Kuntoa ja kekkereitä

Posted: 18/05/2011 in Elämää, kahvi
Tags: , ,

Kupissa: Turkkilainen puolimakea [Ibrik’5D
Soittolistalla: mm. Duck Sauce, Vesterinen yhtyeineen, Pariisin kevät, Volbeat, Guano Apes

Isäni kävi työmatkalla Turkin Ankarassa, sieltä tuliaisina sain Turkkilaista kahvia. Tämän takia tänä aamuna pyöräytin pitkästä aiiaa tuon tutun tumman kupposen, nyt on varaa jälleen, sillä vanhat turkkilaiseni olivatkin jo ihan pussin pohjia.
Enpä muistanutkaan miten hyvän makuinen tämä olikaan, varsinkin ruokokidesokerilla.

Oli pakko hieman luntata aiempaa kirjoitusta, ja onhan siitä aikaa. Niin paljon on tapahtunut sen jälkeen… (inside juttuna; jätän kaikista suurimman pois, sillä mielestäni internet ei ole sen purkamista varten. R.I.P my good ol fella)

Viimeksi mainitsin tuosta kyynärpään vammasta, se johdattikin meikäläisen seuraavana päivänä Iho- ja allergiasairaalaan. Siellä päivystyslähetteellä boustailin käyvävän nurkilla, koska olen jo aavistuksen tottunut siihen että sairaalassa saa aina odotella, aloin kehittämään jotain omakivaa.
Aloin seuraamaan hoitajia. Ennen Crockseja käyttivät n.95% sairaalan henkilökunnasta, nyt tein huomion miten on käynyt kato ja muoti poistunut, sillä jossain vartissa sain laskettua 18-4 Crockseille tuloksen tappiollisesti.

Lopulta matkalla kotiin, tutkittuna ja hutkittuna, ei järin viisaampana, mutta jotkin reseptit mukana ja hoito-ohjeet. Yksi mikä tässä oli aiempiin kyynärpään vammoihin verrattuna, oli hoidon muuttuminen. Nyt mennään silleen, “putsaile silloin tällöin, jollei kuukaudessa ala olemaan parempi niin katsotaan uusiks”.

No oli Leevin yks vuotis kinkerit lähestymässä, ja tikissä pitäisi olla, sen verran oli kuitenkin kutsuja pistetty postiin.
Taas ne vanhanaikaset, tiedättehän kun jotain isompaa on tulossa, sitä saa jonkin ison finnin nenän päähän/ huuli herpeksen yms. mä vedin jotain uutta tällä kertaa hatusta.

Miten se vuosi menikään niin nopeasti

Aloin yksi aamu yskiä hulluna, astmaatikolle sopivasti niin et tuntui tukehtuvansa limaansa. Ei siinä, duuniin, oli yks setti joka oli ikäänkuin käytävä läpi, sillä aika tärkeä tulevaisuutta ajatellen. Enivei, kun tämä oli aika hypoteettisesti esitetty ja se mitä hain siitä, jäi aika pienelle leimalle (lue. hypoteettiselle asteelle). Ajattelin siitä kotiin lähtöä, mutta kunto ei ollut samaa mieltä, veti miestä matalaksi. Soitto vakio daysaverille, eli anopille, hän kiltteytään tuli hakemaan mut pois, sillä en olisi ollut liikenteessä kuin vaaraksi muille.

Kotona mitattiin reilu +39°C, joillekkin tuo on pari yskäisyä, toiset kaatuvat suorin jaloin, olen about siitä välistä. Ei auta, soittoa vaihteeksi työterv.lääkärille, sinne perstinä. Kuunteli kauan keuhkoja, tai sitten sai jo eka kuuntelulla selkoa, mutta halusi vain ihastella lihaksikasta tatuoitua kroppaani, who knows. Tulos oli keuhkokuume, määräsi keuhkokuviin Kamppiin. No just perstinä ei oikein natsannut, oli ne kinkerit tulossa ja kalenteri buukattu, muutenkin mentiin jo aika pienellä vaihteella.
Lauantaina olisi kuulema auki aamusta, aika sopi ennen vieraiden tuloa. Olin sitten fiksuna paikalla ysin aikaan, tosin jäin jotenkin jumiin siellä talossa. Menin hissillä oikeaan kerrokseen, siellä kaksi ovea joista molemmat lukossa, toisessa ovikello. Painelin ovikelloa, sitten vähän ajan päästä soitin paikan ajanvarauksen kautta yrittäen hakea jotain henkilöä paikanpäältä kiinni. Kesken soiton sitten yksi hoitaja näki meikän siellä lasioven takaa, ja päästi “vapaaksi”, pyyteli anteeksi kun se ovikello ei ole toiminut aikoihin. Teki mieli kysyä, että miksiköhän se sitten on vieläkil siinä ilman turhia ilmoituksia edes.
Aamun kruunasi vielä se, että röntgen (joka on siis aina avoinna, kuten mulle aiemmin kerrottiin) aukeaisi la klo 12-jotain, sehän lämmittää klo 9. Enpä jäänyt odottelemaan, ja kostoksi en sunnuntainakaan mennyt, vaan vasta tiistaina.

Leevin geggerit osat 1 (kummit/kaverit/skidit) ja 2 (vanhempi kansa) menivät aikast sutjakkaasti, kiitos tietenkin Sannalle, joka tuntui tekevän sataa asiaa yht’aikaa saaden ne vielä valmiiksikin hyvällä tuloksella. Leevi onnistuneesti otti painimatsin vielä la aamuna mun yöpöydän kanssa, tumma poski siitä muistoksi. Onneksi vasta su illalla otti yhteen keittiön kaapin kanssa, sillä siitä jäi jo isommat skraidut otsaan.

Sunnuntaina kun kaikki olivat poistuneet, oltiin aika rättejä, mut silti intoa täynnä, sillä illan matsi oli tulossa.
Tyydyttiin katsomaan sitä ihan kotona, otin kuntoa uhaten vielä “pari” oluttakin, ekat meni maalin odotukseen ja jännitykseen, sitten siihen raukeaan hyvän olon tunteeseen joka tuntui kestävän ja kestävän. Valvoinkin lähes koko yön sitä hehkutellen, en osannut vain mennä nukkumaan, kirjoittelin koneella omia juttujani ja kuuntelin kuulokkeista sekalaista mieltä ylentävää.

Niin paljon on jo media maiskutellut tuolla voitolla ja Ruotsin ruoskimisella, jopa FB:n puolella sitä tulee kuin tuubasta, niin enpä jaksa sitä tähän jatkaa. Itse en tuomitse mitenkään tuota, jos oltaisiin hävitty, niin nyt saataisiin samalla mitalla ollen ottavana osapuolena.
Voitosta kuitenkin olin aavistuksen varma jo ennen matsin alkua, sillä -95 olin rankassa kuumeessa, eikä asiaa torille. Tänä vuonna jälleen huonossa hapessa, hieman taikauskoisena sehän oli vain hyvä merkki leijonille.

Loppuun kuva väsyneestä Nalasta, joka huilaa rankan viikonlopun jäljiltä Leevin penkillä.

Kommenttia

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s