Mijas ja suklaatehdas

Maailman pienin suklaatehdas, ja ehkä yhdessä mahtavimmista paikoista jossa se vain voi olla.

Kylä sijaitsee Fuengirolasta noin puolen tunnin matkan päässä dösällä rinnettä ylös, kylä on säilyttänyt sellaista espanjalaisuutta jota oikeastaan haimme matkalta. Lisäksi oltiin kuultu siellä olevan huikeiden näköalojen lisäksi vielä maailman pienin suklaatehdas, kuulema käymisen arvoinen paikka. Joten mikäs siinä, matkaan siis.

Perillä ei kaduttanut ollenkaan et oltiin saavuttu, kuunneltiin ja katseltiin ensin Flamenco esitystä, mutta en tähän postaukseen liitä kuvia nyt ihan kaikesta, S tekee myöhemmin kylästä tarkemmin blogiinsa.

Ja muuta kuva kun tehtiin matkaa suklaapuotiin.

Aika paljon olis kuvaa kameroilla, mut muutama vaan tähän.
Sit oltiinkin jo perillä Mayan Monkey Mijas suklaa- tehdas/kaupassa, oltiin kuultu tästä eräältä britti info tyypiltä rannikolla, ja se kehui niin paljon, et olihan se tultava katsastamaan.

ja tiskin takana itse tehdas

Sisällä puhuttiin tosi hyvää englantia, ja muutenkin palvelu oli tosi hyvää.
Saatiin maistella kaikkea sellaista, mitä ihmeteltiin et miltähän tääkin tuntuis suussa. Eli siis sai mukaansa sitä mistä tykkäs, eikä ollut mikään pakko ostaa, mut sit toisaalta, kun oli pörrällään niistä mauista niin olihan sitä jo valinnut vaik mitä.
Boonuksena  tuli vielä vähän ekstraa suklaamäärän päälle, ja pussi puhdasta kaakaovoita.
Enempiä selittelemättä lämään kuvia, sillä helpompi kuvalla näyttää kuin tavata sitä kankeasti.

“Chai”…WTF? hyvää? Voi kyllä!

Nämä siis sattuivat tarttumaan mukaan, ja vähän tuliaisiksikin. Tummat suklaat on jo tuhottu, ja harmittaa etten hamstrannut enempää tuolta mukaan.

Loppukuvaksi vielä maisemakuva ja sit todistekuva et oon ollu paikalla ;)

palmu ja mandariinit

miks mä näytän aina ihan pöllöltä kuvissa? ja tää oli oikeesti hei paras… huoh.

Espanja, part 2.

Loppurapsaa reissulta.
Nopeasti kerrottuna, tai yritettynä, kun tuota juttua riittäisi vaikka kuinka.
Ensin story, sit joitain valikoituja kännykkäkuvia lopussa. Myöhemmin oma sivunsa kuville, kunhan jaksaa purkaa kameroilta ja hieman katsoa niitä tarkemmin.

Ti-Su:
Ti markkinoilla, pahkat tuolilla, Bio Park eläintarhassa.

Ke Mijaksen kylässä, bussireissua ja upeita maisemia.

To Marbella, HRC, Marbellasta omia reittejä “oikaisuineen” Puerto Banokseen, busseilla takas.

Pe Benalmadena , CableCarilla vuorelle pilveen, alas rantaan keulien, matkalla pahkat ja kellotaulu kiittää (sekä kyynärpää toistamiseen), junalla ja bussilla meni muuten matkat, mahtavia paikallisiakin tavattiin. Ihan tajuttoman ystävällistä kansaa, ei voi kun tykätä.

La Malaga, junalla, heppakruisailua ympäri avain paikkoja, shoppailua, väkeä oli ku pipoa, perheineen liikkeellä (siis ihan snaditkin mukana) joka jotenkin lämmitti mieltä ja pisti kunnolla kelailemaan kulttuurieroja.

Su “Selwa Marina”, delfiineistä kaikkea krokotiileihin, Torremolinokseen kelailu ja viimeiset silmäykset ympäristöön.

Koneessa ei tietenkään ollut tyynyjä eikä huopia, Finskin säästölinja.

Ma Himassa nukkumista, suihkua ja pakkasesta SqM:n SS espressoa josta hetimiten tuplaesso plus capu. Häsän Boliavialaista filtteriä sulamaan, alkaa kahviherkuttelut.

Costa Del Solissa pisti silmään, miten 9/10 kahvilan tapaisesta omistivat “kahvinkeittimenään” kahvilatason espressokeittimet. Kuitenkaan niillä ei maitopohjaisia juomia osattu valmistaa, ja musta kahvikin oli todellisuudessa americano, tai lungo. Höyrytyspillillä lämmitettiin maito, laittamalla kannu maitoa drip traylle ja pilli kannuun, sit hönkä päälle.
Kuitenkin mentiin maassa maan tavalla, ja kahvi juotiin, joskus oli herkumpaa joskus serkumpaa.

Reissussa tuli vedettyä pari kertaa katolleen, toisella kerralla kellotaulu niisti asfalttia niin et uusiks menee. Kyynärpää kans (aina sama vasen) on laastareilla merkittynä, mut olis jo ihme ellei jotain sattuis ja tapahtuis, oli menoakin.
Onneks olin perheeni kanssa ja oli tekemistä, niin eräänlaiset “murheet” eivät jaksaneet kiinnostaa ja ovat unohdettuina ja kuopattuina syvimpään.

Loppujen lopuksi, itselleni paikoista jäi mielikuvat, et Malagaan ja Marbellaan lähtisi vielä uudelleen, Mijakseen piipahtamaan. Fuengirolasta aina Torremolinokseen asti on jo nähtyinä, sit mikä näissä oikein tökki, oli tuo liika suomalaisuus. Jota saa täällä tilaamattakin, ei sen vuoksi tarvitse matkustamaan lähteä.

Calamorro Mountain, the highest spot in Benalmadena, close to 800 meters

Marbella

aamupalalla

Kuvaa Mijaksen maisemapaikalta

Jabulani

Meillä herätään kun RP (rakkauspakkaus) niin tykkää, tai toisin sanoen “ei tykkää”. Tänä aamuna kellon viisarit osoittivat puolta kuutta, kun RP:lle tuli nälkähätäpaniikki. Jokseenkin jo huvittavakin selkkaus tämä pienimuotoinen paniikki ruoasta, ihan kun ei sitä saisi (mutta ei juuri sillä sekunnin lyömällä), tai siihen auttaisi se muistuttaminen itkulla.
Tässä herääkin kysymys: onkohan se ruoka (maito) parempaa jos itkee hieman ensin? Onhan monesti kauan odotettu aikuistenkin ruoka parempaa, kun sitä hieman odotetaan, siis ei mikrosafkaa.
Jos jotain joskus tässä lähiaikoina itkettää, niin voisiko kyseinen henkilö syödä heti perään ja ilmoittaa vaikka s-postilla miltä se maistui.

Tätä kuumeisesti pohtiessani kumoan El Salvador Finca Los Planes Bourbonia mukillisen. Kahvin cupping profile oli niin houkutteleva, että se piti testauttaa “Sweet oranges with smooth body and big long aftertaste of milk chocolate and honey like mouthfeel“.

Enää 3vrk ja saa aloittaa tv:n palvomisen. Aion vakaasti pitää Ranskan paitoja päälläni, aina niin kauan kuin joukkue on mukana kisoissa. Koska olen sen verran realistinen tässä, niin ostin näihin kisoihin kakkossuokki Espanjan paidan myös, jolle saattaa tulla (ikävää kyllä) jo piankin käyttöä.
Espanjaa tunnutaan nyt hehkutettavan vähän joka paikassa, sillä kaupoista oltiin revitty paidat tangoista jo ennen kuin ne sinne kunnolla oltiin edes aseteltu. Sen sijaan näkee aika paljon Brasilian paitaa kaupoissa notkumassa, joko kaikilla on jo sellainen, tai sen fanittaminen ei ole IN, RP:llä nyt on tietenkin brassien body ja pehmojalkapallo valmiina.

Tietoiskuna loppukuva kisan virallisesta pallosta, joka tottelee siis nimeä “Jabulani”.

Descripe your feelings.

Kuiskailu jatkuu, aamulla vetäisin rehellisen lukeman mittariinkin, 38,6°C. Mothership laittoi vielä helpotuksesi Panadol Hotin laskemaan kuumetta, jotta päivä lähtisi sille kuuluvalla tavalla käyntiin piti tietenkin heti hörpätä. Nyt alkaa jo uskaltaa laittaa jotain suuhun, maistaakin jopa.

Itse olen aamuihmisiä, tykkään puuhata aamulla kaikkea, hinkata keittiötä, keitellä pannulliset yms. Mutta ennen kaikkea, kuunnella musiikkia!
Tästä pääsemmekin tilanteeseen missä haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä, mikä on oma aamumusiikkigenresi?

Oman valinnan teen aika pitkälti sen mukaan mitä ja miten teen, tämä on tarkkaa puuhaa. Jos aamulla keitän ison kupin suodatinkahvia, valitsen jotain yksinkertaista ja helppoa, letkeää. Tällä hetkellä juuri puoli litranen kuppi menossa, ja kuulokkeissa The Beatles – [Rock and Roll Music] & [Come together] & [Yesterday]. Toimii, ainakin itse saan aamun aavistuksen paremmin käyntiin.

Jotta saisin eri vertailukohtia, taidan laittaa seuraavaksi kupin Espanjalaista abidilla. Siihen kun käytän käsimyllyä ja vedenkeittimestä kaadan vedet ensin toiseen kaatokannuun, vaa’alla mitaten tietyn määrän vettä tietylle määrälle puruja. Purut ovat suodatinjauhatusta karkeampia, eivät aivan french press karkeutta ennemminkin pressokarkeita partikkeleita. Kun olen huono keksimään hienoja kuvaavia adjektiiveja, niin tässäkin toimii mielestäni hienosti artisti ja genre kuvaajana kahville ja fiilikselle (huomaa, yhdistetty tekeminen ja maku [olenko keksinyt jotain uutta?]).
Tässä Abid tapauksessa toimii ainakin tänään Lenny Kravitz – [Fly away] & [Mr.Cabdriver] & [I belong to you].

Sitten on vielä vaikein, eli espresso. Mikä voisi kuvata sellaista makuelämystä, joka tulee 30-60ml nesteestä, jossa on monia makuvivahteita. Nämä maut vielä tulevat hörpyllä suuhun räjähdysmäisesti, jos otetaan esimerkiksi Has Beanin pavuista Bolivian Machacamara, joka lähtee seuraavaan tilaukseen mukaan. Tämän tyylisille pavuille on erittäin hankalaa keksiä musiikki genreä, sillä lähes kaikki missä on “potkua” käyvät, itse laittaisin tämän kanssa Gorillazin – Feel good Inc:n, Beastie Boys – Sabotage:n tai vastaavan soimaan ja kovaa.

Nyt on tullut tutkimus mielessä taas juotua tarpeeksi nestettä, ja pyrkimys tulla terveeksi ajaa pois koneelta… ainakin hetkeksi.