffissa, sieltä piti ihan vain jotain peruskahvia käydä hakemassa siksi aikaa kun uudet tulevat postitse.

Mutta ihan puskista tuli tämä uutuus, joka myös oli ständissä tarjouksessa. Kuvaus sai unohtamaan Brasilian Yellow Bourbonit sun muut, ja maistamaan tätä.


Etiketin teksti:
Nicaragua Un Regalo De Dios
“Un Regalo De Dios eli “Jumalan lahja” on kahvitila, jonka useilla eri palstoilla, eri korkeuksissa ja hieman erilaisissa maaperissä Luis Balladares viljelee useita eri kahvilajikkeita. Balladares on oiva esimerkki modernista kahviviljelijästä, joka uskaltaa käyttää ja kokeilla erilaisia viljelytapoja. Kahvin käsittelymenetelmistä pulped natural, honey, natural ja washed ovat käytössä Balladaresin viljelmällä. Hänen kahvinsa ovat saaneet tunnustusta voittamalla mm. Cup Of Excellence -kilpailun vuonna 2010.
Ballandaresin viljelemistä kahveista olemme valinneet natural-käsitellyn maracaturra -lajikkeen.
Makuprofiili: Eksoottisten hedelmien makeutta, jälkimaussa sitrusta, mehukasta hapokkuutta.”

Myyjä sitten V60:lla teki mulle kupin siinä, ja annoin hetken jäähtyä, selailin samalla luurilla lätkätuloksia. Ihan unohdin sen kahvin tutkiessa tuloksia, kun otin pienen sipaisun kupista.

Piti ihan pysähtyä ja laskea luuria kädestä pöydälle, ottamaan uutta huikkaa. Ja kyllä, oli se vaan niin perhanan hyvää.

Innostuin ja kävin pyytämässä cuppinglusikan tiskiltä (tiesin siellä lymyilevän sellaisen), ja sen kanssa ottaa ihan ryystämällä kielen kannoille makua.

Suu tulvahteli trooppista makua…

Persikkaa, mandariinia, monipuolista hapokkuutta joka on jännällä tapaa makeaa. Jälkimaku on hienosti makea ja sitruksinen, varsinkin jälkimmäinen tulee hyvin esille.

Tässä on vielä pavussa itsessään yksi jännä, sillä se on kookas, erittäin kookas.

Lainatakseni Johan & Nyströmin kirjoitusta tästä lajikkeesta:

“Maracaturra, jota myös nimellä Maracatu kutsutaan on Maragogypen ja Caturran risteytys. Alunperin lajike on lähtöisin Brasiliasta ja sen tunnistaa yleensä sen suurikokoisista lehdistä, kukista ja marjoista. Nykyään sitä viljellään myös Väli-Amerikassa erityisesti Nicaraguassa, El Salvadorissa ja Mexicossa. Maracaturran maussa on puhtaita makuja, moniulotteista hapokkuutta sekä kevyttä hedelmäisyyttä.”

Selvyyttä koosta on Sandalj Tradingin youtubevideolla:

“The Maracaturra variety from Nicaragua is a hybrid of Maragogype and Caturra. The screen is a full 19/20/21 with an even and well developed bean when roasted”

Summa summarum: Tähän asti suurin näkemäni papu.

Nyt en sitä ostanut kuin täydennykseksi, mutta toivon että sitä on vielä myöhemminkin listalla.

Lopuks vielä kuva Jumbon parkkiksella niin tutusta näystä, joka pistää hieman sapettamaan,

Mis mun maalit on?

Aurinko vuolee Vallilan kattoja, ennustaen hyvää päivää. Parempi ilma, hyvä mieli.

Olen koettanut saada inspiraatiota kirjoittamiseen, ettei tulisi “just noise for noise” kuten välillä voi postauksista huomata. Siksi odottelinkin tovin, nyt virittäydyn kuulokkeiden kanssa kolmen setillä kirjoittamaan (Black eyed peas/ No doubt/ The smashing pumpkins)

Kerrankin hyviä uutisia uutisissa, ei pelkkiä Afganistanin terroristi-iskuja tai muita juurijajuuri uutiskynnyksen ylittäviä. Sillä YLE aloittaa vuvuzela-torvien torvien puhaltajien möykän suodatuksen, jei.

Pakko avautua hieman: Brasilia, ennakkoon teknisen ja taktisen joukkueen heikkoa ja varovaista peliä. Kysymys kuuluukin siis, miksi ihmeessä (Maicon ’55, ensimmäinen maali, vasta!)?
Muutenkin muiltakin joukkueilta on hävinnyt hyökkäysvoima kokonaan kun kisat alkoivat, lukuun ottamatta Saksaa (jonka pelistä voidaan myös syyttää Aussien aneemista esitystä).
Mutta ettei jotain huonoa, niin jotain piristystäkin, nimittäin Hondamies, joka maalasi Kamerunin verkon. Toisena Ji Yun-Namin byyri ’89 Brassien verkkoon, kolmantena Paraguayn Antonio Alcaraz pukkasi jabulanin italian häkkiin, nämä kolme pitävät yllätykset avoinna, hyvä niin.

Tässä otsikossa leikkaankin hieman Laveerren “mis mun koirat on?” biisiä, korvaten koirat maaleilla. Mä en osaa kuunnella vakavana tot biisiä, ehkä se ei ole tosiaankaan tarkoituskaan. Meinaan että jos se on tehty syvemmälläkin ajatuksella, niin hoitoon vaan.
Kisakahviksi leimaan tällä erää aeropressillä painetun Nicaraguan La Leonan (CoE = Cup of Exellence).
Tämän päivän, ja jos tykkää niin muidenkin, kisaolueksi nostan Flying Dogin Double Dog Double Pale Alen (kylkeen vielä sileät tavis sipsit).

Jos postaus ilman kahvia, niin ei sitten ollenkaan.
Olen nimittäin taas jälleen innostunut raapimaan maitokahveja Silvialla, muille samalla, että saa makuarvioita (ovatko sitten puolueellisia, tiedä sitä). Ikäväkseni voinen laittaa siinä mielessä toisen hanskan naulaan, että realistina voin todeta oman Silviani omaavan liian vähän potkua tuplacapujen maitoihin… tai, syynä on käyttäjä, emt.
Käytän tällä erällä Brasilian Fazenda Floresta Bourbonia essoihin, ja saman pavun päälle kaadan maidotkin, ihan vain kun olen vailla toista espressoksi sopivaa papua.

Eilinen oli kovinkin kultuuritäyteläinen.
RP (=rakkauspakkaus) halusi niin kovasti lähteä kiertämään serkkujensa kanssa korkeasaarta, jotta olihan sinne mentävä katsastamaan elukat aina kameleista paviaaneihin. Eikä meneet edes lippurahat hukkaan, sillä hyvin tukevasti RP keräsi unta koko reissun ajan palloon.

Loppukuvaan pääsee sidekick Nala, ihan vaan kun on niin kova Messifani.

Edit: Sekoitin Kamerunin ja Italian, sattuuhan sitä paremmissakin piireissä ;)

RockaBaby

“Rockababy lullabies” kah, siinä oiva ratkaisu kaikille meille kolmelle (nalalle nyt uppoaa mikä vaan). Kyseessä on siis bling-blong musiikkia, joka kattaa rock:sta vaikka mihin genreen laajan skaalansa. On Metallicaa, Björkkiä, Coldplaytä, Bob Marleytä jne. Jotta saisi jonkinlaisen käsityksen mistä höpisen, niin laitan linkin youtuben Eagles – Hotel California:aan, lullabynä vedettynä.

Mutta on asialla huonotkin puolensa… sillä liika on aina liikaa. välillä hyvä jos tunnistaa kappaleen, ja sitten se alkaa, kaikki kuulostaa siltä kuin joku pieni ihminen tapailisi omia kappaleitaan ksylofonilla.

Nyt tuon uuden käsimyllyn kun olen virittänyt tunnelmaan, niin pitää sillä muutama kuppi jauhaa. Tämän kertainen valinta osuu Nicaraguan La Leonan CoE:hen, sitä nyt veivaamaan ’bout 35g, eli 5dl valmista kahvia, Chemexiä käyttäen.

Cupping profile lupaa “honeydew melon and tropical fruits”, aiemmin en noita irti saanut normi keittimellä, jos tämä sitten…

…no ainakin lähempänä, mutta en nyt tätä papua lähtisi vieläkään nostamaan kovinkaan korkealle.

Pitäisi jostain löytää RP:lle kastemekko, siitä  tulikin vaikeampi rasti kuin osasin odottaa. Ahkeraa googletusta siis luvassa, sitten paikanpäälle katsomaan. Mutta tämän voi yhdistää perheen iloiseksi tapahtumaksi, jos matka poikkeaa arkadian Alkon ohi, niin sieltä pitäisi noukkia matkaan Brewdog Tokyo:ta, sillä muista alkoista sitä ei saa.

Urheiluista nopeasti:
Onnittelut Antti Niemelle Stanley Cupin voitosta, vaikka toivoinkin Leinolle ja Timoselle Flyersin voittoa.
Maradonan “perskymppi”treenit MTV3 koki järkyttävänä, mielestäni aika leppoisa äijienjuttu, sai ainakin Jabulanit kyytiä ja pari “poskea” tutustua niihin.

Jokin repliikki loppuun…

lainaankin suoraan: “It’s all in the grind, Sizemore. Can’t be too fine, can’t be too coarse. This, my friend, is a science.”
Black Hawk Down (2001) – Grimes (Ewan McGregor)

(Googletus tuotti tulosta, ja kastemekko tilattuna!)