Aamukuppi ja törmäilyä

Posted: 31/10/2010 in Elämää, kahvi, Musiikkia
Tags: , , ,

Np: Volbeat – Fallen [Spotify]
Nd: Etiopia – Yirgacheffe [Aeropress feat. Kenji Kojima’s Method]

Jep, niin kauan kuin elelin ilman spotifyä, niin tuli se kuitenkin pari päivää sitten pukattua koneeseen. Nyt sitten olenkin sieltä kuunnellut biisit, ellei olkkarin radiosta sitten. Helppoa ja hauskaahan tuon käyttö on, mutta sieltäkään en löytänyt Jussi Hakulisen biisiä Rahat vai kolmipyörä levyltä Tähtipölyä, joutuu metsästämään sen sinkun kaupasta.

Vaikka päivisin tuleekin juotua paljon kahvia, eniten vielä ulkona JuhlaMokka/Pressa muodossa, niin ehdottomasti paras kuppi on aamukuppi.
Koska se on tärkein kuppi, haluaa sen tietenkin olevan hyvin valmistettu, eikä juosten kustu. Tosin ennen kuin alkoi

Kenji Kojima

harrastajaksi, riitti kun latasi purut keittimeen, vedet perään ja virrat päälle. Nykyään on vaaka, sekkari ja ennenkaikkea tuoreet pavut ja hyvät myllyt. Valmistumetodeista valitsin tähän aamuun juuri lukemani “Super local Aeropress Competition in Japan!” artikkelin innoittamana Japanin kakkossijan pokanneen Kenji Kojiman tavan, sillä se tuntui olevan eniten itseäni lähellä.
Tarvitseeko edes mainita miltä tuo kuppi juuri avatusta Yirgapussista maistui, on se kun aamu alkaa tyytyväisenä tiskaten pari tuttipulloa ja siemaillen kahvia siinä lomassa.

Kerrankaan ei ole älytön kiire, se tunti kun siirrettiin tuntuu. Onko siinä sitten mitään järkeä? Onkin toinen juttu, mihin en nyt viiti puuttua (tulisi liian pitkä pakerrus, loppupeleissä en näe siinä mtn hyötyä).
Jää aikaa blogillekkin,vaikkei viimeaikoina kummempia olekkaan tapahtunut. Eilen päivä meni Kotkassa, tänään se menee kirjamessuilla.
Lievästi tapaturma-alttiina olen koristellut jälleen itseäni, nyt on vekki päässä ja käsissä, joku voisi luulla että olen ottanut hanskaa jurrissa jonkin baarin pihalla. Noup, ihan kotona toissayönä töpeksin naamani yöpöydän kulmaan, sitä miten kaikki tapahtui, en osaa sanoa muuta kuin “nopeasti“.
Sitten Kotkassa kun Rossosta ulos mennessä jotenkin onnistuin törmäilemään siihen pirun ulko-oveen, niin kaikki olisi vielä suht selvää jos ei olisi selvinpäin. Siinä oveen tutustuessani jotenkin jätin itseni ja oven väliin nakkini, josta rystyset auki.

Leeviläisellä on kova kiire päästä eteenpäin, jokseenkin vaikea suhtautua toiseen vakavasti, kun naama lattiassa ja peppu pystyssä yrittää eteenpäin, samalla ynisten ja välillä päästellen komennuksiakin.
Mutta sen verran saa jo katsoa perään, ettei se leikkimatto enää riitä. Siitä kuva.

Tatamilta toiselle

Lopetan tältä erää Cyanide & Happiness strippiin:

Kommenttia

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s