Eureka Atom

Tämän mylly casen annoin odotuttaa itseään pari kuukautta, sillä halusin kerätä mahdollisimman paljon kokemusta myllystä ensin.
Ihan oikein se menikin kun hieman totutteli, alussa muutama asia tökki ja hieman pisti mietityttämään oliko ostos ihan nappi.
Mutta kyllä noihin keksi sitten aika nopeasti ratkaisut ja isoimmat ongelmat lähtivät karisemaan… no mikä sai sitten alussa ärsyttämään? Niistä lopussa, ensin perus silmäys myllyyn.

Kopioin nopeasti suoraan Bella Baristan sivuilta iskurepliikit myllyn ostajalle, ja siksi juuri tuolta, sillä sieltä tilasin omanikin (kuten myös espressokoneenkin):

• Grinder designed “on-demand” (not converted from a doser grinder)
• Fast (about 5-6 sec for a double shot)
• accuracy (dosing consistency)
• Silent: due to noise reduction solutions
• Good for espresso coffee
• Good for brewed coffee
• Space saver (small size)
• Hi-resolution color display
• Advanced software control (several functions available)
• New design cabinet
• New colours available (Metallic Emerald and Metallic Grey Diamond)
• Good for professional coffee-shops (like a second grinder for single origins, etc)
• Good for home users (willing to buy a sophisticated grinder)

ja mitä elektros.it laittoi speksejä:

Technical features:
– Flat mills Ø 60 mm in hardened steel of particular conception
– EXTREMELY SILENT induction engine, direct-drive motor
– Power consumption 450 W
– Motor power 245 W
– Motor speed 1350 rpm
– Hopper capacity 600 grams
– Basket ground coffee capacity 155 grams
– Grinding productivity for espresso cpoffee around 1.9 ± 3.1 gr/sec
– Grinding productivity for brew coffee approximately 2.5 ± 3.7gr/sec
– Electronic control of timed or manual dosage
– Die-cast aluminium body painted WHITE

Height 440 mm
Width 181 mm
Depth 227 mm
Weight 8.5 kgs

Hinta myllyllä on toimituskulujen kanssa käsittääkseni, ilman tämän hetkisiä kaikkia toimittajia, luokkaa 600-650e.

Myllyn korkeus oli kanssa aika iso tekijä valintaa tehdessä, tässä sopi työtasolle oikein hyvin ja hopperin malli vielä kosiskelee lisää.

Nämä kun ynnää, niin aika hyvin saa käsityksen et on flatit 60mm hardened steel terät, pieni kokoinen ja mikä tärkeintä kotikäyttäjille niin HILJAINEN.
Ja vaikka olen myllyjä kuunnellut monenlaisia, niin yllätyin siitä miten hiljainen tämä on käytössä, aiemmin kotona ollut Krupsin gvx / Rancilio Rocky / Mahlkönig Vario Home / Mazzer Mini e mod B. Ja viimeksi esperssoksi käytin Mazzeria ja Variota suodattimelle, siksi siis haussa yhtä myllyä molemmille, tilan säästämiseksi ja muutenkin myllyn päivityskuumeen vuoksi.
Haussa molemmille tuli vastaan Baratza Sette, kova ääninen, ei kovin kallis, hyvät terät ja muotoilu. Mutta olin tilaamassa sitä viime kesän lopulla kun sen piti ilmestyä, ei tullut, marraskuussa sitä ei vielä näkynyt ja silloin lähti jo tähän Atomiin tilaus.
Mitä nyt lukenut Settestä käyttäjäkokemukia, niin aika kova hajonta, olisko ollut mieleinen sitten ja saako halvalla hyvää.

Miten sitten käytännössä tämä on toiminut?
Otan terien kiinnitys kohdan ja säätöpyörän numero näyttää yhdeksää, siitä pyöräytän kolmoselle niin olen espresson yläpäässä jolla teen shottini, säätö on portaaton. Jos tulee hulahtaen shotti läpi ja kierrän kakkoselle, se saattaa mennä ristretoksi, siis säädön ja annostelun kanssa kanssa saa olla ehkä enemmän annosteluun nojaten.
Ennen en arvostanut ollenkaan tuota valoa, joka osoittaa myllyssä kahvan koriin, mutta nyt kun mylly on hieman pimeässä kulmassa, se on oikein loistava.

Yksi kokonainen pyöräytys ja kohdalle neljä on oma aeropressille käyttämäni karkeus, ja sitten kaksi täyttä pyöräytystä on suodatijauhatukselle.

Partikkelijakauma eli kuinka paljon isoa ja pientä tulee sekaisin, jos hajonta on isoa se on huonompi juttu. Tässä en viitsi hehkuttaa isommin, yritän kuvalla saada tämän esitettyä. Suodatin on mielestäni kuitenkin parempi kuin aiemmin Variolla ja espresso sama kuin Mazzer minillä (jossa oli tosin super jollyn terät).

Mylly on tarkoitettu jauhamaan todella karkeasta todella hienolle, siinä mukana tulee sitten portafiltteriä varten “haarukka” jonka laittaminen kiinni on yksinkertaista, ja sitten läpinäkyvä keräysastia jos jostain syystä haluaa tai tarvitsee jauhaa siihen.

Näitä käytin kun kerran mukana olivat, haarukka on aika turha sillä siinä ei kahva pysy, muutenkin sen kiinni ollessa jos haluaa painaa itse jauhatusta kahvaa työntämällä se vain on sen esteenä. Haarukalle löysinkin vähän ajan päästä paljon paremman paikan laatikon pohjalta, nyt jauhaessa voi hetkeksi keon kasaantumisen keskeyttää ja “taputtaa” sen tasalle nopeasti ja sitten jatkaa loppuun.

Keräysastia ei ns. lukkiudu paikoilleen vaan on liukkaalla pinnalla, toki pysyy ku sitä ei mene tökkimään, siihen jää eteen parin millin rako. Jauhaessa suodatinkarkeutta mylly vetää papua todella staattiseksi, eli putkesta ulos tullessa höttöä tulee paljon, tietenkin siitä parin millin reistä myllyn etuseinään ja paneeliin saakka. Valkoisessa tämä vielä oikein korostuu, sen kanssa ihmettelin jonkin aikaa, ja pyyhin pullasudilla pavun roskaa pois myllystä pähkäillen.
Sit se yksinkertaisin ratkaisu oli taas fiksuin. Eli kun jauhoin suodatinkeittimelle, otin siitä suppilon tuohon ulostuloputken alle, ja suoraan jauhamaminen siihen, ei kerännyt staattista ympäriinsä. Ja kun jauhan Aeropressille, otan sen siihen alle, käytän sen mukana tulevaa “suulaketta” apuna, ap mahtuu koko mitassaan alle ollessaan 45 asteen kulmassa.
Sitten, olisi pitänyt aiemmin tajuta käyttää erillistä keräysastiaa jos tämä yksi ei toimi. Onhan mulla näitä kerran laatikossa, ja taas yksi päänvaiva vähemmän.

Ensimmäisillä kerroilla kun vaihdoin karkealta espressolle, oli mylly tukehtua, ja kerran avasinkin mielenkiinnosta tämän ja katsoin onko se tosiaan niin tukossa. Avaaminen on kuusiokololla päältä kolme ruuvia, sen jälkeen etupaneeli kahdella ruuvilla, ja putki on siinä. Putken edessä on fiksusti irroittettava ja kiinnitettävä kuminen läppä, sen kun irroittaa on neliskanttinen putki hyvin näkyvillä, eikä se tukossa ollut vaikka seinämillä olikin purua. Ei tarvinnut edes imuroida, riitti kun pullasudilla kerran pyykäisi.
Nyt kun käyttöä on lisääntynyt, niin isommin karkeutta vaihtaessa ajan papua muutaman gramman läpi, et tulee joko se hieno espresso tai karkea suodatin läpi ensin. Vaikka karkeutta vaihtaessa toki pyöritän teriä, ei se saa tyhjennettyä putkea, koska pidän hopperia tyhjänä, eli toisin sanoen single dosean kaiken kahvini. Hopperin saa kyllä kiinni et voi siirtää sen pois, mutta kurkkuun mahtuu silti n.30g papua, saahan sitä sieltä ongittua mittalusikalla joka ei houkuttele pidemmällä tähtäimellä.
Siitä muuten vähän miinusta, et tämä mylly toimii todella hyvin kun hopperissa on papua reilummin, single dosella pavut hyppivät ja alas ajaminen menee nopeiten välillä pysäytellen, siltikin tämä on nopea mylly.

Pari kuvaa näyttöpaneelista. Tässä siis näyttää jauhamisajan kun ajaa joko napista kauhalla, tai painamalla sormella brew nappia. Sitten on sinkku ja tupla napit, näille saa laitettua toki sekuntimäärän puolen sekunnin tarkkuudella. Sit näppäin yhdistelmällä voi lukita sekunnit, ettei joku sotke niitä vahingossa. Myös laskuri on näille sinkulle ja tuplalle, itselle ei kovin tarpeellinen, mutta jos joku haluaa seurata omaa kulutustaan näin, se voi olla ihan näppärä.

Ja sit kuva myllystä takaa sekä yrityksiä kuvata jauhatuskarkeuden laatua. Karkein on suodatinkarkeutta, sit oma Aeropress (vastaa EK43 4,5) ja espresso.

Tässä tämä, paljon oli mielessä kun aloitin kirjoittamaa ja ihan varmasti kaikki ei ole tässä. Joten jos tulee jotain kysymyksiä tai ehdotuksia niin kommenttia tai s-postia vain peliin.

Kaffa N’Dumberi & Ngunguru

Aiemmin Kaffalla pörräillessä tuli juttua että nämä olisivat tekemässä tuloaan. Sit kerran käytiin S:n kanssa siellä ja huomasin nämä hyllyssä, pitihän niitä ostaa kotiin. Ihan törkeän mageat pakettitarrat ja kun oli kahdesta mielenkiintoisesta valittava, otin molemmat.

Takaapäin ja sit lainattu Kaffan sivuilta:
“Puhtaan marjainen ja kirkas. Kypsien vadelmien hapokkuus yhdistyy vaahteransiirapin makeuteen. Karhunvatukkahillon, kypsien luumujen ja rusinoiden vivahteita.
Variety: SL 28 & Sl 34, Region: Kiambu, Processing: Wached, Altitude: 1700-1900m.”

Mä tämän jälkeen kirjoittelin ihan omiani, piti ihan laittaa sivuun ja seuraavana päivänä maistella uudelleen. Alkoi maut selkeentyä, erotti jo Juhla Mokasta. Kirjoitin: Hapokkuus karpalomaista, karhunvadelmaa, tikkunekkumaisuutta.
Ikään kuin maku kuvailisi kahvipaketin väriä!

Jälleen perästä kuva ja lainaus myös sivuilta:
“Puhdas kirkas ja erittäin mehukas. Raikas hapokkuus ja samettinen suutuntuma. Vivahteissa vadelmaa, tummaa siirappia sekä ripaus vaniljaa.
Variety: SL28 & SL34, Region: Nyeri, Processing: Washed, Altitude: 1750-1950m.”

Ja joko mut aivopesee nämä pakettien värit jo, tai sitten ne ovat niin osuvia, nimittäin kirjoittelin makukokemuksistani “kirkas, mehukas, APPELSIINI, makea, pehmeä ja samalla kivasti hapokas”.

Mutta nämä ja edellisen postauksen kahvit ovat olleita ja menneitä, elokuun viemää sanoisinko.

Nyt on muuten oltu ilman espressomyllyä jo pari kuukautta, uuden piti alkuvuoden ilmoitusten mukaan tulla kesällä, sitten uutisoitiin loppusyksyä tulemiseksi. Vähän sama juttu on huhtikuussa tilatun auton kanssa, eipä ole vielä paljoa näkynyt.

Saa nähdä ehtiikö tässä käydä vähän reissussa ennen kuin autoa ja myllyä näkyy. 

SqM Gichathaini PB & Santa Rosa 1900

Ollut hyvää taukoa kirjoittelusta, vaan kuitenkaan ei kahveista. Näistä on tullut otettua muutama kuva samalla kun ns. korkkaa pussia, ja ottaa muistiinpanoja paperin palasille. MUTTA niiden päätyminen blogiin on jäänyt, ehkä laiskuutta, ehkä kiireitä… tai 50/50 molempia.

Nyt on pieni näppäimistö kärpänen naukannut ja kuvahelvetistä kaivelin muutamat kahvit esille, Square Mile Coffeelta pari mainitsemisen arvoista kahvia, ja Kaffalta kanssa pari toiseen postaukseen.

Olin tekemässä tilausta SqM:ltä enkä ollut kuullut tästä aiemmin, mutta Costa Ricasta on muutama aika helmi löytynyt niin lähdin kuvauksen mukana ja Red Honey prosessoinnilla tähän kelkkaan.

Kuvaus oli aika osuva, sillä aeropressillä tästä hieman viilatessa sai kun saikin juuri täsmäävän. Silti kun lueskelin papereitani, oli se hakeminen alkuun aika huopaamista, alleviivattuna olivat Mansikka ja Suklaa.

Tästä kirjoitin kerran jo aiemmin kun sain haaviini, mainitsin että menee listalle “kun löydän jostain hommaan lisää”. Nyt sit löytyi, toki papu on peaberryä joka hieman erikoisempaa. Kuvauksella “Chocolate / Orange / Strawberry” tämä oli jo otettava tilaukseen.

Tämä näyttääkin jo edelliseen verrattuna vaaleammalta ja papu erilaiselta muutenkin.
Hyvin nopeasti meni pussillinen, niin aeropressillä että moccamasterilla, mielelläni nostan tästä esille Toffeen ja Pähkinän (Cashew), voisi sitä yrittää enemmänkin irroitella mutta nämä niin hyvin esillä et myisin omaa pussiani näillä kahdella.

Vähän nysäksi jäi tämä postaus, mutta kohta taas uutta pukkaa.

Jacu: Kenya & Costa Rica

Otsikon mukaisesti kaksi kahvia nyt perattavana. Kaffeboxilta tuli kuukauden lähetys, jossa 125g noita molempia, paahtimona jo parilla kerralla tutuksi tullut Jacu.

Sen pidemmittä jaaritteluitta suoraan hampaat kiinni hopeisiin pusseihin ja aeropress esiin, sillä on kun olen tottunut nämä maistelut nyt suorittamaan niin jatkamme samalla kaavalla.

Kenya Ndocha
Origin: Kiambu, Central Ruiru
Producer: Ndocha Estate
Cultivar: SL 328
Process: Washed
Altitude: 1575 MASL
Taste profile: Vanilla aroma, rhubarb and apricot flavor with rich jam like mouth feel

Tätä sitten kun ensimmäisen kerran ryystin cupping lusikasta, olin vähän ällistynyt, rikkaat maut (sillä tavalla että tulivat voimakkaasti esille) jysähtivät esiin. Mutta miten kuvailisin kaikki maut? Pariin kertaan tein kupin, sillä ensimmäillä kerralla mielestäni keksin jonkun tosi hyvän ja kuvailevan “jutun”, mutta sitten en kirjoittanut sitä ylös ja se unohtui. Toisella kerralla kirjoitin ylös: Hillomainen, karpalo.
Aika vähiin jäi, mutta karpalokin käsittää niin paljon, ja toden totta tuo on hillotyyppinen, sellainen jämäkän oloinen.
En nyt mitään pisteitä jakele tälle, mutta vaikka hyvää olikin, niin en tiedä haluaisinko enempää maistella/juoda kuin tämän 125g.

Costa Rica Las Lajas
Origin: Sabanilla De Alajuela
Producer: Finca San Luis By Oscar Chachon
Cultivar: Caturar, Catuai
Process: Natural
Altitude: 1450 MASL
Taste profile: Orange blossoms aroma, floral black tea and sweet cookie flavor, silky and crispy body

Siinä mielenkiintoinen makukuvaus, vähän lähdin varovaisin mielin tähän. Enkä kyllä alkuun osannut mausta oikein sanoa pidänkö tästä vai en, kun psyykkasin itseäni ennen maistamista ajattelemaan tämän olevan pahaa, se maistui aika märiltä sukilta, ja kun toisin päin mietin niin sain pehmeän ja silti terävän makuisen kahvin maistettua. Raaputin kynällä paperin palaselle seuraavaa: Black tea with honey. Se oli miten sanoiksi pukisin tämän kahvin lyhyesti ja ytimekkäästi, ehkä tuo keksimäisyys olisi vielä hyvä lisäys.
Kaiken kaikkiaan, aika tylsä kuitenkin, ei jatkoon.

Nord: Edgar Nuñez & Gichathaini

Otsikon mukaisesti kaksi kahvia Nord paahtimosta Norjasta, Kaffebox.no:n tilaajana tulivat postilaatikosta.
Molemmat ovat toki jo juotuina, eivät viikoakaan vanhentuneet sen verran hyvin maistuivat. Mutta onneksi on jotain muistiinpanoja ja parit kuvat jääneet jäljelle, niistä nyt tarkoitus parsia kasaan pieni postaus.

Ensin tämä paahtimo.
Todella huonosti sain netistä kaivettua tietoa, ja kenialainen Gichathaini oli jo poistunut verkkokaupastakin.
Kaffeboxin paketin mukana tuli lappunen jossa pientä infoa:
“We in Nord care about good and fresh ingredients in everything we do, Nord consist of a handful of coffee shops, a coffee roastery, a bakery and a restaurant with coctailbar.

In our coffee roastery at tveita in Oslo, Norway we roast green coffee from some of the world’s best producers. Buying the raw coffee as direct as possible, means that the money you pay for our coffee to a greater extent goes to those who cultivate it.

We find that we get the best out of the beans light, careful roasting. With strict quality routines of cupping every batch and our pure love for coffee, we always strive to bring out the best flavours in each and every coffee we introduce.” Instagram @nordoslo web nordolso.no.

Ensin tämä Kenia Gichathaini.
Origin: Nyeri, Central Kenya
Producer: Co-Op
Cultivar: SL-23 and SL-34
Process: Washed
Altitude: 1600 MASL
Taste profile: Aroma of rosehip and blackberries, flavors of red currants and jasmine, lingering, floral aftertaste

Itse jälleen aeropressin kautta tätä lusikkaan ja muistiinpanoista löytyy seuraavaa: Viinirypäle (vihreä), raikas, punaherukka. Hapokkuuden kautta pirtsakka.

Tykkäsin, oli ns. mielenkiintoinen. En ehtinyt kyllästyä, varsinkaan kun tätä oli vain 125g. Jos jostain bongaan samaa kenialaista, pistän tilaukseen.

Sitten jälkimmäinen, eli Kolumbia Edgar Nuñez.
Origin: Huila, Colombia
Producer: Edgar Nuñez
Cultivar: Tabi
Process: Washed
Altitude: 1800-200 MASL
Taste profile: Dark berries, vanilla and clementine, spicy scent of almond and aftertaste of ripe blackberries.

Ennen kuin otan omia muistiinpanoja, niin vähän vielä tästä mr. Nuñezista.
Alunperin syntynyt ja kasvanut Palestiinassa. Vuonna 2010 hän sai omistukseensa oman farmin Buenos Airesista, oikean lajikkeen pitkän testailun ja etsimisen jälkeen hän alkoi viljellä Tabia. Farmi sijaitsee kahden kansallispuiston välissä (National park biological corridor ja Cueva de los guácharos national park).
Mr.Nuñez asuu farmilla vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Siellä he viljelevät sipulia, kaalia, papuja, tomaatteja ja korianteria. Hänellä on myös pieni erä maniokkia, banaania, persikkaa, maissia ja hedelmiä kuten sitruunoita ja karhunvatukkaa.

Hatun nosto meikkoselle siitä että sai vielä mahtumaan kaiken tämän lisäksi kahvia, eikä ollenkaan huonoa sellaista.
Muistiinpanoissa olen ollut taasen englannin kielisellä tuulella, sillä paperilla lukee: Hints of vanilla, blueberry muffin, fresh & clean.

Tämä oli hieman vaikea tulkittava, hyvän makuinen, mutta vaikea keksiä makuja mitä erottelee. Siinä se 125g oikestaan menikin, maistellessa, pahus.

Hyvät olivat tämän kuukauden Kaffeboxin kahvit, vaikka paahtimo olikin täysin tuntematon, niin hyvä maku siitä kuitenkin jäi. Ensi visiitillä Osloon niin kannattanee poiketa Nordin kahvipaikoissa ja ostaa kotiinkin vähän kahvia.

Aeropress MM Dublin 2016

Kotimaan kisojen jälkeen alkoi tiedusteleminen MM-kilpailuista, tiedossa toki oli että missä ne pidetään, paljon olikin sitten pimennossa.

Kisat olivat siis Dublinissa samaan aikaan World Of Coffeen aikana, jolloin käytiin myös Vuoden Baristan ja Brewers Cupin MM:t.
Kilpailukahvi paahdettiin siten, että se lähti 52 maan Aeropress kisojen voittajille 30.päivä, itse kilpailut olivat 23.6, jäi siis hyvin aikaa tahkoa kuppiin reseptiä, ainoana mutkana tässä oli 250g pussin rajallinen koko. Lopulta 48 maata pääsi kisoihin saakka, ainakin jotain tietoa tuli parista tuomarista, oli ollut ongelmia viisumien kanssa (en kuullut mistä olivat tulossa ja ketkä tuomareista ja mitkä maat jäivät ulos).
Kahviksi osoittautui Workshop Coffeen paahtama Cafe Importsin Kolumbialainen Río Negro, Iquira Huila.
Process: Washed
Variety: Yellow Bourbon
Altitude: 1900-1990m

Jo ensimmäisellä kupillisellani ihastuin tähän kahviin, todella moniulotteinen, täynnä marjoja (ehkä jopa hedelmiä) /makeutta/hapokkuutta. Ja se käyttäytyi aika herkästi muutoksille!

World Aeropress Championship piti yhteyttä sähköpostitse, ja vastailivatkin hyvin nopeasti kun sieltä päin jotain kyseli.
Selvitin että pääsenhän pyörätuolilla ongelmitta paikalle ynnä muuta, kaikki järjestettiin niin ettei jäänyt ongelmaksi.

Sain treenata Kaffalla tuota reseptiä, sillä tarvitsin heiltä pariakin asiaa. EK43 mylly joka olisi Dublinissakin, ja sitten muiden mielipiteitä, lusikoita kaikille ja slurppaamaan perään omat mielipiteet. Aika lailla olin itsekkin menossa samoilla valinnoilla kuin muutkin, mutta kun jokin kupeista jakoi joukkoa oli se hyvä unohtaa. Kun olin päättänyt millä karkeudella liikun ja millä suhteella, oli lämpötilan ja uuttoajan kanssa vielä tappelua, ja tietenkin kahvi alkoi loppua jo. Lopuksi jäljelle jäi neljä vaihtoehtoa:

Inverted, 245g vettä, 17,5g kahvia, EK43 “6.5” karkeus, sekoitus alussa ja 30s kohdalla, kääntö 55s ja pyöräytys ja 1min kohdalla 30s pressi.
1. 87C, 1min + 30s
2. 87C, 1min 10s + 30s
3. 82C, 1min + 30s
4. 82C, 1min 10s + 30s

Nyt jos ajattelee, ettei noissa nyt ole isoa makueroa, niin voinen todeta 1. ja 4. erojen olevan huikeat.
Kuitenkin siinä jäi nuo 3. ja 4. lopullisiksi, ajattelin että mennään tunteella eli kolmosella, se oli alusta alkaen ollut oma suosikkini.

Yhteen reppuun mahtui mukavasti kaikki kamat mukaan, sekä suomalaista hanavettä 3,5litraa. Pitäähän sitä jollain erottua, eikä ollut mitään tietoa minkä tasoista vettä olisi vastassa.

Perheemme istui lennolla HEL-DUB 19.6 iltapäivästä, jäi siis pari päivää katsoa kaupunkia ja käydä katsastamassa tuo WigWam, jossa kilpailut järjestettäisiin.
WigWam on käsittääkseni entinen disko, nykyään Vice Coffeen hallinnassa. Kuitenkin lava ja diskopallo katossa kertoivat vanhaa tarinaa, aivan täydellinen paikka. Katsottiin että pystyn pääsemään lavalle jonne oli pari isoa rappusta, siellä myös harjoittelisin sillä muuten harjoituspaikka oli kellarissa.

Kilpailuissa olikin sitten lopulta 48 maata osallisena, round 1 käsitti 12 kierrosta (Heattia), Suomi ja nimeni luki viimeisellä kierroksella Italian, Singaporen ja Unkarin kanssa.
Harjoitus rundilla harmittelin pientä nuhaani, sillä kuppini ei maistunut kovin hyvälle. Kilpailujen pitkäaikainen järjestäjä Tim Varney käveli sopivasti ohi ja ehdotin maistamista, heitin vielä ilmoille “että eikö maistukkin hieman aliuuttuneelle”, hän oli ehdottoman samaa mieltä. No niin, sit äkkiä joitain korjausliikkeitä. Päätin kiristää EK:n kuudesta ja puolesta tasan kuuteen. Sillä tuli mielestäni todella hyvän makuinen, uskalsi jo lopettaa treenin josta aikakin oli loppumassa.

Homma lähti käyntiin Ben Kaminskyn ja Katie Carguilon juontamana, ensimmäisen heatin jälkeen tuomarit jäivät maistelemaan ja toinen heatti sisään. Välillä en enää pysynyt mukana että kuka voitti, katselin tekniikoita ja kuuntelin koska pyydettiin minkäkin heatin osallisia valmistautumaan. Yleensä en jännitä, mutta tämä odottaminen oli jännää, teki mieli vain äkkiä päästä hoitamaan homma ja kuulemaan miten käy.

Omalla vuorolla sitten pääsin lavalle kolmen muun kanssa, otin laitapaikan. 7min aika käynnistyi kun osa kamoista oli vielä vähän vaiheessa, mutta ei siitä paniikkia. Yksi mitä en ollut huomionut, oli aiemman kierroksen kilpailijan jättämä Bonavita gooseneck electric:n lämpötilan asetus. Tuskailin kun en saanut tarpeeksi lämmintä vedestäni, onneksi Varney huomasi tämän vierestä ja tuli naputtelemaan veden lämpimäksi. Toinen mikä tuli puskista, oli muiden heiluttama yhteinen pöytä. Kun omassa aeropressissä oli purut lähellä pintaa, heilahti pöytä sen verran että purua oli jo hieman kierteillä, samalla kun sekoitin ja aika juoksi koitin putsata purut pois, sillä jos ne jäisivät ei korkki menisi enää kiinni eikä pressaamista voisi tehdä saati kääntöä. Vähän väkisin sain gapin kuitenkin jengoilleen ja pressi meni kuin menikin kunnialla pohjaan. Kun kaadoin serveristä tuomaroitavaan kuppiin pitkällä kaadolla, tuli Kaminsky mikrofonin kanssa kysymään mitä tällä haen, kerroin koettavani vielä hieman viilentäväni kahvia sillä keinoin. Vastailin myös siinä muiden vielä pressatessa muihinkin kysymyksiin. Kerroin olevani ihan kotiharrastaja, ja kun haasteista kysyttiin niin kerroin myllystä joka oli itselle tuntematon ja kerroin harjoitelleeni sillä Kaffalla Suomessa. Kahvista kerroin sen olevan haastava, ja joutuneeni sen kanssa pois omasta normaali reseptistä, hienommalle karkeudelle muun muassa.

Oman suorituksen jälkeen oli aika hyvä fiilis, vaikka tuomarit nostivatkin Italian Matteon kupin voittajaksi.
Otin kaiken stressaamisen ja jännäämisen päälle Guinnessin, kun nyt kerran sen luvatussa maassa ollaan.

Jäimme seuraamaan kisat loppuun, samalla jutellen muiden kilpailijoiden ja yleisön kanssa. Erikseen voisi mainita Venäjän kilpailijan olevan tosi mukava tyyppi, sekä erityisesti Brasilian Hugon (joka taisi olla ottanut muutaman ilmaisen oluen janoonsa).

Niin tuolla oli jaossa ilmaista olutta, Metalman APA:a ja vehnäolutta. Ei huonoja, vaikkei nyt omalle “must have” listalle pääsisikään.

Hieman tilastoja:
olutta meni 2043kpl
312 kuppia tuomarit maistoivat
11 tuomaria
48 maata

Tässä ponnaripäinen turkkilainen tuli omaan Heattiinsa myöhässä, sai tehdä kupin viiteen minuuttiin. Ei muuten kiire, mutta hän käytti käsimyllyä, siinä oli muuten nopeaa pyöritystä.

Loppujen lopuksi, iso kiitos Kaffalle jo SM-kilpailujen järjestämisestä, Dubliniin lähettämisestä, harjoittelun auttamisessa.
Olin hyvin tyytyväinen suoritukseeni, vaikkei tuo kantanutkaan pidemmälle. Perhe oli hyvin mukana kilpailussa, S:n apu oli korvaamatonta ja L jaksoi koko illan todella hyvin mukana (kannustikin kovasti).

Dublin kaupunkina oli käymisen/tutustumisen arvoinen, julkinen toimi hyvin, eläintarha oli hieno ja Guinnessin panimo oli mahtava.
Kotiuduimme 26.6 eli olimme sunnuntaista sunnuntaihin, ja vain kahtena päivänä saimme vettä niskaan (vaikkei koko päivää satanutkaan).

Hakuna Matata ja myllykuume

Nyt on Rave Coffeen viimeisin kolmesta pussista koeajeltu.

Ecuador Hakuna Matata
Grown: La Perla, Nanegal, Pichincha
Farm: Hakuna Matata
Process: Honey
Varietal: Caturra
Altitude: 1300m

Tuolta sivulta lueskelin farmin omistajista, joka on hieman erilainen kuin noin yleensä (yleesä mennään isältä pojalle tyyliin).
Farmin omistavat Henry ja Verena Gaibor. Henry on veteraani, sotatraumakirurgi, ja hyvin tarkka ja omistautunut kahville jo silloin kun toimi ensiaputiloissa. Henkka tapasi Verena Blaserin, sotasairaanhoitajan Sveitsistä, Bujumburassa Burundissa kun he molemmat olivat vapaaehtoisina Tohtorit ilman rajoja ja UN:ssa. He jatkoivat yhdessä työskentelyään Maputon konfliktin jälkeen, Mosambikissa (1977-1992 sisällissota). Myöhemmin molemmat jäivät eläkkeelle ja ovat omistaneet taitonsa kahvin tuottamiselle, Henryn kotimaassa Ecuadorissa.

Sit makuprofiileista (sivuilta kopioituna):
Espresso
Light citrus and melon with a chocolate body
Flat White
Toffee, Almond, Brown Sugar
Black Filter / Cupping
Toffee, sugary, lemon-lime, floral, melon, chocolate

Otanpa ensin omat filtterimakusteluni, en ihan näihin saanut, parilla kolmella eri kupilla olen koettanut.
Saan mauksi kyllä toffeen ja suklaan, mutta sitten lemon/lime jota kaipailin, jäi olemattomiin ja enemmänkin nostaisin black tea makua paperille.

Espressoksi sai taas hetken hakea, kun 18g vaikutti hyvältä, niin sit se nakukahvan kanssa pääsi ruiskimaan. Loppupeleissä millin myllyn säätö ja puoli grammaa lisää tuotti aivan mahtavan tuloksen (30g juomaa). Kevyt sitrus (limemäinen), ja hyvä tuhti suklaarunko ympäröi siinä.

Cappuccinosta maistui läpi selkeä fariini sokeri ja toffee, jään mielenkiinnolla odottamaan että saan muistettua kaupasta lisää maitoa ja siten lisää näitä.

Sitten asian vaihtoon, eli myllykuumeeseen.
Monta myllyä pyörii mielessä, Eureka Zenith 75 E, Sette, Peak, Mythos One, K30… Mutta kovin hintahaitari vetää noilla lattioista katoille.
En kuitenkaan lähde vielä ostamaan hyvän myllyn viereen toista hyvää (pykälän parempaa?), ennen kuin on ostaja vanhalle.

ELI jos jollain on tarvetta, tai tuntee jonkun jolla on käyttöä Mazzer Mini electronic B mallille, niin hyvin toimiva on tuossa pöydällä. Yhteyttä voi ottaa s-postitse/kommentoimalla/twiitillä/foorumi yv…
Tällä hetkellä siinä on Super Jollyn terät, jotka nopeuttavat jauhamista normaaleihin teriin verrattuna, lisäksi ne vaimentavat myllyä. Ja hiljainen tuo onkin.
Mukana lähtee myös OE Ipanema Dosing Cylinder Tall (aluminium), heräteostos aikoinaan, istuu hyvin kahvaan eikä ole puruja ollut sen jälkeen ohi kahvan, vahigossakaan.
Linkki kuviin ja tekstiin (paljolti samaan) on ristreton foorumille, jossa tämä myynnissä. Linkki.

Rave kahvit

Ristreton foorumilta osui silmiin uusi paahtimo UK:sta, sieltä on kirjoitettu aika lailla hyvää lontoonkielisillä foorumeilla niin ajattelin laittaa tilauksen sisään ja kokeilla. Kyseessä Rave Coffee, uusi ihastukseni.

Ensiksikin, ei ollut hinnalla pilattua. Harvemmin saa alta kympin pussi vartti kilo papua kotiin kuskattuna, ja mikä parasta, valikoima on vähintäänkin jokaisen kahvinörtin (en sano “märkä uni”)… Hmm, tähän joku hieno sanonta tai metafora.

Nopeasti sieltä tuli kolme pussia, kahta olen jo ehtinyt maistaa. Toista tosin en tajunnut siirtää sivuun hetkeksi, vaan join koko pussin filtterinä, ei jäänyt espressolle ja cappuccinolle testattavaksi mitään.

Nicaragua Finca Argentina Lot #1946
Grown: Dipilto, Nueva Segovia
Altitude: 1100m
Varietals: Catuai
Process: Natural
Tasting Notes:
Ripe Strawberry, nougat, orange blossom and peach

Niin Moccamasterilla kuin Aeropressillä valmistettuna, aivan tajuttoman hyvä. Kuin mansikkamehua litkisi, toki tämä on kahvia, mutta makuja kärjistäen. Mehukas (mansikkainen), makea, hillityn hapokas. Nämä aeropressin kanssa, Moccamasterilla sitten: Nougat, persikka, mehukas ja tasapainoinen.
En jaksa edes harmiltani miettiä mitä tästä olisi saanut espressona ja cappuccinona, tämä kun on poistunut jo paahtimon listaltakin.

Colombia El Desvelado #1
Grown: Yacuanquer, Nariǹo
Altitude: 1850 – 2050m
Varietals: Caturra, Castillo
Process: Washed
Tasting Notes:
Ripe fruit, juicy, caramel body, balanced

Tämän tasting notesit oli vähän niin ja näin oman kokemuksen kanssa, paitsi sitten kun luin sivuilta enempi niin älysin. Sieltä voi poimia nuo nuotit ihan essolle/cappalle kuin filtterillekkin. Tämä on enemmän tarkoitettu espressoksi.

Ullatuus, tein tästäkin kuppeja aeropressillä, silloin maistelin joka kerta jotain “karamellimaista, trooppista hedelmää (keltaista), makeus ja hapokkuus ovelasti mukana muttei juuri tule esille”.
Sitten Espressona, josta alleviivasin omat makuhavaintoni: Smooth and Creamy, balanced with hints of sticky marmalade and light caramel finish.
Mylly oli jäänyt aiemmalta pavulta, jota ei tosiaan ollut tarkoitettu myös espressolle, aivan liian tiukalle. Niimpä sain jonkin aikaa vääntää ja kääntää ennen kuin sain kuppiin 18g -> 36g, 23s.
Sitten viimeisillä pavuilla kokeilin cappuccinon, vaikkakin sivuilla lukee “double espresso to flat white” en siitä flat whitea tehnyt vaan cappan. Ihan siitä syystä että pidän tästä enemmän.

Tähän väliin pieni breikki!
Siis mitä väliä, niinkö? Mitä ihmeen juomia nuo ovat (cappuccino tuttua, jollain tapaa) mitä eroa???

Olen toki lukenut Flat Whitesta, siitäkin miten kiistellään miten sen kuuluisi olla juuri oikein. Itse ajattelen asian näin:
Flat White on cappuccinon kokoinen juoma, mutta se vaahdotetaan kuin Latten maito, ELI ei niin paksuksi kuin cappuccinossa.
Maut ovat sitten rankasti erilaiset, sillä flatissa tulee espresson maku erilailla esille.
Miellän cappuccinon tuhdiksi maitokahviksi, joka oikein valmistettuna tuo maidon (punaisen sellaisen) alta espresson maun esille. Kun taas Flat White on hieman valju joka on kirjaimellisesti kuin macchiato mutta vain tuplaten suuremmassa koossa.

No niin, ei tästä sen enempää, sain avauduttua tarpeeksi.

Cappuccino: Sweet caramel with slight tangerine finish.
Kyllä, toimii! Mutta valehtelisin jos väittäisin havainneeni tuon mandariinin häivähdyksen.

Vielä on yksi pussi, ostin oikeasti ihan nimen takia :) Typerää? Noh, on siinä kuitenkin ihan hyvät maku kuvauset:
Ecuador Hakuna Matata
Toffee, sugary lemon/lime, floral.

Laitan tästä lähemmin kun tulee tutuksi.

Nyt takaisin leikkimään uudella kellolla, Älykellolla. Huawei watch.
Jännittämään NBA:n pleijareita, lätkän Skodakisoja, miettimään tulevia MM-Aeropress kisoja Dublinissa etc. Kyllähän tässä kaikkea olisi.

Seeds & Co: White label Coffee, Congo – cpck

Seeds & Co on samantapainen kahvinvälitysyritys kuin mm. Slurp, Kaffebox… Mitä näitä nyt on, aina välillä törmäilee muttei jää nimet päähän.

Tähän törmäsin ihan facen mainoksen kautta, en yleensä näitä kummemmin jää katsomaan mutta nyt huomio kiinnittyi vähän outoon paahtimoon sekä varsinkin heidän kahviinsa.
Viikon kahvi oli Kongosta! Monista maista olen päässyt maistelemaan kahveja, tämä on jäänyt välistä joten tutkimaan asiaa.
Mielenkiintoiseksi myös osoittautui erittäin lupaava makukuvaus sekä hinta, pussille tulisi hintaa 6,40e ja lähetyskulut 2e, tämä on halpaa kuin makkara, vaikka papua ei olekkaan pussissa kuin 200g.

Kahvi tuli siis White Label Coffeelta ja oli filtteriä. Paahtimo on Amsterdamilainen, sekin on itselleni jotain uutta. Kahvista vielä tarkemmin:

congo – cpck

filter roast

mega juicy, lemons, blueberries and sultana. a must try.
region	lake kivu, northern kivu
farm	cpck cooperative
altitude	1650m
variety	red bourbon
processing	washed

Sit pientä nippelitietoa, pitäähän sitä olla jotta tietää mitä juodaan ja mistä se tulee.

Congo – cpck kahvit myy Falcon Coffees, joka tavoitteena on rakentaa yhteistyökykyistä tuotantoketjua ja rakentaa viljelijöille yhteisiä keräys/pesu/kuivauspisteitä, jottei viljelijät jotka ovat maastoerojen yms vuoksi huonossa asemassa päästäkseen tuomaan kahvejaan asemille (tätä jatkuu vielä jonkin verran, mutta tässä vähän suuntaa antavaa).

Kivu järvi sijaitsee ihan Ruandan rajan tuntumassa, järvi on yksi Afrikan “suurista” ja on yli 1500metriä meren pinnasta.

Pari kertaa kävin tämän kahvin aeropressillä, ensin hieman vähemmän purua ja matalammalla lämmöllä.
Silloin laitoin mausta merkille sitruksen, mustikan ja loppuun hintsusti vaniljaa. Hapokkuutta oli, mutta aika vähänlaisesti. Mehukkuus tuli tuosta sitruksesta, rusinat multa jäi.
Toisella kerralla lisäsin annosta ja löin kuumemmalla vedellä menemään. Sieltä sitrus irtosikin jo mukavammin, nyt mustikka tuli vähän myöhemmin ja oli hankala maistella, kun makeus kulki koko ajan sivussa mukana.

Hyvää tämä oli filtterinä, siihen se oli tarkoitettukkin sillä siitä on erikseen espressopaahtokin.
Laitoin kuitenkin koneen tulille ja koitin mitä tapahtuu. Ensimmäisellä yrityksellä jauhatus oli ihan liian karkealla ja viemäriin meni, näin kävi vielä toisellakin kerralla, kolmannella kiristin vielä myllyä ja nostin annosta 18g ->19g.
Valmista espressoa tuli 23s ajassa kuppiin 38g. Maku oli hyvin eroteltavissa, nimittäin sitruksen hapokkuus käväisi alussa ja sen jälkeen jäi suuhun makeus, ihan en poiminut oliko mustikka vai rusina, mutta jotain tämän suuntaista kuitenkin.

Pussi saapui 27.päivä ja siinä oli paahtopäivä 19. en sitä niin harmitellut, mietin vain et kovin tuoreesta kyllä oli puhetta tilauksen yhteydessä, mutta onhan näitä puheita aina. Sit ullatuus, tuli mailia jossa asiaa pahoiteltiin ja luvattiin ensi paahdosta ilmainen pussi vahingonkorvauksena (saas nähdä tuleeko just mulle, mut kiva kuitenkin).

Näillä lähetyskuluilla, eli 2e, kannattaa katsella jos joskus sattuu hyvää papua kohdalle niin tilausta vetämään.

Edge

Tänään 13.päivä oli viimeinen kotisairaanhoidon käynti ja antibioottitipan pudotus, samalla pääsin eroon kanyylistä kädessä. Huojentavaa kun ei ole koko ajan jotain pirun mokkulaa käsivarressa jota saa varoa, on tullut muutamaan otteeseen törmättyä sillä johonkin kulmaan.

Kun antibiootista on aikaa ennen uuden tiputtamista on makuaisti vielä kunnossa, ehdin siinä välissä ottaa uuden paketin kahvia maistiin.
Good Life Coffee:lta Etiopiasta, Guji/Sidamon alueelta, Layo Tiragan pesuasemalta, etiopialaisista perinnelajikkeista koostuva kahvi. Makukuvaus tälle on seuraava: Floral, bergamot, juicy.

Sen aeropressasin, tän jälkeen vielä moccamasterin kautta kuppiin uudelleen.
On kiva lisä näihin erittäin hapokkaisiin, marjaisiin tai muuten hyökkääviin makuihin joita viime aikoina on tullut juotua. Tässä on pehmeä persikkainen maku, joka mehukkuudellaan pitää lempeän maun kupissa koko ajan. Itse en bergamottia havainnut mitenkään valloittavana, onko syy antibiooteissa vai omassa valmistuksessa, ota siitä sitten selvä.

Sunnuntaina oli aurinkoa ilmassa ja niin mekin lähdettiin pörräilemään ulos. Mentiin jälleen Munkan rantsuun, josta nyt maaston salliessa päästiin etenemään siltojen kautta aina Gallen-Kallelan museolle asti. Välissä jäätiin kyllä aika pitkäksi aikaa kallioille kuvailemaan, pätkä tietenkin kiipeleimään ja juoksentelemaan ympäriinsä.

Taisin saada tuolla jonkun raittiinilmanmyrkytyksen, kunto oli ainakin loppu kun kotiin pääsi.