Viimeinen Saksaraportti

Posted: 09/06/2011 in Elämää, kahvi, Kesä, Valokuvaus
Tags: , , , , , , , , ,

Nd: Senda Salvaje Caranavi, Bolivia – Suodatinkeitin

Keittelin kirjoituksen lomaan kupin tuota papua, joka on menossa hyvää vauhtia vanhaksi. Muut samaan aikaan tilatut pussit näyttävät jo pohjiaan, mutta tässä olisi vielä puolet n.175g jäljellä.
Syy tähän on hyvin yksinkertainen, siitä saa maistuvaa jos jaksaa laittaa pressolla, mutta nytkin jauhoin vain pavut ja suoraan suodatinpaperiin. Kuppi on keittimen jäljiltä ihan semihyvä, menkööt siinä kun on näin laiska. Joskus kun menee vanhaksi, niin jauhaa sen mutteripannulle, sille kelpaa mielestäni n.2kk vanhakin.

Ajattelin jos olisi jo aika päättää Saksan raportti, eli kaivaa puhelin esiin ja katsella muistiinpanoja samalla kun selaa parin viime päivän kuvia.
Koska kuvat ovat jo FB:ssä karsittuina kansioina, niitä ei tähän viitsi erikoisemmin lisäillä.

Tarkoitus käydä Charlie Checkpointilla, netistä näppärästi osoite ylös ja vielä kartasta tarkistus. Vaan kuinkas taas kävikään, tehtiin kunnon kunniakierros ennen paikalle löytämistä (suuntaakin saatiin kysyä). Mutta pilvellä on reunuksensa, sillä törmättiin matkalla Pure Origins nimiseen pieneen kahvilaan. Siellä oli oikein laaja skaala mm. espressoblendejä, voin allekirjoittaa sen tuplashotin olleen paras koko reissulla. Perillä, wikistä lainattua “Checkpoint Charlie oli Berliinin muurin lisäksi yksi tärkeimpiä Berliinin jaon ja kylmän sodan symboleista”

Checkpoint Charlie, klikkaa linkistä wikiin

Lähdettiin sen jälkeen kiertämään vielä aiemmin bongattuja ostoskatuja, sinne löysimme hyvin. Jälleen se mutta, oli näes helatorstai, eikä kumpikaan tajunnut sen olevan myös sakuille pyhäpäivä. Eli puljut visusti kiinni. Ei kuitenkaan hukkareissu, koska poikkesimme matkalla vielä muurien jämillä kuvaamassa niitä ja ihmettelemässä historian lehtien havinaa.

Berliner Mauer 1961-1989

Eräässä katukuppilassa ei edes viittomakielellä saanut vanhalle myyjärouvalle taottua että emme puhu saksaa, tämä vain suoltaa entistä enempi sanoja putkessa. Kuitenkin loppupelissä tilaus tuli oikein, mutta kysyikö rouva ”anteeksi mutta istunko juustokakullenne ennen kuin tuon sen pöytään?” siihen sitten kielimiehenä ja maailmanmatkaajana ”Oh very good, please”.

Tuli jo viimeinen aamu, aikaa huoneen luovutukselle ja koneen lähtöön jäi 5h.

hörps

sluprs

Suuntasimme tutkaimemme kohti Zoo-asemaa ja niitä missattuja puljuja.

Ensimmäisenä Sanna johdatti poppoon Espritille. Tällä kertaa en laittanut vastaan, sillä siellä oli kahvila (ei ole ennen tullut käytyä E-Loungessa). Ennen vaatetankojen tutkimista joimme pari capua ja yhden esson, mielipide aika keskiverto, sillä jos tykkää kovasti Italialaisesta blendistä, esso toimii. Itse pidän kyllä, mutten ole mikään suuri fani.
Kaupoilta taas HRC:seen evästämään, tämä oli virhe, sillä emme olleet ainoita paikalla. Kun viimein olimme saaneet syötyä, juotua ja maksettua, olikin jo sopivasti kiire hotellille. Olimme aiemmin jo päättäneet mennä kentälle bussilla (kuka hullu maksaa 13,50e taksista, jos siitä selviää vartin dösällä?). Munaravia vetäen ehdimmekin checkkaukseen, jossa oli taasen jotain häslinkiä, siihen jo tottuneena se ei ei jaksanut vaivata.

Koneessä maistoin ensi kertaa koeluontoisesti raparperi-mansikkasuklaata Fasulta, tuloksena aika raikas maku josta aavistuksen voinee jopa erottaakkin noita edellä mainittuja makuja, muuten aika kallis ja turha ostos. Leevi nukahti hieman koneen nousun jälkeen S:n syliin, vaikka yrittikin taistella viimeiseen asti vastaan.

Kotona, olipas taas reissu, noh, ei kait voi muuta sitten kuin seuraavaa odottaa.
Taksikuski tuli tilauksesta 40min kuluttua, latasi kamoja autoon vartin verran, Timo muisti vielä kerrata ääneen miten tärkeää on sitoa kuorma hyvin. Sitten Timo lähti liikkeelle, ei kuitenkaan päättänyt jättää isommalle huomiolle stop-kylttiä, ei vaikka takana oli kytät. Voi arvata että Yön Timppa pysäytettiin, siinä meni oma aikansa. Sitten taas kohti kotia, Timo ajoi hissukseen, ei se osannut ilman neuvoja meille.
Laskettiin että taksimatkaan meni saman verran kuin lentoon Saksa-Suomi, mielenkiintoista.

Loppukuvaksi lisään perhepotretin, Hard Rock Cafe:en tarjoilijan ottamana.

Kommenttia

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s