Päivien viemää

Posted: 13/03/2011 in Auto, Elämää, Elokuvat, kahvi
Tags: , , , , , , , , ,

Nd: Inveralmond – Lia Fail

Viime kirjoituksesta on hetki aikaa, ellei lasketa tuota viimeisintä, koskien videopätkien äänestystä. Siitä vedin sen
johtopäätöksen, ettei enempiä äänestyksiä. Mutta nyt taas itse aisaan…

Eräs aamu tässä muutama päivä sitten oli kova kiire (yleensä), kohteena SeaLife. Ei muuten kiirettä, mutta kun kello läheni armottomasti kahtatoista, ja silloin olisi piraijoiden ruokinta-aika.
Passat kiisi pitkin Helsingin katuja moottorivalo palaen, mutta kerettävä oli. Niin kerkesimme sitten pari minuuttia myöhässä, mutta ei siinä loppujen lopuksi mitään kiirettä olisi ollutkaan, höh.
Elokuvissa ja dokkareissa nuo merten kauhut irrottavat turhat lihat yms. luista sekunneissa, vesi vain kohisee kun nuo kammoleukaiset “kalat” pääsevät syömään. SeaLifen piraijat olivat varmaan poltelleet jotain, sillä tahti oli aika säälittävä. Ne saivat särkiä evääkseen ketjun varassa, sit ne kävivät vain hieman näykkimässä jokainen vuorollaan snadin biusan, ja ne söivät niitä paria hassua pikkukalaa kauan.
Kuinkas kävikään, olin varautunut muuten ihan peruskalasettiin, niin kuitenkin yllätyin positiivisesti haigaloista ynnä muista kivoista fisuista. Liivai heräsi kesken kaiken, ihmetteli aluksi et “wtf? ja omg”, mut sitten tykästyi kovasti kaloista ja valoista, hyvä kun pysyi kärryissä.

Mainitsinkin jo tuon auton moottorivalon palamisen, sekä pienen joutokäyntihäiriön ilmentymisen mustaan kostajaan. Ennen kuin lähdin kuskaamaan sitä korjaamolle, iskin sen kotona letkun päähän ja luin vikakoodit koneelle. Katsoin pystyisikö sitä säätämällä saada kuntoon, aika veemäinen virhekoodi tuli. Ei auttanut muu kuin kuskata auto huoltoon, sillä “16395 – Bank 1: Camshaft A (Intake): Retard Setpoint not Reached (Over-Advanced” kyseinen virheilmoitus näytti vaativan hieman isompia välineitä kuin mihin oma läppäri ja leatherman kykenisivät.
Huollosta sitten soitettiin ja ehdotettiin sytytyspuolien vaihtoa, sillä VW:llä on kuulema juuri tuon sarjan puolille ilmainen vaihto. Sehän passais, uutta palikkaa ilmaiseksi. Sitten se huollosta tuli uusi ilmoitus, he eivät kykenisi purkamaan autoa ja vaihtamaan osia vaan se vaatii erikoistyökaluja ja onnistuisi pk-seudulla oikeastaan vain hertsikan VW-autossa (jonne siis vuoden jono).
Olin jo ehtinyt manailla koko kostajan alimpaan, mutta kun loikkasin liikkeestä sen kyytiin ja posotin kotiin, se käyttäytyikin oikein mallikkaasti. Vieläkin toimii aivan kuin siinä mitään vikaa koskaan olisi ollutkaan, hyvä näin.

Nyt on tullut ihan pakonomainen tarve saada katsoa pitkästä aikaa leffoja. Niitä on päässyt menemään hyvältä vaikuttaneita jo monia ohitse. Monta on myös vielä muoveissaan muiden leffojen seassa. Jottei kokonaan putoaisi nykyajan trendifrendimuotikelkasta, pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, jääkaapin kautta lämmin ruoka mukana nojatuoliin. Välillä pausea ja lisää evästä hakemaan, kaikkea makeaa sekä pullo olutta/limua (riippuen päivästä).
Tosiaan viimeksi eilen katsottiin Russelin Robin Hood. Täysin ilman ennakkokäsityksiä pätkästä, yllätyin erittäin postiivisesti. Olin kaiketi kuvitellut että Costnerin tekele kuvailtaisiin vaan uusilla naamoilla, sekä tietenkin erikoisefekteineen.
Tätä kehuen, kuitenkaan tarkempia kertomatta (spoilaamatta niiltä jotka eivät vielä ole ehtineet katsoa), pidin tästä juonesta sekä mukaan hyvin ujutetusta komediasta, mikä tosin piti pientä taukoa jossain välissä. Pisteitä taikka tähtiä en lähde jakamaan, mutta vähintään katsomisen arvoinen leffa. Ostamisen arvoinen? Ehkä sitten kun sen näkee alehyllyssä.
*Pieni huomio tähän väliin; elokuva saattoi maistua paremmalta kuin se oikeasti onkaan, harjaantuneille moviefriikeille eritoten, koska en ole viime aikoina monia pätkiä nähnyt. Tämä saattanee heikentää arvostelukykyäni.

Mitä olisi kirjoitus ilman kahvihöpinää? Ihan kaamea “ranteet auki” postaus.
Silloin tällöin kirjoittelen puhelimen muistioon jotain pientä, jonka tulisin ehkä jostain syystä liittämään blogiini. Tässä tilanteessa kaivelin sieltä esiin yhden päivän kirjoituksen johon olin merkannut juomiani kahveja. Päivä alkoi töistä, jossa mukana siis manuaalimylly ja aeropress, sillä aamukahvit. Myöhemmin muskarissa tuli juotua kuppi suodatinkahvia (josta en ole varma mitä se on), kotiin päästyäni teki mieli keittää caput, siinä kun valmistelin niitä
niin huomasin tehneeni itselleni espresson. Ei muuta kuin esso huitaisten alas ja capuja laittamaan, ihan ok niistä tuli,
vaikka artit eivät vieläkään oikein ole hanskassa. Illalla tuli vielä kaveri käymään ja juotiin kupit juhlamokkaa. Myöhemmin vasta laskeskelin kulutustani… ihan normi asteilla mennään, koska join vain yhdet kupit jokaista, jos olisin ottanut kahdesti samat kuten yleensä, olisin ylittänyt veteen piirretyn viivani. Tänään tajusin hieman arsenaalini kokoa, sillä noita aparaatteja alkaa löytyä vähän sitä sun tätä, kaivoin mokkapannun luota pressojen takaa chemexin esille. Sillä keitin meille iltapäiväkahvit Kenian Kangunun lopuista (kyytipoikana meni naistenpäivänä Sannalle kaakaopuusta ostettuja belgialaisia suklaapaloja). Leeviläinen oli vielä sopivasti pudonnut päikkäreille, joten hetken sai viettää “rauhassa”, ehkä se lisäsi nautintoa.

Loppuun kuva näistä kyseenalaisista piraijoista.

Kommenttia

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s