Bon Jovi, Because We Can, Tampere 2013

Posted: 28/05/2013 in Elämää, Kesä, kulttuuri, Musiikkia, Valokuvaus
Tags: , , , , , , , ,

Alkuun omaa pientä sepostusta, sit kuvakimaraa…

25 000 lipun lunastanutta, aurinkoinen sää, lämmin tuuli. Hyvät lähtökohdat!

Lämppärinä Jonne Aaron jätti pahasti yleisön kylmäksi, oikeastaan melkein kuka vain olisi kelvannut paremmin. Yleisön kyykyttäminen (kirjaimellisesti) ei ottanut tulta alleen, liian isoa lavaa tarjottiin Jonnelle, Negative olisi saattanut vielä homman hoitaakin.

Lava oli rakennettu siniseksi Buick Electra -59 keulaksi, jonka syylärissä bändi soitti. Screenit olivat keulan päällä (niinku tuulilasi), sekä molemmilla sivuilla (vissii peilit?). Valoja olis kans ollut reippaasti tarjolla, mutta valoisassa ei ne päässeet ollenkaan oikeuksiinsa.

Ihan edessä kiersi vielä jonkinlainen puoliympyrä, jonne oli sillat lavalta, ja sinne odotin Jovin menevän koko keikan, ei kylläkään mennyt.

Keikka alkoi ihan ajallaan (20:05). Artisti totesi kyllä alkuun, et on pitkä matka takana, että eiköhän vedetä tämä sitten tästä ilman kummempia juontoja, ja se totisesti tehtiin.

Melkein kolmetuntia biisejä, uusia ja vanhoja. Autossa uusinta levyä What About Now kuunnelleena ei tarvinnut olla ihan vanhojen varassa. Toisin kuin eräät kuuntelijat.

Meno oli alusta noin puoleen väliin jopa tuskaista yleisön puolelta. Jos joraili, huudahteli ja taputti vimmatusti, niin hyvä ettei takaa tultu jo käskemään rauhoittumaan. Harvemmin vielä olen tälläisillä keikoilla nähnyt jengin hakevan kesken biisien katsomoon makkaraperunoita! Oikeasti, haloo, liput jtn satasen ja sit tullaan nojailemaan kaiteeseen, hyvä kun yksikin ukko viitsi edes taputtaa, tai hymyillä, onneks omaa menoa sekään ei lytistänyt.

Eniveis, oli paikalla sitäkin porukkaa, jotka bailasivat ja hoilasivat mukana ihan koko rahan edestä. Ja loppu 45min oli osa hiljaisistakin lämmennyt heiluttamaan vähän jalkaa.

Sit, bändi vaikutti kovin väsyneeltä, eikä oltu ainoita S:n kanssa jotka pistivät saman merkille. Siirtyminen Tukholman 24.päivän keikalta Tampereelle 26.päiväksi, vissiin verotti bändin jaksamista, nythän tulee settiin tauko sillä seuraavaksi pojat ovat 6.6 Köpiksessä.

Äänentoisto oli skeidaa, laulu oli ajoittain soppaa, eikä oikein hahmottanut missä mennään. Mutta tämä ei ollut suurin mittari, jolla seurattiin yhtyeen viihdyttävyyttä, vaan sen teki Richie Samboran poissaolo. Vaikka Philip “PhilX” Xenidis vetikin hyvin, jäi se Richien ja Jonin yhteiskeikkailusta kauas taakse. Lyhyesti todettuna: Richie oli ehdottomasti sunnuntain puuttuva pala pelistä, joka jätti keikan aiempien Suomen keikkojen varjoon, tylysti.

Monet eri lehdet listaavat yleisön suosikkibiisejä, lähinnä vanhoista hiteistä, ja osaksi olen täysin samaa mieltä. MUTTA, kun nyt nostaisin omia suosikkejani tässä eiliseltä lavalle, niin… Runaway, Born To Be My Baby, Wanted Dead or Alive ja Keep The Faith olivat edelleen ne tunnelman nostattajat.

Lopuksi lainaan Tamperelaista: “Bon Jovi on rutiinikeikallaankin vähintäänkin kokemuksen arvoinen”

lavalle nousu
bändi
skitoilla kepittämistä
yleisöä
alkua
parvekekuuntelijat
jalalla tahtia
balladia ja takin vaihto
screenit
makkaraperunat
kokonaiskuvaa
JB
bad medicine
fiilistelyä
Buick
JB ja PhilX
kumarrus ja kiitos
final

Kommenttia

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s