Tuomio vai palkinto?

Posted: 17/06/2013 in Auto, Elämää
Tags: , , , ,

Herätys ennen kelloa, hampaita harjatessa ajatukset pyörii tulevassa lääkärikäynnissä.
Normisti perheen parissa aamupalaa, kevyttä aamutoimintaa. Sit yhteislähdöllä liikkeelle, S ja L Mäkelänrinteen uimahallille, ite Töölön polille.

Lähdön hetkellä heräsi L:ssä taas se mukava uhma, ai et ku kiva huutaa/kiristää/lahjoa/huijata (no ei ehkä huijata), et saa kledjut niskaan. Sit kiireellä kohti uimapesäkettä, sieltä koukaten näytti vielä aikaa olevan enempi ku hyvin.
Paitsi sit kisiksen kohdalla pukkas ruuhkan, kiva edetä metri kerrallaan, koko ajan kelloa kytäten.
Ehdin joka tapauksessa ajoissa, minuutilleen. Sit odottelinkin 45min oven takana, ollen koko ajan “seuraava”, puhelinta räpläten ja muiden juttuja kuunnellen sekin meni siinä ilman tuskia.

odotusta

Ehkä olin sit kuitenkin odottanut tätä käsikirurgille pääsyä jo niin kauan, et se odotus alkoi kääntyä siihen, et melkein odotin ettei se ovi avautuis, en tiedä mikä siinäkin on. Ei mitenkään jännittänyt, mut odotukset oli jonkinmoiset.

Omalla nimellä sisään, ja (nais)lääkäri sit jo ovella et “ja paitaa vaan pois”, “ai et heti hommiin vaan?”. Lääkäri vaan mulkkas, pari hoitsua nopeesti hymyili. Sit katottiin käsien kuntoa, liikkuuko ranteet miten, ja onko ojentajat ok jne. mulla oli oikein vitsikäs olo, “jaaha, hauis näkyy, et se taitaa olla kunnossa”, “joo mä käyn ahkerasti salilla”. Ei uponnu vieläkään, varmaan kuullu näitä jo tarpeeks.

Sormista sit hogattiin vasemman puolella hienomotoriikan kans noita heikkoja kohtia, ja kyl niitä testailtiinkin kauan.
Oikeastaan ihan hyvä, kun en itse edes ollut huomannut, ettei mun etusormi suostu kääntymään sivulle yms.

Lopuks sain laittaa paidan päälle, “ok, pistetään kumpu piiloon”, ei vieläkään lääkäriin uponnu, hoitsut hymyili (kai säälihymyjä).
Pirusti jännitti et mitä nyt ehdotetaan, ei mitään jatkoja, vai kunnon remppa.

Ja tulihan sieltä, paria kolmea jännettä siirrellään, rakennellaan kämmentä uusiks. Oikean käden kyynärpää leikataan samalla kertaa, laitetaan talttaa luulle ja sellaista. Hyvältä kuulostaa, tulee viritetty versio meikästä.
Mut mikä siinä laitto miettimään, vielä nytkin, oli se toipumisaika. Ensin muutama päivä ollaan osastolla, sit kotona kädet levossa, toinen paketissa jonki aikaa. Vasen olis rasitusaltis kahdeksan viikon kuluttua, whoa, kahdeksan viikkoa…

En tiedä mitä oletin, ehkäpä just tätä. Mut sit kun sen valkotakkinen sanoo, niin sen vasta tajuaa.
Nyt jäädään odottamaan tammikuulle et pääsee saliin. Tarttee ennen sitä jotenkin repäistä, koska kokemuksesta muistaa miten hohdokasta on olla avuttomana viikkoja.
Nyt onkin pössis, et tuliko tuomio vai palkinto odotuksesta, positiivista kuitenkin (kai?), hieman on hämmentynyt olo.

Fiilis kuvana:

funny-animals-taking-baths-014

Kommenttia

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s