Death Wish Coffee, makutestailussa

Posted: 04/09/2012 in aeropress, Espresso, kahvi
Tags: , , , , , , , , ,

DWC:n sivujen mukaan, “maailman vahvinta kahvia”.
Heräsi mielenkiinto kummasti kun luki vielä eteenpäin, “dark, rich, bold, and flavorful but also has high caffeine content” jne ja yms.

Tuli tilattua 2lb:tä, eli n.900g, kaksi pussia. Ei ollut tulleja, niistä joku kyseli aiemmin, maksu kävi kätevästi paypalilla. 11vrk ja pussit makoilivat postissa.

Nyt kun maistelin tätä amerikan herkkua itsekseni, enkä oikein saanut tyydyttäviä tuloksia, niin lähetin muille harrastajille vähän papua kuoressa ja toisen pussin jopa myin pois (kyl yksi riitti mulle).

Papuhan on sivujen mukaan paahdettu medium-dark:ksi, todellisuudessa en ole juuri mustempaa papusta nähnytkään, paitsi kun ensimmäisiä paahtoja poppari koneella testailin.

Ja sitten otsikon mukaiseen asiaan, makuihin… …miten tuosta nyt hyvää saisi, testasin Moccamasterilla ihan hivenen karkeammalla kuin normaali suodatinkarkeus. Käyttäen 60g/l ohjenuoraa, josta 5dl sekä 3dl määrillä, mutta maku ei poikennut juurikaan. Kuten aiemmassa postauksessani “Death Wish Coffee Moccamasterissa” totesin maku, se oli lakritsainen ja aavistuksen suolainen. (postauksessa muuten kuvia enempi pavusta ja pussista jne.)

Pressoon kanssa normaalia karkeampaa, pannukahvikarkeutta. 18g ja 3dl (oli pikkupresso käytössä).
Käsin jauhoin PeDe:llä, sellainen puumallinen käsinveivattava mylly.

Purut nousi takaisin pintaan aikast nopeasti, vaikka sekoitin reippaasti juuri ennen kuvaa

Jaoin samat kokemukset jiiteen (siis yksi kanssatestaajistani) kanssa, jiiteetä suoraan lainatakseni “presso – toimi paremmin : ilmeisesti syynä lievä aliuuttuminen joka vei kitkeryyttä pois (hiilidioksidia vapautui tosi runsaasti ja kelluivat helposti pinnalla). Maidon kanssa olisi mennyt ihan sellaisena perusranskalaisena kahvina.“… aivan, juurikin näin.

Hario V60, siihen suodatinkarkeutta. 14g purua, 220g 90C vettä, ja valumisaika 2:20.

siis tälläinen “suppilo”, johon sitten käsin kaadetan hissukseen vettä pyörittäen purut märiksi yms.

Ei toimi, vaikka kuinka yskisi.  Eikä mielenkiintoa riittänyt lähteä kokeilemaan eri veden lämmöillä ja suhteilla.

Aeropress sai hieman omaa karkeuttaan karkeampaa, 14g, 220g 90C, 1:00 uutto jota seuraa 30s alaspainaminen.

En muista aiemmin nähneeni AP:ssä tälläistä kekoa pinnalla… huomio mun pahis aeropressiin ja mörkömukiin ;)

No pakko todeta että tällä sai jo pehmeämpää makua haettua, ei silti kovin herkkua, niin tummaa että epäilen jopa tumman kahvin ystävien irvistävän.
Pehmeyden ja tummat sävyt allekirjoitti myös testikaveri Welho, joka kokeili tätä myös Aeropressillä.
Lisäksi edelliseen testaajakaverini Oldpet ja jiitee molemmat totesivat mausta pääasiassa saman, kyseessä on hyvin tyypillinen Jenkkipaahto, Starbucks, maultaan samankaltaista massapaahtoa. Ehkä tämä myy siellä paremmin, mut en usko menevän suomalaisten suihin minään herkkuna.

Turkkilaisittain ainoana tätä testasi Oldpet, ja puru käyttäytyi tutun oloisesti, se ei meinannut painua alas kuin lusikalla väkisin painellen. Mauksi tuli ns. savuinen ja tuhkainen.
Oldpetillä oli tässä uutossa lievästi sanottuna huonoa tuuria mukana, sillä papujen joukossa oli pieni kivi, ja kuten saattaa odottaa, se ei tee gutaa myllyn terille. Tästä lähtee reklamaatiota Deast Wish Coffee:lle kuvien kera, vaikka onhan tätä osunut muillekkin paahtimoille, mutta kuitenkin.
Eikä  siinä tietenkään kaikki, kun toinen tarkasteli myllyn vaurioita, niin kahvi ibrikissä pääsi kuohahtamaan yli, eli sotku hellalla bonarina vielä.

itse ibrik

stoned beans

Espressoksi jauhoin samaa mitä olin aiempaankin käyttänyt, ja tuntui ihan hyvältä sormissa. Alas tuli 25s ajassa n.38g, eli siinä espressoksi luokittelun sisällä liikutaan.
Kaikki espressoksi testanneet pitivät tätä maukkaimpana vaihtoehtona, jiiteetä jälleen lainaan ” “toimi” : tein 7g sinkkufilsulla 7g annoksia ja tällöin siitä tuli “segafredoespressoa” ilman talkkunan makua. Tässä maku oli miellyttävin, jopa makeutta aisti aavistuksen – kitkeryys katosi ja muuttui “tymäkäksi” espressoksi. Ei siis missään nimessä hyvää espressoa, mutta näitä sain juotua ilman naamanvääntelyitä.”.
Jiiteellä oli koneena Andreja, ja myllynä Mazzer mini e, itselläni sama mylly ja keittimenä Gaggia kuten Oldpetillä.
Oldpet vertasi tätä tummaan suklaaseen, 70-80%, omaa shottiani kuvailisin kanssa aikast samoin sanoin.
Siinä oli tuhti body, tumman suklaan suun peittävä maku, jopa aavistuksen kermainen loppumaku saattoi olla havaittavissa, hapokkuutta tässä ei ollut nimeksikään.

Oldpetin nappaama kuva espressosta

No mitäs sitten tästä voisi olla mieltä?

Pari faktaa ensin:
Papu on todella, siis todella tummaksi paahdettua.
Papu on myös erittäin staattista, johtuen luultavimmatusti sen hiilidioksipitoisuudesta.
Papu sotkee staattisuutensa puolesta myllyt, joten putsailtavaa riittää näiltä osin.
Suuren kofeiinipitoisuuden toteaminen on aikast hankalaa, saattahan sitä olla, itse en saanut kovaa rytmihäiriötä.

Tämä maistuu siis espressona, mutta espressomyllyjä säästelläkseni en tuota sinne laittaisi, eli sekin vähän jäätää tässä.

Tavallisella suodatinkeittimellä saa kyllä juotavaa, mutta ei mielestäni mitään herkkua kuitenkaan.

Kuten jiitee sen kiteyttää näppärästi, “Summa summarum: selkeyttä ja hapokkuutta korostavat menetelmät eivät toimi, mutta näitä peittävät tai pehmentävät toimivat.”.

Kokeiluun vain jos jostain saa käsiinsä, Jenkeistä tilaaminen testattavaksi tulee aavistuksen hintavaksi, varsinkin jos odottaa jotain ihmekahvia.

Kommenttia

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s