Kulttuuria, Kameraa ja Ms.Silvia

Posted: 13/04/2011 in Elämää, Elokuvat, kahvi, Musiikkia, TV, Uncategorized, Valokuvaus
Tags: , , , ,

Äskettäin juotua: Brasilian Yellow Bourbon – Espresso

Aivan, espressona. Tämä siis tarkoittaa että ms. Silvia porskuttaa jälleen, vaikka elvytys olikin oletettua hankalampaa.
Ei siis riittänyt että kusti juoksi hitaanlaisesti, mutta vanhojen osien irroittamisessa ja uusien laittamisessa kiinni tuli uusia mutkia.
Ilman Leevin kummisetää, hyvää kaveriani (kuinkas muuten), saattaisi Silvia vieläkin levätä kylmänä alttiina kaikelle pahalle (kuten kalkkeutumiselle yms.).

Parit fiksauskuvat kertovat kuinka releen alempi ruuvi ei lähtenytkään ihan suosiolla, piti ottaa kone kunnolla auki ja pikkumutteria räplätä sieltä minne eivät sormet halua mahtua. Kun kone oli kasassa, alkoi ns. meikän osuus, eli parametrit kohdalleen. Alkuun simppeliä tohinaa, fahrenheitit celsiuksiksi jne. mutta eihän sekään rallatellen mennyt.
Kun olin aikani ihmetellyt kuinka lämmöt vain nousevat huimaa tahtia, tajusin että ne asteet olivat säädetty 800°C:hen, ilmankos boileri valitti. Vieläkin lämmöt seilaavat hitaammin kuin edellisessä PID:ssä, siis halutun arvon ympärillä. Mutta pitänee tutustua hieman ohjeisiin ja säätää sekin kuntoon, ei siitä haittaa ole mutta viritellään nyt.

Taisi olla perjantai, kun Nikon saapui lähimpään valintalatoon mypack lähetyksenä. Vaikka olin sormet syyhyssä, ja teki mieli syöksyä paketin kimppuun kuin nälkäinen tiikeri aurinkoa ottavan lähetyssaarnaajan kurkkuun.
Mutta säästelin intoa, että siunaantuisi enemmän aikaa siihen tutkimiseen (lähenteli masokismia). Tämä koittikin sitten sunnuntai aamuna, ja kuinka nakersi huomata käyttöohjeen olevan ruotsiksi. S-postilla reklamaatio, ja lupasivat lähettää pikimiten Suomenkielisen. Joitain ruutuja on tullut jo harjoiteltua, muttei vielä ole päässyt kamera luontoon mukaan. Lisään kolmannen ottamani kuvan kyseisellä kameralla, kääntyvän näytön ansiosta oman pärstän kuvaaminen kävi suht helposti, siis ilman ajastinta ja automaatti säädöillä.

How r u doing?

Lauantaina oli muuta tekemistä joka esti paketin purkamisen, sillä aamusta ponkaistiin hulluille jumboon, ja illalla teatteriin.
Kylläpäs, olen hullu ja kultturelli. Joitain ostoksiakin tuli tehtyä, mutta yksi asia mikä jäi mieleen, oli 1100€ maksavan espressokoneen esittelijän myyntipuhe ja sitten maistiais ristretto. IMO: Jura on hyvä kone, sillä saa hyvää kahvia. Mutta ei siitä noin paljoa maksaisi, eikä esittelijä oikein tiennyt missä raukka oli ja mitä teki. Ristrettoni hulahti viidessä sekunnissa kertakäyttömukiin, maku oli niin hyvä, että oli lähellä sen suullisen pois sylkäisy. En kehdannut vaan join sen tiskiveden väkisin. En jäänyt sen enempiä juttelemaan, menin ennemmin katsomaan digikuvauskirjoja (löysinkin).

Illalla teatteriin Peacockiin katsomaan Muskettisotureita, Peacockin sivuilta lainattua “Muskettisoturit on komedia hard rockin ja Popin valtataistelusta Monty Pythonin hengessä. Tämän lähemmäksi hard rock ja teatteri eivät pääse toisiaan. Poppiakaan ei ole unohdettu sillä ollaanhan kuitenkin 80-luvulla. Michael Jacksonin, Princen ja Madonnan hitit uppoavat tarinaan ja vievät mukanaan, mutta valtataistelun toisessa vaakakupissa jyrää AC/DC, Twisted Sister, Led Zeppelin, KISS, Aerosmith, Guns’n’roses ja tietysti MUSKETTISOTURIT! Duman klassikko saa kyytiä!“. S oli ihan pettynyt kun Veeti Kallio ei ollutkaan lavalla vaan Sami Saikkonen paikkasi tyylikkäästi ne saappaat.
Tykättiin kaikki kolme, minä, S ja Jäykkä (Leevin kummi), just meikäläiseen uppoavaa huumoria ja biisit veti bändi livenä.

Leeville ollaan opetettu jo hetkinen vilkuttamista, eikä siinä mtn, oppihan se sen. Pientä viilausta tosin on, koska kun Leeville vilkuttaa ja pyytää sitä sitten vilkuttamaan, niin sekin vilkuttaa itselleen.
No, kuitenkin parempi sekin kuin ei ollenkaan vilkutusta.

Tuli katsottua töllöstä juuri “Mitä nainen haluaa”, sai kyllä käyttää timeshiftiä, kun vähän väliä oli jotain. Tämä muistutti kummasti siitä miten leffojen katselusuhde niiden ostamiseen, tallentamiseen on vinossa. Ehkä sitten kun lii-vai on jo niin iso, että ei olekkaan muuta kuin aikaa, ja eihän siihen enää kauaa mene.

Loppuun laitan kuvan pitkästä aikaa juomastani kotona valmistetusta espressosta, ja voitte arvata miten hyvälle sen juominen tuntuikaan.
Sekä vielä varoitus: Ostettiin A.Nordqvistin Classic Reko:a pussillinen kokeiluun normi Paulig Parisienin tilalle (joista yleensä Café au lait:it valmistan). Tästä uudesta pussukasta ei ole enää edes kadun “hiekoittamiseen”, sen verran shaibaa oli. Pitää vissiin juottaa vieraille… eikun… nyt se kuva.

Kommenttia

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s