Ideat ja vanhat jutut.

Posted: 27/03/2011 in Elämää, kahvi, TV
Tags: , , ,

Miksi ne hyvät ideat tulevat mieleen aina iltaisin, juuri siihen aikaan kun ei ole niitä kykenevä tekemään tai muuten vain suorittamaan? Muistin jälleen yhden kuvaustekniikan jota on pitänyt kokeilla jo pitkään, ja senkin keksin tässä yksi ilta. Ei tässä nyt sitä enää tähän aikaan viitsi ruveta väsäämään, sitä paitsi aloitin jo näköjään tämänkin kirjoittamisen. Laitan sen kuvan sitten joskus tänne kun saan sen otettua.

Idea yöpöydällä, kirjaimellisesti

Muuten, pidän yöpöydän laatikossa kynää ja paperia, jos saan näitä kuningasideoita niin ylös vaan.
Mutta useimmiten kun niitä aamulla katselee, niin näkee mitkä jutut on keksitty todella myöhään, sillä ne ovat ihan älyttömiä. Toiset taas jäävät sille ”myöhemmin sitten”asteelle.
Kuten omat kotisivut, joita aikoinaan pidin, nykyään vain blogia. Olenkin tyytynyt tähän, sillä mitä ihmettä sinne sivuilleni laittaisin, muuta kuin kuvia, senkin teen jo FB:ssä.

Ai niin, tämä ei muuten ole ensimmäinen blogini mitä kirjoitan. Ylläri? Saattaa olla monille.
Kun aikoinaan sain painehaavan, iso kiitos vielä kerran Kymenlaakson keskussairaaalalle siitä, sain iloiten maata kyljelläni 10kk. Silloin näitä idiksiä ilmeni, ja koska muutenkin nukuin huonosti, kirjoittelin muun tekemisen ohessa. Ikävä kyllä käytin kirjoittamiseen koulun henk.koht tilaani, jota tietenkään ei enää ole, eikä näin ollen blogianikaan. Toisaalta aika lailla suunnattu päiväkirjamainen kirjoittelu suuntautui paljolti hoitajiin, ja muutenkin sairaalan seinien sisällä tapahtumiin. Nyt kyllä mielelläni lukisin siitä, mitä silloin liikkuikaan mielessä.

Kaikki rakastavat Raymondia sarjan kakkoskausi tuli mukana kun ostin vanhalta hyvältä ystävältäni uuden kaapeliboksin olkkariin. Nyt siihen on jäänyt hieman koukkuun, enkä edes aiemmin erityisemmin pitänyt koko sarjasta. Kun on aika kortilla tai sitten muuten vain väsynyt, haluaa katsoa jotain kevyttä, niin näille jaksoille on sitten kiva hymyillä leipä suussa.

Matkakuume polttaa ja kovaa, ulkona ei koskaan ole hyvä ilma. Jamaikalla Kingstonissa luultavasti olisi, tai ihan vaan Miamissa. Huominen Tukholman reissu saattaa lieventää tuota poltetta, tai sitten lisätä sitä entisestään. Onneksi ei ole niin paljoa vapaa-aikaa eikä rahaa, niin tietää jo nuo haaveiksi.

(aasin selän kautta pyörähtäen Kingstoniin muissa merkeissä)
Nyt on kokeilussa maailman parhaimmaksi kehuttua kahvia, Jamaican Blue Mountain:ia. Sitä olen uuttanut eri tavoin ja karkeuksin, pienin määrin tosin, sillä en ostanutkaan sitä paljoa, kilohintaa sillä on 150€/kg (no niimpä). Kahvista mainitaan mm. Caffi:n sivuilla seuraavasti ”Jamaica Blue Mountainia pidetään yleisesti maailman parhaana kahvina. Se kasvaa Kingstonin lähellä yhden vuoren rinteillä yli 2000 metrin korkeudessa. Caffin Blue Mountain tulee Wallenfordin tilalta. Vanhana typica-kahvina Blue Mountain on tasapainoinen ja pehmeä kahvi. Se antaa kupilliseen hienon syvän ja miellytävän jälkimaun”.
Niinno, onhan tuo hyvää ja niillä ’bout viidellä eri tavalla joita olen kokeillut, olen saanut kupillisestani hyvän. Mutta riittääkö se sanomaan sitä maailman parhaaksi? Kuvittelisin parhaan vievän ihan kielen mennessään, haluavan nuolla kahvitahrat kahvilan lattioilta, ajavan ylinopeutta töistä kotiin ihan vain että saisi taas maistaa sitä hyvää… ehkä tajusitte jo pointin.

Eli mielestäni parhaan, ja hyvällä tavalla addiktoivan kahvin etsiminen siis jatkukoon.

Loppukuvaksi pitkästä aikaa Cyanide and happiness strippi.

Kommenttia

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s